Miten saada aina valittavan ihmisen silmät avautumaan? OV

Meidän perhe ei juuri koskaan käynyt missään yhdessä. Koska oltiin maanviljelijöitä, koko perheen lomareissut voi laskea yhden käden sormilla. Niinä harvoina kertoina kun jonnekin lähdettiin, jo kotipihassa aloiteltiin voivottelu siitä että kyllä nyt varmaan joku elikoista kuolee sinä aikana kun ollaan poissa. Tai ainakin navetta palaa. Kerrankin vanhemmat otti lomittajan että päästiin häihin toiselle puolelle Suomea. Oli tarkoitus olla sillä retkellä yksi yö. Mutta kuinkas kävikään, häiden jälkeen lähdettiin puolen yön aikaan tottakai ajamaan kohti kotia yötä vasten, kaikki lopen uupuneina ja unenpöpperössä, toiselle puolelle Suomea, kotiin jossa ei ollut mitään hätää.



Ihan olemattomistakin asioista oli mahdollista aikaansaada verenpainetta nostattavaa draamaa. Kerrankin vanhemmillani oli vaarallinen tehtävä lukita erään asunnon ovi lähtiessään sieltä viimeisenä juhliin. Arvasin jo etukäteen että ovella tulee olemaan kiihkeitä hetkiä, jos tulee pienintäkään ongelmaa saada ovea lukkoon. Ja niinhän siinä sitten kävi. Huutelin sitten heille että ottakaa nyt rauhallisesti sen oven kanssa. Se on lukittu tuhansia kertoja sillä avaimella ilman ongelmia että kyllä se meiltäkin varmasti onnistuu. Niinkuin onnistui, kun vähän maltettiin kokeilla.



Tällasta meidän elämä oli. Minusta tuli tosi rento ihminen. Not. Varmasti temperamenttikään ei auttanut asiaa, samanlainen hermoheikko olen kuin vanhempani. Ekana jouluna anoppilassa anoppi antoi mulle lahjaksi väärän kokoisen vaatteen. Siihen anoppi totesi pahoittelun jälkeen että no pitää mennä joulun jälkeen vaihtamaan ja siirtyi seuraavaan asiaan. Katsoin häntä kuin marssilaista. Mitäh? Siinä kaikki? Voiko noinkin toimia?!!! Puoli joulua ei nyt siis ole pilalla? Eikö oikeasti tarvita synkkiä ennustuksia siitä että ei siellä kaupassa takuuvarmasti ole enää muita kokoja? Tätä ei nyt vatvota loppuiltaa....?! Oikein tunsin miten tajuntani laajeni.

hänen sitten pitäisi tehdä mielestäsi?

Hän on mielestään uhri ja sellaisena pysyy. Ota etäisyyttä.

aina mankuu kuinka on köyhä yh. Oikeesti viimeiset 5 vuotta sama yh marmatus on jatkunut ja niin kauan kuin on tunnettu valittaa köyhyttään ja sitä kuinka kaikilla muilla on varaa kaikkeen kivaan. Oikeesti tämä nainen on ihan hyvin palkatussa työssä ja säästää esim. kaikki lapsilisät lapsilleen tulevaisuutta varten. Juuri on remontoinut talonsa, matkustelevat ihan kivoilla kotimaan matkoilla. Mitään oikeaa valittamista ei ole mutta aina sama valitusvirsi. Ei jaksa enää kuunnella ei...

tiedän tapauksen minäkin. Työkaverilla on aina asiat huonosti, jos ei kotiasiat niin työasiat. Monta kertaa olen kuullut kun valittaa että kukaan ei ikinä kiittele, aina vaan moititaan ja hän on syypää kaikkeen mikä ei mene putkeen... Tämä ihminen ottaa kaiken itseensä, esim. ei ole ollut jossain projektissa mukanakaan ja kys. projekti mennyt hieman keturoilleen, siitäkin saa aiheen valittaa että tämäkin tietysti hänen syykseen väännetään. No haloo...



Facebookissa kaikki päivityksensä on negatiivisia; olipa huono päivä tai eipä tullut leffaillasta miehen kanssa mitään, niinkuin sitä odotin. Jos ei huonompaa keksi, päivittää vähintään; Huokaus.



Sellaiseen ihmiseen ottaa aika äkkiä välimatkaa.

Olen pohtinut kovastikin, miksi joku ihminen tarvitsee jatkuvaa kriisiä pitääkseen henkisen tasapainon?

Ihminen on turvallisuushakuinen. Jos on lapsena tottunut siihen että koko ajan ollaan kriisissä, se että menee hyvin ja onistuu on vierasta ja pelottavaa. Nimimerkillä kokemusta on.

Silmiä on toisen vaikea avata koska kriisistä toiseen seilaava luulee että elämä on sellaisena "normaalia" eikä hän välttämättä edes ymmärrä jos joku hänelle sanoo asiasta. Lopulta tyypin oma paha olo voi viedä terapiaan, jossa silmät mahdollisesti hitaasti aukeaa. Usein saattaa auttaa myös jokin paha kriisi, koska silloin joutuu muutenkin omien tunteidensa äärelle ja ylipäänsä kriiseistä oppii suhteellisuudentajua.