Kyllä se on niin että koulutetun ihmisen tunnistaa heti

päälläni 3 vuotta vanhat "aikanaan luonnonvalkoiset" collegelhousut javuoden vanha punavalkoraidallinen t-paita. Kenkiä ja sukkia ei ole. Paino on 66 kiloa ja pituutta on 165cm. Meikkiä ei ole, tukka on harjattu, muttei kammattu.



Onko mut koulutettu?



(kyllä mäkin muuten ne erotan, joita ei ole koulutettu. Suomessa ne ovat yleensä hyvin vanhoja ja vähän kehitysvammaisia. Kaikki muut ovat saaneet sentään vähän koulutusta.)

en ainakaan tunnista. Minusta se yliopiston käynyt luokanopettaja ja sossutäti puhuu ihan samalla tavalla kuin koulun keittäjät ja puutarhatyöntekijät ja pukeutuvat samoin. Mutta minä olenkin maalta.



Ja miten se puhe ja pukeutuminen muuttuvat siis siellä yliopistossa (sitä tässä ilmeisesti tarkoitetaan). Onko siellä joku puheopettaja ja stailisti?

Pukeutuminen ei tosiaan kerro mitään koulutusasteesta, korkeintaan alasta voi saada jotain viitteitä. Menkääs kattomaan yliopistolle bilsan laitokselle henkilökunnan tyyliä, ja toisaalta vaikka jotain oikiksesta tai kauppakorkeasta koulutuksensa hankkineita.

Pidän aina siistejä vaatteita, meikkaan ja laitan hiukseni - joka päivä.

pinkki t-paita ja sen päällä musta neuletakki. Jalassa on korkkarit. Tukkassa on kampaus ja naama on meikattu (ripsiväri, meikkivoide, luomiväri, puuteri, poskipuna).

Onko siellä joku puheopettaja ja stailisti?

Ja miten se puhe ja pukeutuminen muuttuvat siis siellä yliopistossa (sitä tässä ilmeisesti tarkoitetaan). Onko siellä joku puheopettaja ja stailisti?

Tämä tutkijatohtori ainakin on pukeutunut hyvin rennosti ja puhekin tulee vähän puurona. En kyllä kiroile muuten kuin aiheesta enkä harrasta pissistyyliä (hipahtavaa ehkä enemmänkin). Stailistin painajainen.

Puen joka aamu päälleni valepuvun eli farkut, t-paidan ja hupparin (paitsi helteillä farkkusortsit ja jätän hupparin pois), käytän puheissani lievää alatyyliä ja paheksun säännöllisesti viranomaisten toimintaa. Olen akateeminen ja asun duunarivoittoisessa taloyhtiössä, jossa leimautuminen sivistyneeksi ihmiseksi olisi aika paha juttu.

Peilikuvassahan kaikki on juuri toisin päin - on hauskaa seurata lasta joka ensimmäisiä kertoja koettaa peilin avulla tehdä jotain...

pukeutumisesta ja puheesta.

sanon minä ei huomaa

Tosin kaikilla akateemisilla ei sitä ole, mutta kun siihen törmää on todennäköistä että sen käyttäjä on korkeasti koulutettu.

Minä olen ainakin ylpeä amislainen,ei päätä pakota vaikka joku heittäisikin pervon vitsin ja itselleni osaan nauraa.En jää sanattomaksi oikeastaan missään tilanteessa,seuraan uutisia maailmalta ja pidän jopa itseäni fiksuna vaikka en mensaan ikinä pääsisikäään ja lukihäiriöni takia joudun tarkistamaan kirjoitetun tekstini vähän väliä.Kunnioitan ihmisiä ja heidän tekemiään valintoja,en arvostele jos joku valinnut erilaisen polun kuljettavakseen.En kohtele ihmisiä erilailla vaan kaikki ovat tervetulleita juttusilleni,ystäviä ei ole koskaan liikaa.

Saatan vahingon yllättäessä kirota ääneen yksinäni mutta onneksi se ei ole suurin syntini :D





Elämässä on muutakin ihmisten tulotasot,koulutustasot yms...

mutta ihan kuten missä tahansa asiassa, niin poikkeuksia löytyy. Tunnen parikin akateemista, jotka pukeutuvat niin juntti-tarjoustalo-tyylillä, ettei ole tosikaan. Eli ei voi yleistää tässäkään asiassa.

Yleensä sen huomaa itseironiasta. Tosin kaikilla akateemisilla ei sitä ole, mutta kun siihen törmää on todennäköistä että sen käyttäjä on korkeasti koulutettu.

hillitty (ja havaitsemisen rajalla liikkuva) sarkasmi on toinen tyypillisen akateeminen laji.

Käyttämämme lasten erikoislääkäri (julkaisuja mm ruotsalaislehdissä) on sellainen isokokoinen nallekarhu jonka tukka sojottaa sinne sun tänne ja askel on verkkainen kuin pienessä laitamyötäisessä :D

yllä alushousut, alustoppi ja vaaleanpunainen puuvillatunika (lyhyt malli). Äsken lisäksi oli jalassa myös polvimittaiset valkoiset Nanson housut (ei trikoo) mutta otin ne pois kotiin tullessa. Kenkinä toimivat harmaanvalkoiset Reebokin paksuhkopohjaiset tennarit, ei sukkia.

Hiukset ovat hyvin pitkät ja suomalaisen maantienharmaat, tosin vaaleilla raidoilla. Tällä hetkellä kuten melkein aina ne ovat kiinni.



Varpaankynsissä on hentoa lakkaa, sormissa ei. Tänään en laittanut muuta meikkiä kuin peiteainetta tummille silminalusille, hieman mattapuuteria nenään ja kimallepuuteria muualle naamaan.



Kertokaapa minun koulutukseni :)

se on entinen kirvesmies ja kohta akateeminen. Samanlainen se on, kuin ennenkin. Ei ole muuttunut.

sitä boheemimpi on pukeutuminen. Kierrätystä suositaan ja epäolennaiseen (trendien orjallinen seuraaminen) ei jakseta paneutua.

... Ja täällä on töissä psykiatrian erikoislääkäri, jota en kyllä Kassi-Almasta erottaisi! Joten en ole aloittajan kanssa samaa mieltä;)

ja pyöräilyshortsit. Molemmat aitoja ja alkuperäisiä 80-luvun lopun tuotteita. Tukka ponnarilla ja leveä hiuspanta pitämässä haituvia. Kammottava vaatetus johtuu siitä, että meillä on tänään lietelannan levityspäivä.



Tuskinpa näkyy päällepäin mistään, että maisteri oon minäkin.

Paitsi miehet ehkä parran pituudesta.