Ärsyttää suunnattomasti, meidän kotimme on muuttunut kuin UFF:n varastoksi

lasten synnyttyä. Meillä on pienet kaksoset, kauan kaivatut ja haluan pukea heidät omalla tyylillämme ja nätisti. Rahamme ovat myös ainakin toistaiseksi riittäneet mainiosti lastenvaatteiden, tarvikkeiden ja lelujen hankintaan. Ostamme myös käytettyä, jos löytyy sellaista mitä etsimme. Sukulaisten ja ystävien tuomat vauvatuliaiset on ihania ja ne säilytämme kaikki muistona, mutta sitten on nämä ongelmasukulaiset, jotka ovat alkaneet kantaa meille laatikkokaupalla lastensa vanhoja vaatteita ja tarvikkeita kysymättä halutaanko ja huolitaanko niitä. Nyt löytyy kaapeista jos jonkinlaista vaatetta (kokoja 50-100cm) ja kaikenlaista kulahtanutta lelua ja härveliä ja pussilakanaa. Toiset vielä haluavat kamppeensa takaisin sitten kun ovat tulleet pieniksi meidän lapsille, tai halutaan takaisin "tuo, mutta ei tuota", agrr. No joo, ok kai voisi sanoa ystävällisesti, että emme tarvitse heidän lahjoituksiaan, mutta jotenkin vaan en ole itse saanut sanotuksi, kun toiset luulevat tekevänsä vuoden uroteon auttamalla perhettämme. Osan olen kyllä vienyt suoraan UFF:n laatikkoon surutta. Ja onhan toki joukosta löytynyt muutamia kivojakin vaatteita, mutta ilmankin olisi tultu toimeen. Onko kellään samanlaista ongelmaa, tai oletko ehkä itse tällainen "hyvän työn tekijä"?

menevät sitten tarvitseville eikä noin nyrpeän kuin sinä tarvitse kärsiä näistä "toisiinsa sointumattomista" vaatteista. Ilkeä olet!

Nykyään käyn jo tuojan läsnäollessa läpi kassin ja sanon suoraan, että katsotaanpa, mitä näistä tulee meillä käytettyä. Ja kaiken palautan aina. Tai sitten en palauta mitään. Jomminkummin.



Minä olen käyttänyt paljonkni näitä lainavaatteita. Ja iso osa on ollut tosi kivoja. Olen säästänyt vinon pinon rahaa, tai sitten lastemme vaatekaapit ovat olleet täydempiä kuin ne olisivat meidän varoin täytettynä olleet. Mutat tosiaan, sen olen oppinut, että sanon suoraan, jos tulee sellaista, jota ei tule käyetettyä. NYt kun kun lapset ovat isompia, voin myös suoraan sanoa, että lapsilla on vahvat mielipiteet vaatteista (heillä on ihan oikeasti). Enkä pakota pitämään kaikkea mahdollista, vaan annan valinnan mahdolilsuuden järjellisissä rajoissa.

saivat 8 jätesäkillistä vaatteita (ei jätteitä), ja suurin osa oli ihan OK. Kaikki olettivat, että en jaksa tai ehdi pyykkejä pesemään, mutta olivat täysin väärässä.



Lajittelin vaatteet heti säästettäviin (palautettaviin) ja käytettäviin. Ne palautettavat pakkasin samantien pois - kiitos ei meille mitään varomisia jonkun perintömekon kanssa. Käytettävät lajittelin kahteen pinoon: UFF tai omaan käyttöön.



Lopulta käyttöön tuli noin 3 jätesäkillistä kivoja, siistejä, mukavia vaatteita.



Pussilakanoita meille ei tuotu yhtään :(

ja tiedän, mitä tarkoitat.

Emme ole mitään rikkaita, mutta en silti tarvinnut polvista revenneitä, 70-luvun toppapukuja ja riekaleisia housuja ja linttaan astuttuja kuomia.



Siinä vaiheessa paloi päreet kun kaveri toi minulla läjän harmaita sloggi-rintaliivejä.



Vastasin sen jälkeen kylmästi kaikille, että hävittäkää itse jätteenne. Me joudumme itse maksamaan ylimääräiset säkit omakotitalossa.

että on vaikeaa sanoa kiitos ei, en minäkään ole osannut sanoa.

Emme saa keneltäkään mitään, vaan joudumme itse ostamaan kaiken itse. Olisi kiva, jos olisikin jotain jätesäkkejä, mistä valita!



Jos kaikki vaatteet olivat rikkonaista ja kulahtanutt lumppua, niin sitten tietysti onkin parempi, ettei sellaisia meille tarjota. Sellaiset kuuluvat lumppukeräykseen.

kun toinen tulee innosta puhkuen isoa pahvilaatikkoa kantaen ja pitää sitä suurena aarteena.



Itsellä aina ongelmia viedessäni siskonlapsille meiltä vaatetta (Esprit, Benetton jne. ei kunnon merkkivaatetta) ja lapset katsovat pussiin todeten "aha". Ja minä olen niiiiin innoissani kaikista meillä pieneksikäyneistä vaatteista.

Siis sellaisia melkein 10 v. vanhoja, kulahtaneita ja tahraisia vaatteita kannetaan säkissä, eikä edes kysytä etukäteen että onko tarvetta/halua. Monta kertaa otin säkin vastaan nikottelun kera, kun en muutakaan osannut. Nyt olen alkanut antaa kasseja takaisin, kun olen oppinut millainen riesa nuo ovat. Myöskään mitään "palauttakaa sitten kun ette tartte" -vaatteita ei oteta, sillä mistä helvetistä sitä sitten enää tunnistaa, mikä vaate on kenenkin. Enkä edes halua miettiä, millainen show tulee jos joku vaate palautuu porkkanatahraisena tai just se maailman ihanin juhlamekko on revennyt helmasta käytettäessä. En halua toisten kallisarvoisia säästövaatteita huolehdittavakseni.



Tähän mennessä noin puolet on tuonut jätesäkkikamaa tai omia säästövaatteita, puolet on kaivanut kaapista/kirppareilta ihan järkevää käyttökamaa lahjaksi.

saako heille viedä vanhoja vaatteita? Minusta kyllä Esprit ja Benetton on merkkivaatteita!

ja tytökin sitten myöhemmin. Ongelma on siinä, että minä "kerjään kiitosta", jota ei tule. Ymmärrän tilanteen puolin ja toisin, mutta joskus omat "olen hyvä lahjoittaja" -tunteet menevät yli.