Lue keskustelun säännöt.
Potkaiskaa (rohkaiskaa) persuksille että voin lähteä maailmalle!
09.05.2010 |
Tuntuu et on vielä niin paljon näkemättä ja kokematta. Olen lapseton reilu parikymppinen nainen, ns. parisuhteessa (olen tapaillut erästä miestä puolisen vuotta, hän ei ole valmis naimisiin tai lapsiin).. Samassa työpaikassa olen ollut kohta kaksi vuotta ja tää on sitä samaa puurtamista päivästä toiseen.
Haluaisin lähteä ulkomaille, vaikka puoleksi vuodeksi, vuodeksi, ihan vaa pyörimään ja katselemaan, ehkä tekemään jotain hommia jos jotain saa... Mutta miten uskallan?
Mulla asuis joitain tuttuja ulkomailla vois niitäkin käydä tapaamassa jne..
Rahaa aloin säästämään viime syksynä, nyt talven huonon työtilanteen vuoksi säästöt ovat hieman kyllä huvenneet, ei niillä kovin pitkälle päästä.. Vähän ennakoivasti tosin pyysin kesälomani syyskuun alkuun, jolloin vuokrasopimukseni nyk. asunnostani päättyy, saan lomarahat ja sitten olisi adios! Kodin irtaimiston saisin äitini varastoon jemmaan sitten jos ja kun palaan takaisin..
Sekin pelottaa että kun takaisin haluaisin tulla, niin olenhan sitten ihan tyhjän päällä. Ei työtä ei kotia, ei rahaa ei mitään.. Mistä mä saisin rohkeutta lähteä? Tuntuu että eläisin niitä viimeisiä hetkiä ennenkuin voin lähteä minnekään... :/ En ole omille vanhemmilleni sanonut mitään, olen melko varmaa että isäni sanoisi että totta hitossa lähdet, voi kun olisin itsekin nuorempana voinut lähteä (toiminut oman yrityksensä johtajana jo nuoresta asti) mutta äitini epäilisi heti kaikkea pahaa, että mut ryöstetään , raiskataan, kaapataan ja myydään orjaksi jonnekin kuubaan ;D
Hieman käytännön asiatkin mietityttää.. tulisiko kännykkäliittymä sulkea kokonaan, kuka maksaisi laskuni, minne siirrän osoitteeni, tuleeko minun luopua kela-kortistani yms..
Jos jollakin jotain kokemuksia olisi niin olisi tosi hauska kuulla! :)
Kommentit (11)
Olen aiemmin ollut Saksassa töissä kuukauden ja Turkissa töissä 3 kk, eli ihan en ole keltanokka tällä saralla, mutta silloin minulla ei ollut asuntoa täällä ja oli jo työ tiedossa sille ajankohdalle kun tulin takaisin suomeen.. :) Ja nyt ois tarkotus olla pidemmän aikaa.
Alanpa heti tutkimaan tuota TE-keskusta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt tuon jo useasti; yksin sekä mieheni kanssa. Siirrä kirjat vanhemmillesi, eli ei tarvitse menettää Kelan oikeuksia. Puhelinliittymääkään ei kannata sulkea, vaihdat vaan kaikista halvimman perusliittymän. Esim tekstareiden lähettäminen ei ole kallista ulkomailta.
Hyvin se menee, töitä ja asunnon löydät kyllä sitten kun palaat takaisin Suomeen.
Mikä maa kiinnostaa?
Minä pidin matkasta Balille, olin mieheni kanssa joitakin viikkoja. Siellä on halpaa elää, Thaimaa on jo kalliimpi elää ja asua.
Me olimme 2-7 päivää kerrallaan 11 eri paikassa koska emme haluneet jumittua yhteen paikkaan.
Asuimme yleensä bungaloweissa n. 12€/yö ja aamiaiset sisältyivät kahdelta hintaan.
Kuta on Balilla nuorten paikka, toki minä ja mieheni olimme 4 päivää siellä - ei niin nuoria enää mutta istuimme mäkkärissä yöllä, koska nettiyhteys oli Suomeen koko yön auki olevissa kahviloissa ja ravintoloissa.
Jokin aika sitten oli lipun hinta Balille 800€ mutta nyt jo 900€ meno-paluu ihan perille asti Indonesiaan.
Suomi24 keskusteluissa -matkailu on paljon ihmisten kertomuksia maailmalta. Olen esim. laittanut sinne matkastamme mm. hintoja, nähtävyyksiä ym. Valinnan varaa on kun valitset Maanosan, sitten maan...
kateellinen olen kun voit noin vain lähteä, itse en tajunnu "nuorempana" lähteä, ja niin nyt vaan olen yksin kotona kahden alle 5-vuotiaan kanssa...
Lähde ihmeessä! Itse en lähtenyt, vaikka maailmalle lähtö oli mielessä koko nuoruuden. Ja nyt yli kolmekymppisenä ja perheellisenä reissun tekemättä jättäminen harmittaa paljonkin aina silloin tällöin. Eli potku, potku ja potku :) Mene, ettei tarvitse katua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tule meille Espanjaan töihin. :) Oikeasti etsimme hoitajaa nuorimmaisellemme ja voimme ainakin tarjota huoneen ja ruuan sekä pientä palkkaa. :)
Mutta pääpointti, että uskalla elää! Tee niin kuin parhaalta tuntuu. Tosin lapsetkaan ei ole este. Me lähdimme, vaikka lapsia on neljä ja hyvin on mennyt.
Itse kadun katkerasti sitä etten lukion jälkeen lähtenyt maailmalle, uskoin liikaa höpötystä siihen että " lue ensin ammatti"
Hyvä kielitaito ja ulkomaankokemus on parasta elämänkorkeakoulua.
Nyt sitten kahden lapsen ja ison asuntolainan kanssa ei mennä minnekään viikkoa pidemmäksi aikaa :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarttis ihan tyhjän päälle palata. Kannattaisko muutenkin ottaa selvää, miten asiat ihan oikeasti kannattaa tehdä?
Kela- kortin takia kannata jättää menemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä kyllä järjestyy, kun tulet takaisin.
Katsele vaikka Australiassa ns. työlomia, tutustu muiden maiden nuoriin jne. Samoin Jenkeissä on leirityötä ja Pariisissa Euro-disney.
Me suunnitellaan tuollaista irtiottoa perheen kanssa parin vuoden päähän, mutta usko vaan, että on pikkuisen hankalampaa nyt. Molemmat kyllä olleet sinkkuina ulkomailla töissä.
Rohkeutta, sisko. Sinä pärjäät kyllä!
Siitä vain kokemuksia keräämään! Jos et lähde nyt, voi olla, että on lähdöt lähdetty. Perheellisenä asia ei ole enää niin yksinkertaista, vaikkei toki mahdotontakaan. TE-toimistosta saat apua ja vastauksia kysymyksiisi.
Itsellä on kokemusta au pairina olosta ulkomailla ja se oli huippu kokemus, josta on ollut paljon hyötyä. Tulipahan elettyä ja koettua nuorena. Nyt voi rauhoittua ja keskittyä perhe-elämävaiheeseen ja nauttia tästä elämänvaiheesta ja elämästä nyt.