" Lapseni on herkkä ja vaativa"

ja kaltaisesi kommentoijat ovatkin juuri yksi syy siihen, että meille on varmistunut että meille ei lisää lapsia tule kun emme kerran osaa tätä ensimmäistäkään kasvattaa.



Jonkinlainen kannustus ja sosiaalinen tuki kun voisi auttaa tässä haastavassa kasvatustyössä, mutta vaativan lapsen kasvatuksen päälle kun tulee nämä ihanat ympäristön asenteet, niin minulle riitti tämä urakka tämän yhden kanssa.

me vaan nöyristellään teitä sitten, jotka paremmin asiat tiedätte. Kato mä ainakin luulin että meillä on perheessä vaativa lapsi, mutta mä luinkin sitten täältä palstalta että me on ite tehty siitä vaativa ja nyt me sitten syyllistetään itseämme kun ollaan oltu pahoja. Vähän herkistelen tässä näin, vaikka eihän herkkiä ihmisiä oo olemassa, ne on vaan vanhempien luomuksia...juuh.

Jos herkkyys tarkoittaa jatkuvaa änkyröintiä ja jatkuvaa itkua, niin sitten on kasvatusongelma. Oikeasti herkkä lapsi ei tajutakseni ole yleensä vaativa vaan pikemminkin usein tarkkailija ja saattaa ottaa helposti itseensä. Ei se, että mikään ei sovi tai käy, ole herkkyyttä!

Vierailija:

Jos herkkyys tarkoittaa jatkuvaa änkyröintiä ja jatkuvaa itkua, niin sitten on kasvatusongelma. Oikeasti herkkä lapsi ei tajutakseni ole yleensä vaativa vaan pikemminkin usein tarkkailija ja saattaa ottaa helposti itseensä. Ei se, että mikään ei sovi tai käy, ole herkkyyttä!

Samaa mieltä ap:n kanssa, säälipisteitä ei jaeta...

Mielestäni herkkyys on lapsella nimenomaan juuri sitä muiden tarkkailua ja hiljaista pohtimista. Vauvaikäisetkin jo reagoivat etenkin äidin tunteisiin. Todella herkät lapset tuntevat syvempiä tunteita kuin ns. normaalit. Herkkä voi olla niin herkkä ja ujo, ettei uskalla näyttää niitä syviä tunteitaan, vaan kehittää kuoren. Herkkä lapsi on se, joka peilaa vanhempansa tunteita parhaiten.

Luin tuon toisen kerjun ja vasta nyt tajusin, että poikani onkin herkkä. Sen lisäksi tiesimme jo, että on vaativa ja tempperamentikas.



Kasvatuksessa ei ole ollut ongelmia, kaikki menee normaalisti ja aika tiukkaa kuria joudumme pitämään. Onhan se kiva, että muilla on niin hvin tottelevat lapset, mutta meillä seistään nurkassa ja käskyjä on toteltava. En oikeastaan ole edes ajatellut aiemmin asiaa, mutta taatusti lapsellani on helpointa siten, että kaikki toimii johdonmukaisesti ja loogisesti (kuten koirankasvatuksessakin).



Hän voi luottaa siihen, että sääntöjä voi uhmata turvallisesti, käyttäytymisellä on ennakoitava vaste.



Muistaako kukaan sellaista dokumenttia, jossa aikuinen mies kertoi, kuinka lapsuudenkodissa sota-aikana ei kannattanut itkeä tai pyytää lohdutusta, sillä sitä ei myöskään saanut. Eli jos lapsi loukkasi itsensä, ei hän mennyt pyytämään vanhemmiltaan lohdutusta. Tästä seurasi monia ongelmia aikuisuudessa ja masennus molemmille sisaruksille.



Tämän pidän aina mielessä varoittavana esimerkkinä itselleni ja osoitan lapselleni empatiaa ja myös sen, että hän voi luottaa siihen, että kaikki kääntyy parhain päin.

Omat lapseni ovat vaativia - varsinkin vanhin lapsi. Herkkyydestä ei ole tietoakaan. Herkkä on mielestäni sellainen, että on arka sanomaan vastaan ja helposti ottaa itseensä valittamisen. Jos ajatellaan lasta ennen puheen oppimista, niin ehkä siihen aikaan herkäksi tuleva lapsi on enemmän hiljainen kuin kova itkijä. Mutta oikeasti: herkästä lapsesta ei ole kokemusta, joten en osaa kuvitella, minkälainen sellainen olisi. Minusta lapsi voi olla herkkä TAI vaativa.

Herkät lapset nyhräävät eivätkä osaa ilmaista halujaan, mutta vaativat lapset taas osoittavat tahtonsa liiankin selvästi...



Suorastaan vastakohdat siis. Miten jollakin voi olla samassa lapsessa molemmat??? Ei mahdollista... kuvaile lapsesi niin annetaan diagnoosi ;)

lapsen " hoidettavuudesta" . Kyllä kai herkänkin lapsen vanhempi voi kokea lapsensa vaativaksi?



Viitsisikö joku määritellä tai antaa herkän lapsen tuntomerkkejä...



Meillä vaativasta vauvasta kasvoi " vaatimaton" taapero. Hän on todella reipas ja rohkea ja itkee harvoin, mutta on taitava aistimaan muiden tunteita ja kertomaan myös omistaan. Hän on myös empaattinen ja auttamishaluinen. Sanoisitteko häntä herkäksi?

En ala kuitenkaan sitä tässä selittää tarkemmin ihan jo tunnistamisenkin pelossa. Eikä itse asiassa muutenkaan kiinnosta uskooko joku, ottaen huomioon tämänkin ketjun monien kommenttien tason.

Siis oikeasti, kuka voi olla niin lapsellinen että haukkuu täällä toisten lasten luonnetta? Ja vielä herkän lapsen? Ymmärrän sentään jotenkin että ns. kauhukakaroita haukutaan mutta että herkästäkin lapsesta pitää alkaa kaivella huonoja puolia... olette kyllä yksiä hirviöäitejä. Olisi kiva nähdä omat lapsenne kuinka " ihania" ja täydellisiä he ovat...

Siis tarkoititko että kun ketjun alussa joku puhui sosiaalisesta tuesta, että hän tarkoitti TALOUDELLISTA tukea? Sosiaalinen tuki kun usein tarkoittaa henkistä tukea, mitä sinulta ei näköjään ainakaan saa. Voi tätä järjen köyhyyttää joillakin...

ja kuinka äidit voi työskennellä mallina ja uranaisina jos lapsettomat ei voi työskennellä neuvolassa? EIVÄT Kuinkaan ylimääräisine kiloineen ja vain lapsista kokouksissa puhuen..

kanssa kuullut ton vaativa jutun. " meidän Mertsu on niin vaativa" . Mun tekis miel tokasta et, ei oo vaativa vaan huonokäytöksinen.

ei kaikesta voi kasvatusta syyttää.



Luepa vaikka tämä:



http://www.tsv.fi/ttapaht/011/luonto.htm



Tai professori Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Temperamentti



Tietysti vaikeaa ja vaativaa lastakin voi kasvattaa sietämään vastoinkäymisiä paremmin jne., mutta se ei silti täysin muuta lapsen synnynnäistä reagointitapaa.



On tyhmää ja yksinkertaistavaa luulla, että lapsi on täysin " tabula rasa" , jonka vanhemmat ja ympäristö muokkaavat minkä laiseksi tahansa!