Mä kirjoitan kirjaa.

Hidastahan se on. Sana kerrallaan.

Mutta palkitsevaa. Omani aion painattaa ainakin itselleni omakustanteena, jos ei kustantamoihin kelpaa.

Kirjan kirjoittaminen on hidasta. Ja jos kuvittelee, että ensimmäisen version tekeminen on hidasta niin se korjaaminen ja hiominen vasta hidasta onkin. Joskus taas juttua voi syntyä yllättävänkin nopeasti...



nimimerkillä kirjoittaja myöskin.

Proosaa?



Mulla on parikin eri proggista menossa. Valmista varmaan useiden vuosien päästä. Toinen (historiallinen romaani) on vasta suunnittelu ja taustatyövaiheessa (se vasta aikaa viekin!).

Toinen on fantasiaa eikä sekään niin helppoa ole.

tai jotain painattaa omakustanteena. Tavallaan mulla ei ole niin kiihkeää tarvetta saada sanottavaani sanotuksi, mutta asiahan voi olla ihan eri, kun kirja tulee valmiimmaksi. Että sitten ei kestä sitä, että paketti on lähes valmiina, mutta työ on ollut turhaa.



Toisaalta, musta tuntuu, että tarvitsisin kustannustoimittajaa, jotta voisin antaa kirjan kenellekään ulkopuoliselle luettavaksi. Mä oon nimittäin aikamoinen huithapeli, kaikenlaista ärsyttävää redundanssia ja klaffivirhettä jäis varmasti tekstiin, jos joku toinen ei osoittais mulle niitä.

kirjoittaa Ap. Ajattelin aloittaa sellaisesta aiheesta, jonka tunnen. Mulla on kyllä myös idea romaaniin, joka on tavallaan fantasiaa, muttei siis sellaista perinteistä, vaan ehkä hieman Jyrki Vainosen hengessä (en kyllä ole lukenut sen koko tuotantoa, muutaman kirjan vain).

muuta kuin vain itselleni. Ja joo. Joku pitäisi palkata kustannustoimittajaksi. Vaikka itse olenkin sinänsä muodollisesti pätevä kustannustoimittaja koulutukseni pohjalta, niin omalle tekstilleen on niiiiiin sokea.

muuta kuin vain itselleni. Ja joo. Joku pitäisi palkata kustannustoimittajaksi. Vaikka itse olenkin sinänsä muodollisesti pätevä kustannustoimittaja koulutukseni pohjalta, niin omalle tekstilleen on niiiiiin sokea.

Toisen mielipide on hirveän tärkeä! Toinen ei ole myöskään samojen maneerien orja...

kustantajalle? Lähetättekö koko valmiin kirjan, osan kirjasta vai miten?

Eri kustantamoiden sivuilla on ohjeet lähettämistä varten :)

Ensimmäinen käsikirjoitukseni (myös historiallinen romaani) on valmis ja kierroksella kustantamoissa. Tuskin menee läpi, sillä aihe ja tapahtumapaikka on suomalaisille vieras. Jos ei mene läpi, niin jossain vaiheessa teen kyllä pienen omakustanteen, itselle ja lähisuvulle muistoksi. Onhan siinä ollut valtava työ saada tarina paperille, en halua jättää vain paperipinoksi laatikkoon pölyyntymään.



Toinen on ihan perusromaani, isän ja tyttären suhteesta. Sen kanssa on vaikea päästä alkuun, ehkä liiankin henkilökohtaisen tarinan vuoksi. Kierrän ja kierrän enkä pääse riittävän lähelle aihetta, ehkä alitajuisesti en uskalla.

aiheesta ja tapahtumapaikasta? Tai ajankohdasta? :-)



Eräs lähisukulaiseni teki myös omakustanteen nimenomaan lähisuvulle luettavaksi. Tarina olikin todella hyvä, mutta kieliasussa ym. oli paljon hiomista.

Autoin häntä siinä kohdin ja nyt se on uudella kierroksella kustantamossa...

kirjoittajapiiriä tms.?



Joskus kaipaisi sellaista. Olinkin yhdessä sellaisessa joskus, mutta se tuntui... liian akateemiselta. Tai siis... Tekstini oli liian viihteellistä ja kevyttä siihen porukkaan, vaikka en mitään Kinsella-tyyliä kirjoitakaan.

Joskus olisi kiva saada joku ihan vieras lukemaan tekstiä. En aina ihan luota ystävien ja esim. puolison palautteeseen, vaikka osaavat he kritisoidakin ;-)

Ja sen sanon että aika vaikea ammatti on, en suosittelisi välttämättä kenellekään ns. herkemmälle. Ja väistämättä on oltava herkkä jos kirjoittaa. Epävarmuus taloudellisista asioista rassaa, ja lisäksi julkisuuden kanssa meinasi hajota pää. Nyt kirjoitan neljättä kirjaa. En osaa muutakaan.

ainakin yhden kirjan verran. konellako kirjoitat vai perinteisesti kasin. itse nimittain kun aloitan aion ihan kasin kirjoittaa. ehka kirja on sitten valmis kun elakkeelle paasen, jos silloinkaan..

Suomessa kirjailijoita ei kai niin paljoa ns. jahdata? Paitsi ehkä Sofia tällä hetkellä.

Terkkuja vaan tutuille :-)

tuo Francon aika nimittäin! Luen jos ilmestyy!



Ap

antoi minulle käsin kirjoitetun käsikirjoituksensa kustantajaa varten...25 vuotta sitten. Olen tähän asti kymmenen sivua käynyt läpi.



Isä oli näyttänyt sen kustantajalle. Hän oli kirjoittanut vuosia iltaisin muiden nukahtaessa, kerännyt sivut yöpöytälaatikkoonsa.



Kustantajalta neuvottiin kirjoittamaan koneella, kappalejaot oikein sekä tarkistamaan oikeinkirjoituksen.



Saadessani isältä paksun pakan en luvannut heti tehdä asialla mitään, sillä minulla oli neljä alle kouluikäistä lasta.



Nyt kun pari "iltistäkin" on saatu hyvän ikäiseksi, alkaa olla aika ottaa käsikirjoitus vakavasti. Soitin kustantajalle viime syksynä josta kerrottiin ohjeet ym.



Isä kirjoitti nuoren miehen elämästä, varmasti omastaan. Hän oli sen ikäinen ettei joutunut rintamalle, vaan Saksaan menevään laivaan, jolloin tapahtumat sitä ennen, itse laivamatkalla sekä sen jälkeen poikivat asiaa paljon. Kirjan nimi on Nuoren miehen meriseikkailu.



En olisi uskonut isäni kuvaavan asioita niin tunteikkaasti ja vahvasti kirjoittamalla, sillä arkielämässä jutellen ei tunteitaan näyttänyt.



Mukavaa on huomata isän se toinenkin puoli, ujohkosta perheenisästä löytyy monipuolinen kirjoittaja.



Kun luen isäni kirjoituksia, voin kuvitella hänen sen hetken tunteensa, mitä tapahtuu ja kuinka hän ajattelee sen hetken tilanteen. Esim. hänen pitäesssään myrskyssä kiinni jostain pylväästä, huokuu nuoren miehen avuttomuus luontoa vastaan sekä pelko. Pommien osuessa lähelle laivaa isän kuvaus tilanteesta saa minutkin ajattelemaan noita kauhun hetkiä...kuin olisin itse siellä.



Jospa tänä kesänä saisin aikaiseksi ottaa käsikirjoitus esille ja perehtyä sen sisältöön. Isä nukkui pois viime kesänä, joten nyt harmittaa etten saanut tehtyä. Aikaa olisi ollut. Nyt valtaa ikävä kun alan "elää" isän nuoruusvuosien mukana.

olen aloittanut monta eri aihetta, mutta ovat olleet liian vaativia minulle, ei ole tarpeeksi tietoa eikä taitoa, ainakaan silloin kun aloitin, Ny tuntuu, että osaisin paremmin, mutta miten tiivistää aihetta tarpeeksi ettei ihan leviä...?

On vaan sellainen suuri tarve sisällä saada kirjoittaa. Sanokaa minulle joku hyvä aihe, niin kirjoitan siitä, ihan mikä vaan! Kun syntyy se polte niin kirjoitan vaikka yöt läpi, kun lapset nukkuu.