Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Järjästetty avioliitto... hyvä vai huono vaihtoehto?
10.05.2010 |
Nykyään moni avioliitto päättyy eroon, ensin rakastutaan tulisesti ja sitten muutaman vuoden päästä suhteeseen tulee arki. Tunne laimenee ja päätetään erota, koska toista ei enään rakastakaan. Tai sitten toisesta tulee ilmi vuosien aikana piirteitä, joita kenenkään ei tarvitse sietää esim. väkivaltaisuus. Surullisinta tässä on se, että rakkauden huumassa on hankittu jo lapsiakin, lapset joutuvat kärsimään kun vanhemmat eroavat (ainakin yleensä kärsii).
Itse elän avioliitossa miehen kanssa, jota vanhemmat minulle aikoinaan suosittelivat. Myös miehen vanhemmat olivat liiton kannalla. Vanhemmat eivät pakottaneet meitä avioliittoon, sen päätöksen teimme itse. Ja olen kyllä todella kiitollinen vanhemmilleni, että he suosittelivat minulle tätä miestä. Mieheni on ahkera, kiltti ja hyväsydämminen. Tekee töitä, mutta auttaa myös kotitöissä. Hän on loistava isä lapsillemme ja laittaa aina perheensä muiden edelle. Hän on uskollinen minulle ja kaikinpuolin loistava aviomies.
Voin kiittää hänen luonnettaan täysin kasvatuksesta, jonka hän on saanut. Miehestä huomaa, että jo lapsuuden kodissa naista on kunnioitettu. Tietysti suhteessamme on myös puutteita. Mies ei ole mikään komea, hän ei muistuta ulkonäöllään tippaakaan minun mies ihannetta. Seksikään ei ole mitään erityistä.
Me emme rakastaneet toisiamme kun menimme naimisiin, ajattelimme toisiamme lähinä hyvinä puolisoina. Ja sitä hän on hyvä puoliso. Häistämme tulee kesällä 7 vuotta, enkä vieläkään voi sanoa rakastavani häntä. Minä kyllä kunnioitan häntä ja arvostan miehenä ja isänä, mutta en rakasta. Ehkä rakkaus kehittyy ajan kuluessa, ehkä ei. Vaikka liittomme ei ole "rakkaus liitto" niin koen silti olevani onnellinen.
Vaikka emme rakasta toisiamme tulisesti, emmekä ole ikinä rakastanetkaan, niin uskon siitä huolimatta, että liittomme on vahva. En koe avioeroa missään tilanteessa vaihtoehdoksi, eikä miehenikään pidä sitä mahdollisena. Tietysti meillä on ollut aikoja, jolloin olisi ollut helppo luovuttaa ja jatkaa omiin suuntiin, mutta olemme päässeet niistä yhdessä yli. Varmasti vaikeita aikoja on vielä paljon edessäkin. Mutta uskon, että kun kunnioittaa toista tarpeeksi niin on valmis seisomaan toisen rinnalla myös pahoina päivinä.
Tietysti joskus mietin, että millaista elämäni olisi, jos eläisin miehen kanssa, jota rakastaisin tulisesti. Ajatus houkuttelee, mutta tuskin löytäisin itselleni parempaa kumppania kuin nykyinen on. Päivääkään en ole katunut avioliittoamme, olen ikuisesti kiitollinen vanhemmilleni. He esittelivät minulle hyvän kumppanin ja sain vielä kaupan päälle loistavan anopin ja apen...
Kommentit (20)
taikka laimentua, parmepi kunnon mies kuin joku ihme taivaanrannan maalari...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos rakastatkin miestäsi, et vain tajua sitä (kun et ole esim. avioeroakaan ajatellut, tai olet ikuisesti kiitollinen)?
mutta en tuomitse muiden valintoja, pääasia että itse on tyytyväinen elämäänsä.
varmaankin siksi, että useat ystäväni elävät sellaisissa. Täytyy myöntää, että hyvin heillä näkyy menevän. Näissä liitoissa tosin uskonto näyttelee merkittävää roolia. Mutta yksikään naisista ei ole puolella sanallakaan kaikkien vuosien aikana ilmaissut, että katuisi avioitumistaan. Joten ehkä niissä on hyvät ja vahvat puolensa verrattuna meidän ns. rakkausliittoihin.
Ehkä tosiaan on niin, että kannattaa laittaa ne perunat kiehumaan hiljaiselle tulelle kovan roihun sijaan ;)
koskaan olla ihanan huumaavan rakastunut. Jos olisit tuntenut sen tunteen joskus, et suostuisi elämään noin. Mutta olet varmasti onnellisempi nyt, sillä tieto vain lisäisi tuskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kokenut huumaavaa rakkautta, enkä sitä osaa edes kaivata. Varmaan tunne on ihana, mutta miten sellaisen tunteen saa kestämään arjen keskellä, vuodesta toiseen...?
Sanoin, että en rakasta miestäni. Rakkautta on olemassa monenlaista, on äidin rakkaus lapseen, kunnioittava rakkaus kumpaniin ja sitten se jalat alta vetävä rakkaus. Mieheni ei ole koskaan saanut "jalkoja altani". En ole koskaan tuntenut nipistelyä vatsan pohjassa, kun näen hänet. En siis koe, että rakastan miestäni palavasti. Mutta rakkauden sijasta kunnioitan ja arvostan häntä. Ja olen kiitollinen, että hän on mieheni.
ap.
mielestäni parisuhteessa rakasteluun tulee kuulua rakkaus.
oletteko helluntailaisia, körttejä tai lestoja?
en ikinä olisi suostunut järjestettyyn liittoon, en ikinä. parempi vaikka kaksi päivää tulista rakkautta kuin elo kuolleena järjestetyssä turvallisessa "liitossa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelivatko vanhempanne, että sovitte seksuaalisesti hyvin yhteen? oletteko puhuneet tästä seksiasiasta vanhempienne kanssa?
onko vanhempiesi liitto järjestetty?
Tuskinpa vanhempani ajattelivat seksiä, kun minulle miehen esittelivät. He esittelivät hänet, koska heidän mielestään mies sopi minulle, miehellä oli hyvät sukujuuret, hän oli saanut hyvän kasvatuksen ja hän oli korkeasti koulutettu. Vanhempani ajattelivat, että hänestä saisin hyvän puolison ja hyvän isän lapsille.
Emme ole puhuneet seksi asioista vanhempien kanssa. Mielestäni seksielämämme ei heile kuullu. Meillä on seksiä 2-4 kertaa viikossa. On totta, että rakastelu ihmisen kanssa jota todella rakastaa olisi varmasti ihanempaa. Mutta vaikka en rakastakaan miestäni sydämeni pohjasta, niin nautin siitä huolimatta hänen lähesyydestä ja kosketuksesta. Enhän minä mitään muutakaan tiedä...
Vanhempani myös tietävät, että meillä on seksiä, koska meillä on 2 lasta ja 3 tulossa, tuskin he kuvittelevat, että lapset olisivat saaneet alun jostain muusta kuin seksistä. :) Seksi ei ole koskaan ollut elämässäni todella tärkeä asia, mutta toki avioliittoon kuuluu seksi.
Vanhempieni ja miehen vanhempien liitot ovat myös järjestettyjä. Molemmat ovat olleet yhdessä jo yli 30 vuotta ja ainakin he näyttävät onnellisilta.
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin tuota pitkään. ehkäpä tuollaisessa järjestetyssä suhteessa jää pois se toisen osapuolen "hurmaaminen" ja "metsästäminen", mikä aika monelle on tärkeää suhteen alussa. omilla avuillaan vakuuttaa toiselle olevansa hyvä kumppani ja tehdä vaikutus.
tuollainen hurmaaminen tapahtuu aika monella ihmisellä niin, että peitellään omia vikoja ja korostetaan vain hyviä puolia. suhteen alkuvaiheessa halutaan ylenpalttisesti miellyttää toista, jotta tämän kiinnostus säilyisi ja suhdetta varjellaan kaikelta negatiiviselta. mutta, kun se arki tulee vastaan, eikä yksikään ihminen jaksa loputtomiin olla vain niiden hyvien ja viehätävien ominaisuuksiensa mukainen...
ap korjaa (?), jos olen väärässä, mutta tuollaista "peittely-kosiotoimintaa" ei ns järjestetyssä suhteessa tarvita. olisiko mahdollista, että sellaisessa suhteessa alun alkaenkin kumppanit ovat avoimempia omien virheidensä ja huonojen ominaisuuksiensa kanssa ja näin ollen kumppaninkin on jo varhaisessa vaiheessa opeteltava tuntemaan nämä asiat. suhteen huonoiksi puoliksi koettavat asiat kuuluvat suhteeseen alusta asti, jolloin ne eivät tule yllätyksenä.
toisaalta avoimuus ja rehellisyys suhteen alusta asti luo hyvän pohjan luottamukselle ja toisen kunnioitukselle sellaisena kuin hän on.
Teidän järjestetty avioliittonne on tismalleen "samassa jamassa" kuin meidän palavasta rakkaudesta solmittu liitto. =)
Naimisiin mentiin rakkaudesta ja seurusteluaika sekä alkuavioliitto oli sitä kutkuttavaa ihanaa rakkautta.
Nyt neljäntoista avioliittovuoden jälkeen se palavan rakkauden tunne on muuttunut kiintymykseksi, läheisyydeksi, arvostukseksi, turvalliseksi hyvänolon tunteeksi, enkä kaipaakaan muuta. Koemme avioliittomme erittäin vahvaksi ja tunneside on valtava, se vaan ei ole se alkuaikojen tunne vaan jotain ihan muuta. Ehkä jotenkin kypsempää, en tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin tuota pitkään. ehkäpä tuollaisessa järjestetyssä suhteessa jää pois se toisen osapuolen "hurmaaminen" ja "metsästäminen", mikä aika monelle on tärkeää suhteen alussa. omilla avuillaan vakuuttaa toiselle olevansa hyvä kumppani ja tehdä vaikutus.
tuollainen hurmaaminen tapahtuu aika monella ihmisellä niin, että peitellään omia vikoja ja korostetaan vain hyviä puolia. suhteen alkuvaiheessa halutaan ylenpalttisesti miellyttää toista, jotta tämän kiinnostus säilyisi ja suhdetta varjellaan kaikelta negatiiviselta. mutta, kun se arki tulee vastaan, eikä yksikään ihminen jaksa loputtomiin olla vain niiden hyvien ja viehätävien ominaisuuksiensa mukainen...
ap korjaa (?), jos olen väärässä, mutta tuollaista "peittely-kosiotoimintaa" ei ns järjestetyssä suhteessa tarvita. olisiko mahdollista, että sellaisessa suhteessa alun alkaenkin kumppanit ovat avoimempia omien virheidensä ja huonojen ominaisuuksiensa kanssa ja näin ollen kumppaninkin on jo varhaisessa vaiheessa opeteltava tuntemaan nämä asiat. suhteen huonoiksi puoliksi koettavat asiat kuuluvat suhteeseen alusta asti, jolloin ne eivät tule yllätyksenä.
toisaalta avoimuus ja rehellisyys suhteen alusta asti luo hyvän pohjan luottamukselle ja toisen kunnioitukselle sellaisena kuin hän on.
Tuo on aivan totta. Meidän ei tarvinnut edes suhteen alussa peitellä virheitämme. Tiesin heti alusta alkaen miehen puutteet ja hän tiesi minun. Emme eläneet missään vaiheessa uskossa, että tuo on täydellinen kumppani. Suhteen alussa auttoi myös paljon tieto siitä, että vanhemmat hyväksyy liiton (meille molemmille perhe ollut aina hyvin tärkeä ja arvostamme vanhempien mielipiteitä).
Miehen ei tarvinnut missään vaiheessa hurmata minua eikä minun häntä, riitti, että molemmat ovat sitä mitä on. Toki mieheni teki suhteen alussa romattisia eleitä esim. kosi minua polvillaan kesä yönä rannalla. Toki hän vieläkin silloin tällöin osaa olla romattinen, eihän suhde muuten voisi näin hyvin.
Heti alusta alkaen tiesimme molemmat, että tämä toimii, vaikkei rakkautta ollut niin oli välittäminen ja arvostus toista kohtaan.
Missään vaiheessa kukaan ei pakottanut minua liittoon, valitsin itse tämän polun. Mieheni kysyi minulta edellisenä iltana ennen häitä, että haluanko varmasti tätä, jos en halua hän pääst'' minut pois. Sanoin haluavani ja mies lupasi silloin seistä rinnallani ja tukea minua koko elämänsä. Noilla sanoilla mies todisti välittävänsä minusta ja arvostavan minua.....
Seksiä ei tarvita lasten saantiin, se voidaan hoitaa inseminaatiolla tms. myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä mies ollut silloin minulle tuntematon. Tunsin hänet ennen häitä kaksi kk. Vanhempani olivat myös kertoneet hänestä paljon ennen ensi tapaamista. En tietenkään tuntenut miestä kunnolla vielä tuolloin, mutta ei hän sentään täysin tuntematon ollut.
Kyllä meillä päin lapset hankitaan ihan perinteisin keinoin...
vähän lisää taustoistas. Kun tuo järjestettyjen avioliittojen menettely on niin outoa tavalliselle suomalaiselle. Kuulutko siis johonkin uskonnolliseen tai etniseen vähemmistöön, vai oletko ihan tavallinen rivisuomalainen?
Eikä mies ollut silloin minulle tuntematon. Tunsin hänet ennen häitä kaksi kk. Vanhempani olivat myös kertoneet hänestä paljon ennen ensi tapaamista. En tietenkään tuntenut miestä kunnolla vielä tuolloin, mutta ei hän sentään täysin tuntematon ollut.
Kyllä meillä päin lapset hankitaan ihan perinteisin keinoin...
Onko teissä jotain vikaa tai vammaa, jos ette puolisoita itse löytyneet?
Oletteko seurustelleet muiden kanssa ennen avioliittoanne tai sen aikana?
Vanhemmat eivät tietenkään kertoneet miehen seksuaalisuudesta, tuskin he siitä edes mitään tietävät. Toivottavasti ei.
Kasvoin lapsuuteni vahvasti uskovaisessa perheessä. Minulla on yksi sisar. Vanhemmat eivät painottaneet koskaan uskoon, vaan saimme itse valita uskomme. Sisareni on minua 2 vuotta vanhempi, hän on aina ollut se villikko. Muutti kotoa pois 16 vuotiaana ja tuli raskaaksi 17 vuotiaana, lapsen isä ei ollut kuvioissa enään lapsen synnyttyä. Nykyään sisareni elää kaksistaan lapsensa kanssa.
Minä olin aina se kiltti "naapurintyttö", kuuntelin vanhempiani ja kunnioitin heidän sanomisiaan. Tiesin aina, että vanhempieni liitto oli järjästetty ja huomasin myös, että he ovat onnellisia yhdessä. Muistan kysyneeni usein heidän liittonsa alusta ja siitä miksi he päätyivät järjästettyyn liittoon. Vanhempani kertoivat asiat minulle avoimesti.
Mieheni ja minä olemme molemmat täysin terveitä ja olisimme varmaan löytäneet puolisot muutenkin. Mutta ei voi tietää minkälaiset puolisot... En muista tarkalleen milloin vanhempani ensin kerran mainitsivat miehestä, jonka kanssa voisin perustaa perheen. Mutta he puhuivat hänestä paljon vuosien aikana ja kun olin 22 tapasin miehen ensi kerran. Muutin siis suoraan kotoa häiden jälkeen miehen kanssa yhteen. Kuten miehenikin. Hän on minua 4 vuotta vanhempi.
En ole aikaisemmin ollut vakavassa suhteessa, eikä ole miehenikään. Avioliiton aikana ei ole ollut muita eikä toivottavasti tulekaan olemaan...
Minusta sinun avioliittosi (tai sen alkutarina) ei ole yhtään huonompi kuin meidän ns. tavalliset tarinat.
Onnea onnelliseen avioliittoon, se alkaa nykyään olemaan aika harvinaista. =)
Alue: Aihe vapaa
ovat uskovaisia, käyvät kirkossa joka sunnuntai ja muutenkin uskonnolla on suuri merkitys heidän elämäänsä. Minä ja mieheni kuulumme molemmat kirkkoon, mutta uskonto ei näy meidän joka päiväisessä elämässä. Emme käy kirkossa, kuin jouluna ja pääsiäisenä. Joten uskonnolla ei ole suurta osuutta liittoomme, ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan...