Miten osata tehdä päätös ulkomaille muutosta?

pitäisi varmaan jättää koko muuttaminen.

Tosin ei Aasiassa. Mutta itse ajattelisin asiaa enemmänkin mahdollisuutena ja upeana kokemuksena kuin riskinä. Ihana mahdollisuus! Kun vain otat asioista riittävästi selvää, varmasti pärjäätte. Asenne on tärkein.

täältä ei saa asiallisia vastauksia.



www.usp.fi

Mutta meillä ei ole sellaista työtä joten pitää säästää muutama vuosi ja sitten lähdetään 3kk-6kk "asumaan" Etelä- tai Väli-Amerikkaan.



Tartu tilaisuuteen, oikeasti se on positiivinen juttu myös lapsillesi ja vaikuttaa heidän persoonaansa ja maailmankuvaansa avartavasti.

Sinuna en huolehtisi mistään noista asioista mitä mainitsit, ne ovat yksinkertaisimmat asiat järjestää.

Jos kyseessä on miehen työkomennus, niin lähtöoletus on, että tottakai miehen firma järjestää ja kustantaa a) lasten koulutuksen/tarhat ja b) terveydenhuolto koko perheen osalta kuuluu minusta jo työsopimukseen. Näin on ollut kaikilla niillä kolmella kerralla kun me olemme olleet ulkomailla miehen työkomennuksella.

Hankalin vaihe tulee olemaan alku, etenkin jos kaupungissa ei ole lainkaan tuttuja eikä edes työkavereita samasta maasta. Sosiaalisen verkoston luominen kestää aika pitkään.

Matkavarauksesta en huolehtisi, se kuuluu minusta ilman muuta työnantajalle, samoin kustannukset myös perheen osalta. Meillä on ollut aina näin. Kuulostaa kummalta, että miehesi työantaja ei järjestä yhtään mitään.

kannattaako se taloudellisesti ja pohtisin siirron miehen uran kannalta. Tarkistaisin tarkoin tarjotun sopimuksen ehdot. Kuka maksaisi asumisen, lasten koulut, kindergartenit jne.



Eli onko se oikeasti tilaisuus?



Sitten miettisin oman työni kannalta riskit yms.



Sitten haastattelisin paikassa asuneita, kyselisin yksityiskohtia kouluista, asuinalueista, hintatasosta jne.



Näin me teimme kun puntaroimme vastaavaa asiaa.

johon olisitte muuttamassa? Tai tunnetteko muuten ihmisiä sieltä? Jos miehesi firmalla on jo toimintaa ko. paikassa, niin kyllä siellä työskentelevät osaavat auttaa teitä. Ihmiset yleensä ihan mielellään vastaavat kysymyksiin. Miehesi työpaikan kautta varmasti löytyy kontakteja. Ja on ihan korrektia kysellä esim terveydenhoidosta, kouluista, asumisesta ym. päätöstä tehdessä, niitähän jokainen järkevä ihminen pohtii. Sitten, jos mahdollinen muuttonne on "salaisuus", on tilanne tietysti hankalampi - jos asiasta ei siis voi avoimesti keskustella.

Aasiakin on niin iso alue, että ei sieltä voi mitään yleispäteviä mielipiteitä antaa, maatkin ovat niin erilaisia.



Mutta jos suhtaudutte muihin maihin ja kulttuureihin mielenkiinnolla ja voisitte ajatella ulkomaankomennuksen rikkautena ja koko perheen yhteisenä kokemuksena, niin sitten suosittelen. Jos kaikki kotioloista poikkeava tuntuu hankalalta, niin parempi jäädä kotiin. Ruokakauoista tuskin saa kaikkia suomalaisia lenpiherkkuja ja kielikin on eri, joten jos se tuntuu hankalalta en lähtisi. Ja vaimolta "expattielämä" edellyttää tiettyä oma-aloitteisuutta, sinun tulee pystyä järjestämään asioita itsenäisesti. Jos siis tarvitset miestä kaupassakäyntiin ym. niin ehkei kannata lähteä.. Miehesi tulee olemaan töissä ja suurin osa käytännön järjestelyistä ym. kaatuu sinun niskaasi. Eli ainakin kohtuullinen kielitaito pitää olla myös vaimolla.

Mihinkään "viidakkoon" teitä tuskin ollaan lähettämässä, joten perusoletus onn, että paikkakunnalla on hyvät koulut ja terveudenhoito ym. saatavilla. Hyvin mahdollisesti paremmat kuin Suomessa, koska ette ole siellä julkisen terveydenhuollon ja koulujen varassa. Ja kotiapua, siivoojia ym., on useimmissa Aasian maissa edullisesti saatavilla, joten sikäli arki voi olla helpompaa - kunhan tottuu kotiapulaisten pyörittämiseen.

Kaikki tuttu jää taakse ja jos päädyt kotirouvaksi, niin muut länsimaalaiset expatit tulevat olemaan verkostosi.



Minä en haluaisi, en ymmärrä aasialaista kulttuuria lainkaan enkä ole siitä tippaakaan kiinnostunut.



Tottakai olisi mahdollisuus oppia ja "avartua", mutta elämä on lyhyt, miksi haaskata aikaa asioihin, jotka eivät yhtään sytytä.



Jos kyse on suht lyhyestä ajasta, +/-vuosi, niin sen voisi varmaan vielä ottaa kulttuurilomailun kannalta.



Ja riippuu tietekin, minne olette menossa. Suurkaupungeissa on kansainvälisiä kouluja.



t. ulkkis k-euroopasta.

mutta sen verran tosissaan että ensi viikolla varataan matka ko. maahan ja kaupunkiin. Onhan se nähtävä ihan livenä.



Että osaa olla vaikea päätös, toisaalta tekisi ihan mielettömästi lähteä mutta toisaalta hyppy noin tuntemattomaan pelottaa ihan hirmusti.

Mutta jos muutto on taloudellisesti kannattavaa ja ulkomailla asuminen näin ylipäänsä kiinnostaa, niin ottaisin tilaisuudesta vaarin. Lapsille se on upea kokemus, joka kasvattaa heitä valtavasti henkisesti.



Yksi tärkeä juttu on miettiä, että mitä sitten, jos haluattekin palata Suomeen aiemmin kuin olitte suunnitelleet. Miten käy asunnon ja töiden eli onko paluu ylipäätään järkevää, vaikka ette vielä vuodenkaan yrittämisen jälkeen viihtyisi paikassa lainkaan. Kun on jonkinlainen takaporttimahdollisuus olemassa, riskin uskaltaa ottaa hieman helpommin.

mutta sen verran voin sanoa että mieheni firma on laajentamassa tähän maahan, muita "meikäläisiä" siellä ei siis vielä ole.



Olen jo ottanut sen verran selvää että siellä on kansainvälinen koulu ja mielikuvani ko. koulusta on todella hyvä, todellisuus voi tietenkin olla muuta.



Itseäni kiinnostaa ihan mielettömästi tuollainen kokemus ja koen että siitä varmasti on lapsillekin hyötyä, mutta kaikki arjen asiat mietityttää.



En tiedä mistä joku keksi ettemme osaa matkaa varata? Ajattelimme siis tehdä lomamatkan ko. maahan ja kaupunkiin ennen lopullista päätöstämme, luulen että en pysty tehdä päätöstä ilman että näen ihan itse omin silmin mihin sitä mahdollisesti ollaan menossa.



Miehen työpaikan kautta järjestyy asunnot sun muut. Olisimme maassa noin 2 vuotta, tämä on arvio ja saattaa muuttua. Mieheni uran kannalta tämä olisi hyvinkin positiivinen asia, minulla ei mitään uraa vielä olekaan, olen kotiäiti.



Ehkä se mitä kaipaan on vertaistuki ja rohkeus tehdä tämä päätös joka vaikuttaa niin voimakkaasti meidän lapsiimmekin.

täältä ei saa asiallisia vastauksia.

www.usp.fi

T. ap :)

ja netin eri keskustelupalstoilta löytynee kelvollisesti tietoa (myös siis enkunkieliset palstat). Ja on tosiaan hyvä ajatus lähteä lomamatkalle ensin, on sitten paljon mukavampi ajatella asiaa, kun vähän tietää, minkälaisiin oloihin mahdollisesti olisi menossa.



Itselleni henkilökohtaisesti vaikein asia on ollut se, että olen ollut "kotirouvana", mutta jos sinä olet kotiäiti joka tapauksessa, niin tämä ei liene kynnyskysymys. Ja minullakin komennuksen mukanaan tuomat uudet kokemukset ovat ehdottomasti ylittäneet haittapuolet.



Kuten joku kirjoitti, sinun pitää tosiaan valmistautua olemaan oma-aloitteinen, niin kodin pyörittämisessä kuin oman ystäväpiirin luomisessa. Ja suurimmassa osassa expatperheitä työssäkäyvä puoliso joutuu tekemään paljon pitempää päivää kuin Suomessa ollessa.



Meillä lapsiperheydestä on ollut vain etua siinä mielessä, että lasten mukana tutustuu hyvin aikuisiinkin. Lapset ovat sopeutuneet hyvin (meillä alle kouluikäisiä) ja oppineet kielen nopeasti.



Tsemppiä päätöksen tekemiseen!