Mistä tai keneltä saatte voimmia kun ette itse jaksa

ja sori jos oli muita kirjoitusvirheitä, mulla on lukihäiriö

Mulla on samanlainen tilanne. Kai se tästä joskus.. Yrittää huonoina hetkinä olla kelaamatta liikaa ja pakottaa itsensä ajatteleen että tällainen olotila muuttuu paremmaksi kyllä.

robottimaisesti vaan toimia, etten jähmety. Sydän vaan huutaa, mutta ei ole ketään kelle puhua... ahdistaa lapsen kannalta... pelkään, että lapsikin ahdistuu



ap

Ihan yleisestikö on vaan paha olla vai onko jotain tapahtunut? Oletko masentunut? Mulla on ollu sellainen ahdistava, mikään-ei-tunnu-miltään-fiilis jo vuoden verran. Ilo on kadonnut, en odota enkä jaksa mitään. Nyt aloitettiin masennukseen lääkitys ja tässä muutaman viikon aikana olo on kohentunut huomattavasti.

Ensin itken, sitten soitan luottoystävälleni (kyökkipsykologi) ja sitten pyydän apua.

En ole uskis tms., mutta pyydän apua jostain. Pyydän apua ihan ääneen.



Tunnen tunteen.

aika monella sama tilanne... kuin myös minulla...

mä saan voimia hiljasuudesta.yksinkertasesti oon vaa mykkäkouluu.lapsille puhun kyl...

mies vaan on tehnyt elämästäni jo vallan kurjaa vaikka kurjuutta riittäisi ilman miestäkin. Havahduin tuossa äskön lasta nukuttaessa, että jos mun tekee mieli tappaa itseni miehen takia niin olikohan syytä harkita ero.



En vaan haluaisi laittaa lasta kokemaan eroa koska olen itse lapsena kärsinyt vanhempieni erosta. Toisaaltaan lapsi ahdistuu tästäkin tilanteesta.



En vain ymmärrä miten huoltajuus ja muut asiat menee eron jälkeen enkä tiedä miten saan niistä selvää.



Miehen kanssa haluaisin yrittää, mutta olen viimeiset puoli vuotta yrittänyt, eikä tilanne ole parantunut vaan menee koko ajan huonommaksi.



Itse olen päättänyt, että miehen takia en enää kertaakaan itke. Se toisaaltaan helpottaa koska ymmärrän että siitä itkusta ei ole mitään apua...



ap

Jos nyt kuitenkin avautuisit jollekin ystävällesi? Se koettelee ylpeyttä, mutta voi auttaa...Tosin en ole ihan samanlaisessa tilanteessa ollut.

mies vaan on tehnyt elämästäni jo vallan kurjaa vaikka kurjuutta riittäisi ilman miestäkin. Havahduin tuossa äskön lasta nukuttaessa, että jos mun tekee mieli tappaa itseni miehen takia niin olikohan syytä harkita ero.

En vaan haluaisi laittaa lasta kokemaan eroa koska olen itse lapsena kärsinyt vanhempieni erosta. Toisaaltaan lapsi ahdistuu tästäkin tilanteesta.

En vain ymmärrä miten huoltajuus ja muut asiat menee eron jälkeen enkä tiedä miten saan niistä selvää.

Miehen kanssa haluaisin yrittää, mutta olen viimeiset puoli vuotta yrittänyt, eikä tilanne ole parantunut vaan menee koko ajan huonommaksi.

Itse olen päättänyt, että miehen takia en enää kertaakaan itke. Se toisaaltaan helpottaa koska ymmärrän että siitä itkusta ei ole mitään apua...

ap

ei kai se elämää paremmaksi tee jos jatkuvasti kiristelet hampaita ja nieleskelet itkua. Lapsi kärsii sinun pahasta olostasi varmasti tuhat kertaa enemmän kuin erosta.



Jos mikään ei tunnu toimivan ja elämä on yhtä helvettiä, niin nyt sitten vaan eroa tekemään. Asiat kyllä selviää kun niistä alkaa ottaa selvää. Ihmiselämä on oikeasti aika lyhyt, miksi tuhlata sitä kallisarvoista aikaa suremiseen?

ja olo on jo nyt yksinäinen niin miten selviän kaikesta pyörityksestä yksin? Toki minulla on muutamia ystäviä, mutta auttamismahdollisuudet ovat rajattuja. Ja löytyy auttavaa sukuakin, mutta jos mies tekee tilanteesta vaikean niin en pysty suojelemaan lasta vaikka haluaisinkin...



äh, harmittaa pilata lapsen elämä kun vannoin itselleni, etten koskaan tee omalle lapselleni niin kuin omat vanhempani tekivät minulle...



ap

esim. perheneuvolaan?



Saisit ihan käytännön tietoa eikä mahdollinen eroajatus olisi mikään mysteeri. Pääsisit myös punnitsemaan erilaisia vaihtoehtoja puolueettoman henkilön kanssa.



Kökköä kyllä, mutta onko lapsen kannalta parempi kulissiavioliitto ja masentunut ja itsetuhoinen äiti, kuin kaksi toimintakykyistä vanhempaa?



En tiedä tilannettanne, esim. millaisia hankaluuksia raha- ja asumisasiat aiheuttaisivat. Mutta toisaalta mitään ei tavoiteta ilman muutosta.



Ellei sitten se miehesi herää näkemään miten asiat ovat ja halua itsekin tosissaan yrittää korjata tilannetta.



Hain itse aikoinani apua neuvolasta, josta sain mm. perheneuvolan ja sosiaaliohjaajan yhteystiedot. Muutokset eivät olleet nopeita tai radikaaleja, mutta toimivia.



Olisin varmasti myös hetkellään hyötynyt mielialalääkityksestä, mutta tyydyin mietoon rauhoittavaan lääkkeeseen yöunien turvaamiseksi.



Voimia sinulle, ap!

tuntuu, että olen niiin yksin. Ei ole ketään kelle puhua tai itkeä. Lapsen takia yritän olla normaalisti, mutta tajuaahan toi että äitä ahdistaa. Miehestä ei mitään apua. Kavereille en jaksa soittaa enkä tiedä edes kelle. Oma äiti on taas vaihteeks huonolla tuulella...

Mutta onneksi eläinkunnan sopeutuvaisepi olio toi ihminen. Hanki itsellesi Hyvä ystävä ja sit toinen,kun jaksat. Olen aina ihaillut Näitä Turkkilaisia Arapeja ym "Hylky kansaa" Heillä kun on sellainen 7 Ihmisen systeemi,seitsemän taloa joka suuntaan on ystäviä,Yhdessä katsotaan jälkikasvun perään luodaan turva toiselle. sellainen naapuri systeemikin oli ennen suomessa, vähän saman moinen.Kun esivanhemmat asu samassa taloudessa,ja mentiin iltasella atimoimaan,naapuriin. Vahinko sen tavan tää nyky yhteiskunta on menetänyt .Ei tunneta naapuria,juostaan karkuun kun tervehtii. Lista olis pitkä. iso isä 64v

täytyy yrittää varata aikaa tuolta perheneuvolasta tai muualta mihin olen saanut ohjausta. Tuo rauhoittava unilääkekin kuulostaa hyvältä kun en halua masennuslääkkeitä syödä...



ap