Lue keskustelun säännöt.
mulla 2v tyttö ja 3kk poika, tuntuu että en saa kontaktia vauvaan
29.05.2010 |
tai tältä minusta tuntuu. Äärimmäisen rakas lapsi, osasin jo luoda suhteen raskausaikana eritavalla kuin esikoista odottaessa. Nyt tuntuu että suhde olisi erilainen kuin esikoisen kanssa, olen pohtinut syitä, mikä voisi olla.
Muistanko vain väärin esikoisen osalta, ehkä silloinkaan ei vielä näin aikaisin ollut tämän kummempaa "suhdetta" vai onko suhde erilainen poikaan kuin tyttöön.
Voiko liittyä siihen että en imetä enää. imetin vain muutaman viikon, nyt syö tuttipullosta/nenämahaletkulla (lapsi ei jaksa syödä koska on sydänpotilas). Tuntuu että kun kuka tahansa voi syöttää vauvan niin ei tarvitse minua niin paljon. Esikoista imetin lähes vuoden. En tiedä kuvittelenko vain että vauva ei välitä kenen hoidossa on, pääasia että saa ravintoa.
Voiko olla vain niin että kun toisen kanssa ei ole aikaa olla niin paljon kahden niin minusta tuntuu vain tältä. Tietysti sairauskin voi vaikuttaa, on aika väsynyt vauva, nukkuu paljon. Muuten kyllä oikein tyytyväinen eikä varmaan väsymyksenkään takia ole vaativa.
Kommentit (6)
Itse koin imettämisen lopettamisen raskaana juuri siksi että erityisasemani lapsen kanssa, se ihana symbioosi katkesi. Tuntui ettei minulla ole niin väliä, vauvalle on ihan sama kuka ruokkii.
Varmasi myös sairaus ja lapsen väsymystila vaikuttavat, onhan itsekin sairaana huonompi ottamaan kontaktia ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vauva kyllä katsoo tarkkavaisesti ja hymyileekin paljon mutta tämä voi olla enemmän vain mun oma tunne että hän ei tunnistaisi/kaipaisi minua erityisesti vaan pääasia että joku häntä hoitaa. Ehkä minusta tuntuu tältä vaan siksi kun oli aika vaikea pala kun imetystä ei voinut jatkaa
On rankkaa kun lapsi on sairas. Ja kun on vähän aikaa sitten synnyttänyt, hormonitkin on ihan sekaisin. Silloin on tosi herkillä. Minusta sinun kannattaisi jutella jonkun kanssa. Vaikka terkkarin psykologin.
kyllä minusta ainakin pari ensimmäistä kuukautta tuntui vauvan kanssa, että eihän minua oikeestaan tarvita kun tissinä... että muutenhan vauvaa voisi hoitaa kuka vaan. Tämä varmaan johtui siitä, että ensimmäisinä kuukausinahan vauvalta ei saa sellaista aktiivista palautetta (jos nyt on muutoinkin sellainen tyytyväinen hyvin nukkuva vauva) ja tuolloin voi vaikuttaa siltä että vauvalle olisi ihan sama kenen sylissä esim on. Uskon, että se teidänkin kontakti vahvistuu ja lujittuu pikkuhiljaa kun vauvasta tulee aktiivisempi ja vuorovaikutuksesta tulee vilkkaampaa.
samanlaisia ajatuksia kuopukseni kanssa, joka oli ja on poika. Esikoistytön jälkeen edelleen hyvin tempperamentiltaan erilaisen pojan kanssa kesti pitkään kunnes yhteys löytyi. En väitä, että pojat olisivat erilaisia, vaan minun äitiys on vaan erilaista pojan kanssa. Rakastan häntä syvästi, mutta hän on vaan tyttäreeni verrattuna niin "toisenlainen", että kontaktia ei mielestäni synny. Poikani on nyt 4v. ja ihan psykologilta sain synninpäästön, että poika ja suhteeni häneen on ihan normaali.
Stemppiä, luota vaistoosi ja äitiyteesi
Tosiaan uskoisin,että sairaus vaikuttaa laspen kontaktin ottokykyyn.Mutta silti asia olisi hyvä tarkistaa lastenlääkäriltä tai muulta asiantuntijalta.Myös autistisuus voi olla yksi syy.Katsooko hän sinua silmiin?