Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Koliikkinen, vatsavaivainen, temperamenttinen esikoinen - milloin toinen?
27.05.2010 |
Hei! Itsellä kokemusta esikoisesta, joka oli koliikkinen, vatsavaivainen, temperamenttinen, huonosti nukkuva ja sylissä kannettava vauva. Olin koko vauvavuoden sekä henkisesti että fyysisesti aivan jaksamisen äärirajoilla. Lapsi on kohta 2-vuotias, pieni valloittava äidin sydämenmurskaaja. Nyt uusi vauvakuume painaa päälle. Pelkään kyllä miten selviän, jos toinen lapsi on samanlainen koko vauvavuoden. Tämä oli todella rankkaa aikaa myös parisuhteellemme. Kaikki vaan sanoivat, että kyllä sä sitten kaipaat sitä vauva-aikaa, kun lapsi on taapero... Mies ei suostu vielä toiseen lapseen (vaikka toisen haluaakin ja kaikki on esikoisen ja parisuhteen kannalta nyt hyvin), koska hän pelkää myös tätä kamalaa vauva-aikaa. Olen yrittänyt selittää, ettei ne ole kaikki samanlaisia (toivottavasti).
Olisi kiva kuulla joltain saman kokeneelta, milloin uskaltauduitte toiseen lapseen, tuliko toisesta lapsesta yhtä vaativa, miten selvisit, miten parisuhteenne selvisi tästä, oliko teillä hoitoa lastenhoidossa (meillä ei ollut) jne? Toivoisin asiallisia vastauksia.
Kommentit (8)
myös rankkaa esikoisen kanssa. Oli koliikkia, vatsavaivoja, temperamenttia ja tuntui ettei vauva nuku ikinä. Helpommaksi koin elämän vasta kahden vuoden jälkeen. Toisaalta nyt taistellaan voimakkaan luonteen vuoksi uhma-asioiden kanssa.
Meille on tulossa toinen näinä päivinä ja ikäeroa kertyy vajaa 3,5 vuotta. Kyllä itseäkin jännittää miten jaksetaan jos vuorokautinen unen määrä jää taas noin kahteen tuntiin/pvä. Mutta toivon myös ettei kahta koliikkia tulisi samaan perheeseen. Muuten jo odotetaan kovasti pientä tulokasta. Kyllä raskausaika on toisaalta kasvattanut jo paljon ja monet pelot vähentyneet. Nyt malttamattomina halutaan jo vauva syliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos, kun sain lukea teidän kokemuksistanne! :) Ehkä sitä jonain päivänä mies suostuu kakkoseen. Päälläseisten meni esikoinen, joten eiköhän me jotenkin selvitä sitten toisestakin, vaikka helppoa siitä ei varmasti tule.
Meillä ihan sama, olin todella rikki ja parisuhde kärsi.. silti aloin miettiä, että tahtoisin toisen tähän putkeen ja leikkiseuraksi isommalle, ja nyt siis on tulossa 2½ vuoden ikäerolla. Jännittää, olen vieläkin monesti aikalailla väsyksissä ja temperamenttinen esikoinen koettelee hermoja. Ajattelen kuitenkin, että nyt ollaan sentään kokeneempia, ei ole ruusunpunaisia kuvitelmia ja toinen _saattaa_ olla helpompi. Jos ei ole, niin päivä kerrallaan. Joka tapauksessa kasvavat ja varmasti on seuraa toisilleen, ehkäpä se sitten palkitsee. Nyt alkaa tuntua jo kivaltakin ajatus uudesta vauvasta...:-)
Perustelen sen sillä, että menee tavallaan samalla vaivalla, kun ei ole taas ehtinyt tottumaan helppouteen ja mukavuuteen.
Mitä kauemmin odottaa, sen suurempi kynnys tulee yrittämiseen.
.. yhdistettynä herkkyyteen ja intensiivisyyteen. Huutoa riitti, kanniskelua, vaunuttelua, että sai nukkumaan edes päiväunet.
Silti toinen tuli alle 2v ikäerolla. Ja oli parempi nukkuja, tahtoo jopa itse unille. Nukkuu päiväunet vielä 2v, esikoisella aina ollut ongelmia myös nukahtamisessa ja nukuttamisessa. Vähän muutenkin loivempi käänteissään tämä toinen, ja nyt kun ovat 2 ja 4, ovat hyvät leikkikaverit ja esikoinenkin on pahimmasta uhmastaan jo rauhoittunut!
Hoitoapua ei ole samalla paikkakunnalla, mies oli vauvavuonna paljon poissa ja myönnettävä on, että rankka vuosi oli vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Mutta teille tulisi isompi ikäero, mikä kyllä helpottaa. Siis jos edes toinen osaa pukea itse edes jotain vaatteita, ei sotke syödessään ehkä niin paljon kuin alle 2v jne.
KAkkonen on varmasti helpompi, koska on tottunut lastenhoitoon eri tavalla kuin ennen lapsia ja tuskin se vielä koliikkisempi on :) Lisäksi esikoisesta on kummasti seuraa, jos teillä on kannettu tylsistyvää vauvaa, kuten meillä 3-5kk iässä lapsi ei viihtynyt lattialla.
Itse haaveilen toisinaan kolmannesta, vaikka vähän hirvittää kyllä. Esikoinen alkoi nukkua yöt läpi vasta 3,5v, ja edelleen heräilee toisinaan. Unettomuus ja väsymys on ollut ihan kamalaa, vaikka lapset niin rakkaita ovatkin. Tiedän tnuteen siis. Silti vähän haikailen, jos joskus vaikka kolmaskin. Kunpa voisi tilata hyvän nukkujan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän tytöllä tempperamenttiä riittää, edelleenkin on "haastava" tapaus.
Mulle ei kyllä edes aiemmin tullut mieleen koko kakkonen... En osaa sanoa oliko kuopus sen helpompi vauvana, joissakin asioissa kyllä varman mutta sitten oli muuta vaivaa. Kuitenkin itsellä oli jo kokemusta enenemmän joten sen puoleen oli helpompaa. Ja tosiaan kun isompi oli jo 4v niin sekin helpotti tosi paljon.
OIkein hyviä kavereita ovat ja leikkivät keskenään vaikka ikäeroa onkin. Ehdottomasti näin tekisin uudestaankin. Tietysti sitten jos vauvakuume olisi vaivannut jo paljon aiemmin en tiedä olisiko sitä malttanut odottaa. Ja onhan sekin huomioitava että eihän sitä koskaan tiedä kuinka pian se raskaus edes onnistuu...
Alue: Aihe vapaa
.. yhdistettynä herkkyyteen ja intensiivisyyteen. Huutoa riitti, kanniskelua, vaunuttelua, että sai nukkumaan edes päiväunet.
Silti toinen tuli alle 2v ikäerolla. Ja oli parempi nukkuja, tahtoo jopa itse unille. Nukkuu päiväunet vielä 2v, esikoisella aina ollut ongelmia myös nukahtamisessa ja nukuttamisessa. Vähän muutenkin loivempi käänteissään tämä toinen, ja nyt kun ovat 2 ja 4, ovat hyvät leikkikaverit ja esikoinenkin on pahimmasta uhmastaan jo rauhoittunut!
Hoitoapua ei ole samalla paikkakunnalla, mies oli vauvavuonna paljon poissa ja myönnettävä on, että rankka vuosi oli vauvan ja uhmaikäisen kanssa. Mutta teille tulisi isompi ikäero, mikä kyllä helpottaa. Siis jos edes toinen osaa pukea itse edes jotain vaatteita, ei sotke syödessään ehkä niin paljon kuin alle 2v jne.
KAkkonen on varmasti helpompi, koska on tottunut lastenhoitoon eri tavalla kuin ennen lapsia ja tuskin se vielä koliikkisempi on :) Lisäksi esikoisesta on kummasti seuraa, jos teillä on kannettu tylsistyvää vauvaa, kuten meillä 3-5kk iässä lapsi ei viihtynyt lattialla.
Itse haaveilen toisinaan kolmannesta, vaikka vähän hirvittää kyllä. Esikoinen alkoi nukkua yöt läpi vasta 3,5v, ja edelleen heräilee toisinaan. Unettomuus ja väsymys on ollut ihan kamalaa, vaikka lapset niin rakkaita ovatkin. Tiedän tnuteen siis. Silti vähän haikailen, jos joskus vaikka kolmaskin. Kunpa voisi tilata hyvän nukkujan!