Lue keskustelun säännöt.
5 v tyttöni loukkaantuu minulle jatkuvasti :(
24.05.2010 |
Istahdin äsken katsomaan televisiota. Tyttö tuli ulkoa ja alkoi heti kyselemään ohjelmista kun selasin kanavia. Aloin katsoa Ou nouta ja samaan aikaan hän kysyi, miksi meillä haisee jäätelölle. Selitin, että juon vaniljateetä.
Sitten hän pyysi, että haluaa hunajaa. Sanoin, etten anna hunajaa. Hän kysyi miksi ja sanoin, vähän kiukkuisesti, ettei nyt oteta hunajaa kun se pilaa hampaat. Tyttö loukkaantui ja sanoi, että aina sä vastaat mulle tollai kovalla äänellä ja lähti pois.
Näin meillä käy melkein päivittäin tämän tytön kanssa, ei muiden lasten. Hän onnistuu jotenkin väärällä hetkellä tulemaan höpöttämään juttujaan ja sitten loukkaantuu kun en jaksa osallistua aina keskusteluun kun on jotain menossa.
Minulla on 3 lasta eikä muiden kanssa käy näin. Onko teillä muilla tällaista? Kyllä minä juttelen myös päivän mittaan tytön kanssa mutta joka kerta kun vastaan vähän kiukkuisesti hän loukkaantuu ja sanoo, ettei minun kanssani ole kivaa. Ei minulla muiden lasten kanssa ole näin hankalaa.
Kommentit (15)
Hän on muutenkin empaattinen ja lukee hirvittävän hyvin toisten tunteita, paremmin kuin useimmat aikuiset!
Kyllä minä vastaan joskus aikuisillekin kiukkuisesti, ainakin lähimmille, esim. miehelle. :) Muut perheenjäsenet ja lähisukulaiset ovat paksunahkaisempia. Yleensä olen kyllä ystävällinen kaikille ihmisille, lapsilleni myös.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska hän mielestäni tarvitsee sitä.
ap
oot kun mun äiti. Sekin on vaan semmoinen että sanoo suuttuneena rumasti, sekä äänensävyllä että sisällöllisesti. Hän vaan on sellainen luonteeltaan, häntä pitää ymmärtää. Muitten pitää osata väistellä huonoja hetkiä tulla puhumaan.
Mutta ongelma on korjaantunut. Eipä ole hänellä enää paljoakaan ystäviä tai sukulaisia.
ja silloin jos on ns samat luonteet konflikteja tulee enemmän
tosin mä vähän luulen että kaipaa sun huomiota ja ihailua yms enemmän, eli on joku kausi kehityksessä menossa..
en sano että teit väärin ollessasi antamatta hunajaa, mutta itse kyllä mietin miksi aikuinen voi ottaa teetä ja lapsi ei sitten vastaavasti hunajaa...
ja silloin jos on ns samat luonteet konflikteja tulee enemmän
tosin mä vähän luulen että kaipaa sun huomiota ja ihailua yms enemmän, eli on joku kausi kehityksessä menossa..
en sano että teit väärin ollessasi antamatta hunajaa, mutta itse kyllä mietin miksi aikuinen voi ottaa teetä ja lapsi ei sitten vastaavasti hunajaa...
joskus vain vastaan ärtyneenä hieman rumalla äänensävyllä, jolle tämä 5 v on herkkä.
Ja on totta, että jos olisin täydellinen äiti, olisin varmaan lopettanut omat television katseluni ja noussut antamaan hunajaa ja tunsin omantunnon pistoksen itsekkäästä käytöksestäni, siksi kävin tänne avautumassa.
Minäkin olen kyllä herkkä luonteeltani, että ehkä lapsi on siinä tullut minuun.
Harmittaa kun tulee väsyneenä vastattua tarpeettoman ärtyisästi lapselle ja yritän parantaa tapani, mutta sitten taas sanon jotain väärällä äänensävyllä ja tämä 5 v loukkaantuu ja sanoo, ettei tykkää musta. Hetken päästä taas tai jonain muuna päivänä halaa ja tykkää kauheasti. Tämmöistä taistoa täällä...
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta sun lapsi on oikeassa ja huomauttaa sulle asiasta. Ehkä hän vielä opettaa sulle tuota tiuskimisen hillintää ja ystävällisyyttä.
Tiedän, koska olin itse kaltaisesi tiuskija ja minut nykyinen miesystäväni opetti toisenlaiseksi. Kun toinen loukkaantuu huonosta kohtelusta (aiheesta), sitä alkaa kyllä pikkuhiljaa muistaa, miten kauniisti puhutaan.
Eikös tää voi olla sulle ihan toivottu oppitunti. Voit aloittaa kehittymisen nyt ainakin pyytämällä anteeksi. Pian osaat tehdä sen jo ennen kun lapsi suuttuu ja lopulta et enää (aiheetta, hänelle) tiuskikaan!
Jes!
Musta sun lapsi on oikeassa ja huomauttaa sulle asiasta. Ehkä hän vielä opettaa sulle tuota tiuskimisen hillintää ja ystävällisyyttä.
Tiedän, koska olin itse kaltaisesi tiuskija ja minut nykyinen miesystäväni opetti toisenlaiseksi. Kun toinen loukkaantuu huonosta kohtelusta (aiheesta), sitä alkaa kyllä pikkuhiljaa muistaa, miten kauniisti puhutaan.
Eikös tää voi olla sulle ihan toivottu oppitunti. Voit aloittaa kehittymisen nyt ainakin pyytämällä anteeksi. Pian osaat tehdä sen jo ennen kun lapsi suuttuu ja lopulta et enää (aiheetta, hänelle) tiuskikaan!
Jes!
Tämän kun aina muistaisi. Kiitos ymmärryksestä! Ehkä vanhakin vielä oppii uusia temppuja. :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
neljästä lapsesta yksi (tyttö tietysti) on sellainen. On todellinen draamaqueen monessa asiassa... Usein loukkaantuu verisesti, kun pyydän jotakuta toista lasta auttamaan jossakin asiassa: "Äiti sä et anna koskaan mun auttaa, sun mielestä mä en osaa mitään, mä en enää koskaan leiki sun kanssa." Ja sitten käydään läpi keskustelu, että montako kertaa olen tänään pyytänyt auttamaan, (yleensä lähemmäs 10, ja siis sellaisia asioita, joissa hän yleensä haluaa auttaa) - ja mitä vastasit joka kerta? En nyt, en halua, miksi aina mun pitäisi auttaa - joten ymmärrätkö, että äiti ajatteli, että sä et nyt tänään halua auttaa, kun olet joka kerta sanonut ei, "Mutta kun mä halusin auttaa nyt just tässä asiassa, sä et äiti yhtään tykkää musta" ja mutinaa kitinää hampaiden kiristystä...
Puuttumatta nyt siis tähän itse tilanteeseen, niin jotkut lapset vaan ovat sellaisia (5 v meilläkin, kohta 6 v, voisi kai olla ikäänkin liittyvää, mutta on ollut hänellä "aina" ja isoveljellä ei ollut sellaista
Mulla oli vaikeata lasteni isän kanssa, koska hän oli sellainen energiavaras minua kohtaan, etten jaksanut ajatella lasten tarpeita, tuli lasten kanssa noita ristiriitoja.
Millainen sun elämäntilanne on? Oletko onnellinen, saatko levätä tarpeeksi jne? Lapsesi kuulostaa ihanalta ja sinäkin näemmä tiedät selkeästi, missä voisit parantaa lapsesi suhteen, mutta aina ei jaksa, jos on väsynyt jostakin tms.?
Itse erosin miehestä, vaihdoin osa-aikatyöhön ja olen onnellisempi kuin koskaan, koska jaksan ja pystyn kuuntelemaan lastani ja välittämään ja huomioimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos siltä vaikuttaa, niin se on kyllä mielestäni hätähuuto sellaiselta lapselta, joka yrittää epätoivoisesti saada huomiota, jolta on jäänyt paitsi!
Ja lapsihan käyttää ne keinot, jotka osaa!
Rakkautta ja välittämistä, aitoa kuuntelua, niin onkohan sellainen kauaa, kun oppii luottamaan, että se on pysyvää:)
Kerroit, että lapsia on kolme. Onko tämä kyseinen lapsi kenties keskimmäinen??
Kulostaa minusta sille :)
Koska itse olen keskimmäinen ja eniten kaipasin huomiota ja olin aina kyselemässä kaikenlaista äidiltäni.
Tosin... tuo ikäkin vaikuttaa asiaan, että tuossa iässä kysellään paljon.
Ainakin oma poikani tekee koko ajan niin :)
Kyselee miksi mä teen jotain ja miksi en tee, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei ole koskaan hyvin, mikään ei kelpaa jne.
Näin ainakin meillä.
On tosiaan keskimmäinen lapsi - hyvin arvattu. :) Ja keskimmäinen vieläpä kolmesta tytöstä, mikä on varmasti rankkaa!
Lisäksi olen sellainen ihminen, että tarvitsen välillä hetken hiljaisuutta ja omaa rauhaa, mikä on vaikeaa viisihenkisessä perheessä. Välillä tuntuu, etten kuule edes omia ajatuksiani kun täällä on niin kova meteli. Lapsetkin riitelevät aika paljon keskenään. Silloin kun he leikkivät kerrankin nätisti yhdessä, suunnilleen hipsuttelen varpaillani, etten vain häiritse ja katkaise leikkiä.
Lainasin juuri kirjankin sisarusasioista kun keskimmäisen osa on vaivannut minua. Sen nimi on Vanhin, nuorin vai katraan keskeltä.
Tuntuu, että nuorinta ja vanhinta tulee huomioitua ihan itsestään, mutta pitää oikein tsempata, että antaa riittävästi aikaa tuolle keskimmäiselle.
Vanhimmalle sitä kertoo aina helpoiten asioita kun hän ymmärtää niin hyvin ja osaa keskustella hienosti ja nuorin nyt ihan pienuutensa takia saa huomiota. Keskimmäiseen pitää keskittyä, ettei hän jää vähemmälle. En tiedä aistiiko hän tunneälykkäänä lapsena sen. Onko se hyväkin, että hän huomaa, että oikein yrittämällä yritän huomata häntä ja kehua vai harmittaako häntä jos hän kokee herkkänä lapsena, ettei se tule minulta luonnostaan vaan joudun yrittämään, ettei hän jää huomiotta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli vaikeata lasteni isän kanssa, koska hän oli sellainen energiavaras minua kohtaan, etten jaksanut ajatella lasten tarpeita, tuli lasten kanssa noita ristiriitoja.
Millainen sun elämäntilanne on? Oletko onnellinen, saatko levätä tarpeeksi jne? Lapsesi kuulostaa ihanalta ja sinäkin näemmä tiedät selkeästi, missä voisit parantaa lapsesi suhteen, mutta aina ei jaksa, jos on väsynyt jostakin tms.?
Itse erosin miehestä, vaihdoin osa-aikatyöhön ja olen onnellisempi kuin koskaan, koska jaksan ja pystyn kuuntelemaan lastani ja välittämään ja huomioimaan.
Vastaatko aikuisillekin kiukkuisesti usein, vai pelkästään lapsille. Tuntuu oudolta, että aikuisten kesken vanhemmat ovat mukavia ja lapsille tiuskivat. Lapsesihan saattaa vaan olle emotionaalisesti muita edellä ja tunnistaa kiukun äänestäsi helpommin kuin muut lapsesi.