Lue keskustelun säännöt.
voi prkl... Muutto ja uusi "naapurin motkottava mummu"
08.06.2010 |
Muutimme juuri pienelle paikkakunnalle isosta kaupungista, asumme vuokralla kerrostalossa, jossa yksityisten omistamia asuntoja. Ei siis mitään VVO:n, kaupungin yms asuntoja. Lapseni, 6 v poika, oli pihassa leikkimässä, ihan hiljaa ja nätisti. Hän haki autotien reunasta muutaman isohkon kiven, ja laittoi ne pihan reuna-alueella olevalle isolle kivelle, leikki kuulemma, että iso kivi on hänen kesämökki ja teki pienistä kivistä jotain aitaa siihen mökkiin. Kivet ei siis olleet mistään reunukselta, koriste-kiviä, kenenkään omia, vaan ihan luonnonkiviä ei-kenekään-maalta, autotien reunasta lähinnä ojasta. Lapsi ei heitellyt niitä, ei vahingoittanut tai rikkonut mitään tai ketään. Lapsi oli parvekkeen edessä, ja kun menin katsomaan, lapsi itki puskassa ihan hädissään. Pyysin lasta tulemaan sisälle kertomaan mikä hätänä. Yläkerran parvekkeelta oli kuulemma joku mummo huutanut ilkeästi, että hänen pitää viedä kivet heti ojaan takaisin, josta lapsi säikähti. Ensinnäkin pahoitti mielensä kivan leikkinsä puolesta, sekä siitä, että joku vieras pelottavasti huutaa hänelle parvekkeelta. Vähemmästäkin säikähtää. Menin lapsen kanssa takaisin pihaan, pyysin häntä näyttämään mistä kivet otti ja mitä niillä tarkalleen teki. Ja mistä ikkunasta se mummu huusi. Jos olisin nähnyt mummun, olisin esittäytynyt ja pyytänyt häntä seuraavan kerran ottamaan minuun yhteyttä, jos lapsen käytöksessä on jotain huomautettavaa, ettei tarvi lasta pelotella. Sitä paitsi mielestäni tuossa ei ollut edes mitään huomautettavaa koko asiassa. Mietin, menisinkö ystävällisesti mummun ovelle sanomaan käsipäivää, ja ehottaisin, että hän antaa lasten leikkiä rauhassa, ja jos OIKEASTI on jotain huomautettavaa, jotain rikotaan yms niin sanotaan asiasta aikuisille tai lapsille siten, ettei tarvi pelotella niin että lapsi alkaa itkemään. Sanoin vaan lapelle, että jos vielä jotain vastaavaa tapahtuu, tulee hänen tulla kertomaan minulle ja minä soitan sitten isännöitsijälle suoraan että saa moinen loppua.
Kellään kokemusta vastaavasta?
Kommentit (14)
kun eihän se lapsi herranjestas sentään edes tehnyt mitään, leikki kaikessa rauhassa nätisti ja hiljaa. Kai se nyt olemassa saa olla. Silti ottaa pattiin lapsen puolesta, kun muutenkin ollut vähän apealla mielellä, kun ei ole saanut vielä kavereita pihapiiristä (ollaan asuttu tässä kolme päivää), mutta yksin käynyt silti leikkimässä pihassa, ja nyt aletaan syyttä räyhäämään niin että pelästyy itkuun asti. Lapsi tuskin muistaa mummoa ulkonäöltä kun vastaan tulee, siinä mielessä vähän hankala tilanne kun en itsekään tunne ketään talon asukkaita vielä, niin en tiedä kelle alkaa jutteleen tästä. Joka tapauksessa sanoin lapselle, että saa jatkaa kaikessa rauhassa leikkiään niillä kivillä, ja tulee sanoon heti mulle jos vielä vastaavaa ilmenee.
Muutettiin juuri rivitalosta, jossa oli neughbours from hell, ihan kirjaimellisesti, joten nyt jos TAAS on jotain ihmetyyppejä, niin mä EN kestä... Kaikki tähän asti tapaamani ihmiset on kuitenkin olleet ihan normaalin tuntuisia, joten toivo elää että saadaan tuon mummunkin kanssa sopuisa yhteiselo aikaan vielä. Kun vaan tietäisin kuka se on...-ap-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja sun suurin murhe on mummo, jonka mielestä kivetkin siellä "ei kenenkään maalla" kuuluu jonnekin muualle kuin teidän pihaan.
Ehkä sun lapsi on yksinäinen, kun sillä ei ole mitään leluja?
mene lapsesi kanssa sinne pihalle, voit tosiaan vaikka lueskella samalla. Ja kun oleskelet siellä tiheästi, naamasi tulee "mummollekin" tutuksi, eikä ala komennella yhtä herkästi lastasi. Ja voi tulla antamaan palautetta sinulle, kun olet paikalla - saatte käsiteltyä asian saman tien, naamatusten.
Aika monia mammoja rassaa se, jos pihassa leikkii talossa asumattomia muksuja (siis niin, etteivät ole edes kenenkään asukkaan vieraana). Voi olla sellaisestakin kyse.
Ja sinun läsnäolosi helpottaa lapsellesi tutustumista talon lapsiin.
-2-
on aina naapurit helvetistä. Entä jos katsoisit peiliin?
Kyseessä oli siis pihaan johtava tie, jota pitkin pääsee ainoastaan meidän pihaan, ja siitä kulkee auto 1 krt/6 h. Lapsi haki kivet ojasta, joka on pihan puolla tietä, eli ei edes käynyt tiellä. Näen ikkunasta ja parvekkeelta tähän suuntaan. Ja kyllä, lapsellani on tylsää, koska ei ole vielä kaveria pihassa. Ja pihan toisella puolella on hiekkalaatikko täynnä lapsen leluja, mutta hänen teki välillä mieli leikkiä jotain muuta, ja keksi tämän leikin.
Ja sinulle nr 2, kiitos asiallisesta vastauksesta :) Täytyy käydä istumassa pihassa, että tulee naama tutuksi, ja tietävät muutkin, kelle lapsi kuuluu. Olen tervehtinyt ystävällisesti, jäänyt rupattelemaan yms kaikkien kanssa ketä olen vaan nähnyt, juurikin siksi, että edellisessä asunnossamme oli naapurit suoraan helvetistä, asia johon en voinut vaikuttaa mutta joka häiritsi minua todella paljon koko ajan, ja haluan, että nykyisessä asunnossamme meille tulee mahd hyvät naapurisuhteet.
Lapsi oli äsken yli tunnin leikkimässä samalla kivellä, ja itse istuin parvekkeella, että jos jotain olisi tapahtunut, olisin kuullut ja mennyt paikalle, mutta tokikaan naapurit eivät minua parvekkeelta nähneet, jos omissa ikkuniossaan ja parvekkeillaan olivat. -ap_
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä käyn täällä satunnaisesti katsomassa miten hassuja tai tyhmiä ihmiset oikeesti on.. toi kommentoija 4 öööö... siis täh??? jos lapsella olis leluja??? no kai sil daiju nyt leluja on. eiku me eletään keskiajalla ja se tekee ne ite kävyistä hönö ! ja niin, tetenkin se lapsi leikkii keskellä autotietä, alasti ilman vaatteita eikö niin ?? minä sanon ap,lle että taitaa olla hiukka höppänä mummo naapurina teillä. :)
keskustelussa pistää taas tämä sama ilmiö silmään, jossa vanhemmat raivolla taistelevat lapsensa puolesta jokaista kritiikkiä (oli oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista) vastaan. Nostavat asiasta ison ongelman, vaikka lapsi jo jutun unohtaisikin. Sitten nämä samat muksut koulussa ei kestä mitään ja curling-vanhemmat on tuntosarvet pystyssä, olisiko ope vahingossa katsonut heidän lasta äksymmin kuin naapurin Pekkaa.
Kuitenkin lapsenkin pitäisi oppia ottamaan kritiikkiä ja kestämään (ja laittamaan omaan arvoonsa) myös aiheetonta. Työelämä on tylyä ja tylymmäksi menee. Miten nämä ihmiset kestää sitä tylytystä töissä romahtamatta ja masentumatta, jos lapsena opetetaan, että kaiken pitää olla aina absoluuttisen pehmeää ja oikeudenmukaista. Sopivan verran karaistusta kaikelle paskalle tekee lapselle hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja lapseni sietää kyllä pettymyksiä harvinaisen hyvin. Siksi kiinnitinkin tähän huomiota, koska lapsi sietää muiden komentelua ja pettymyksiä. Kasvatusperiaatteeni on, että aina ei ole kivaa. Muistan joskus lukeneeni jostain, että vanhempien tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä, ja osin olen samaa mieltä. Olen tosin sitä mieltä, että yksi täkeimmistä tehtävistä, ei suinkaan tärkein. Selitin lapselleni, että huomaatko nyt, että yhteisessä pihassa ei voi tehdä mitä vaan ja miten vaan, mutta en halua, että lapselleni jää mitään kammoa pihassa leikkimistä kohtaan, joten siksi sanoin myös, että saa olla ihan vapaasti myös tällä kivellä missä oli, ja siten kuin oli, koska oikeasti ei tehnyt mitään pahaa tai väärää. Totesimme yhdessä, että aina on olemassa joitain ihmisiä, joiden mielestä joku asia on väärin, mutta jos ei oikeasti ole tehnyt mitään väärää, ei siitä saa toista syyttää. Eri asia on, jos oikeasti olisi tehnyt jotain pahaa tai väärää. En myöskään halua, että 6 v lapsen tulee osata ratkoa tällaisia ongelmia, vaan että tulee kertomaan minulle, jotta voin aikuisena ratkoa ongelman aikuisen (mummun) kanssa. On kohtuutonta laittaa 6 v tällaiseen tilanteeseen, kenekään 6 v sosiaaliset taidot ei riitä tällaiseen. Lähinna halusin kuulla kokemuksia ja vinkkejä tilanteeseen, ja niitä joku osasi kivasti antaakin. Itselleni tilanne on uusi. -ap-
Nainen saattoi ajatella, että lapsesi jättää kivet pihalle ja ne rikkovat ruohonleikkurin.
Älä tuollaisesta vielä hermostu tai saat hermoilla koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
keskustelussa pistää taas tämä sama ilmiö silmään, jossa vanhemmat raivolla taistelevat lapsensa puolesta jokaista kritiikkiä (oli oikeudenmukaista tai epäoikeudenmukaista) vastaan. Nostavat asiasta ison ongelman, vaikka lapsi jo jutun unohtaisikin. Sitten nämä samat muksut koulussa ei kestä mitään ja curling-vanhemmat on tuntosarvet pystyssä, olisiko ope vahingossa katsonut heidän lasta äksymmin kuin naapurin Pekkaa.
Kuitenkin lapsenkin pitäisi oppia ottamaan kritiikkiä ja kestämään (ja laittamaan omaan arvoonsa) myös aiheetonta. Työelämä on tylyä ja tylymmäksi menee. Miten nämä ihmiset kestää sitä tylytystä töissä romahtamatta ja masentumatta, jos lapsena opetetaan, että kaiken pitää olla aina absoluuttisen pehmeää ja oikeudenmukaista. Sopivan verran karaistusta kaikelle paskalle tekee lapselle hyvää.
no kuule ei kenenkään tarvitse sietää työpaikkakiusaamista. Taidat itse olla elämään vittuuntunut ja kokenut kritiikkiä. Nimittäin itsellä on töissä mukavaa,eikä paskaa eikä asioista sanota vittumaisesti.
Ihanaa että kommentoit kahdeksan vuotta vanhaan ketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemuksia vastaavista mummoista. Lapset eivät saaneet tehdä esim majaa leikkipaikalle. Kaikesta muustakin valittivat. Tuollaiset kivistä ym luonnonmateriaaleista tehdyt leikit on juuri sitä mihin lapsia pitää kannustaa! Paras on kun käyt asiallisesti sanomassa suoraan mummolle juuri niinkuin 1. viestissä kirjoitit. Toivotaan että auttaa.
Oho, olipas vanha ketju!! :D onko ap vielä linjoilla?
mutta onhan siinä se mahdollisuus, että "mummo" tulkitsi tilanteen väärin.
Missään tapauksessa et ala isännöitsijää tuollaisella heti vaivata, vaan yrität ensin hoitaa asian suoraan kyseisen ihmisen kanssa. Mene vaikka pihalle lueskelemaan lapsesi seuraksi ja tutustu samalla uusiin naapureihisi.
Tosiasia on nimittäin se, että vieraille tenaville tulee huomautettua herkemmin, ja kyseinen "mummo" tuskin edes tiesi, että lapsesi on talon asukas.
Ymmärrän, että olet nyt aika tuleentunut lapsesi puolesta, mutta toisaalta: se VOI olla väärinymmärrystäkin. Ja joka tapauksessa voit sanoa suoraan sille "mummolle", että "voisitte jatkossa kertoa suoraan minulle, jos lapseni teidän mielestänne tekee pahoja."