Mistä tiedän, olenko vain laastarisuhde, ja voiko sellainen toimia?

katso mitä kortti pitää sisällään, jos vaikuttaa muutoin potentiaaliselta. Monet suhteet jotka kestää elämänmittaisestikin, on alkaneet juuri heti toisen suhteen päätyttyä, varsinki jos osapuolessa ei ole ollut mitään isompaa vikaa. ;)

Ei oo hääpöinen mies, 3lasta 12v aikana nuorin tosi nuori,ja tehny kauan eroo??? KIerrä kaukaa.Itse kasvatettiin 30v lapsia mailmalle,sit erottiin vaik ei tapeltu,puheväleis ollaan entisestä vaimostani pidän kai vieläkin.Meil vaan loppu jutut.Joten kierrä vastuuntunnoton selkärangaton niljake kaukaa.

Enkä mä nyt sitä varsinaisesti vastuuntunnottamana pidä, hoitaa ja pitää lapsia luonaan kuitenkin, lapsista yksi asuu isällään ja kaksi äidillään. Se, että eroa on tehty vuosi, tarkoittaa, että sitä ei ole tehty hetken mielijohteesta, jota pitäisin jo vastuuntunnottamana. Yleinen mielipide vaan tuntuu olevan, että miehelle uusi suhde on aina ns laastarisuhde, ja mitä pikemmin erosta se alkaa, sen varmemmin se sitä on. No, toiset kai aloittaa uuden suhteen vielä ollessaan vanhassa ja exän kanssa asuessaan, tässä tapauksessa ero ja omat asunnot yms on hommattu jo 1 kk sitten, eli en todellakaan ole mitenkään eron syy. Halusin vain kuulla muiden mielipiteitä ja pohdintaa saadakseni omaan mielipiteeseeni vähän perspektiiviä. -ap-

kuulostaa laastarisuhteelta, ja sellainen ei ole pelkästään miehinen ominaisuus. Myös naisille hyvin tyypillinen.



Laastarisuhteessa sinänsä ei ole mitään pahaa, koska sellainen voi toimiakin. Mielestäni noin lyhyt siirtymäaika on kuitenkin aivan liian lyhty edellisen suhteen ongelmien prosessointiin, ja ne kannetaan mukana seuraavaan.



Itse erosin puolitoista vuotta sitten, enkä edes ajatellut uutta suhdetta. Ennen eroa varsinaisen päätöksen olin tehnyt noin puoli vuotta aiemmin.



Olen tähän mennessä käynyt kaksilla treffeillä, molemmat naiset olisivat tahtoneet tapailla lisää, mutta totesin itselleni ja heille, että en ole valmis suhdevirityksiin.

väkisinkin kannetaan mukaan uuteen suhteeseen. Mutta sitten taas - kannan itsekin oman menneisyyteni asioita mukanani uuteen suhteeseen. Itselläni tilanne se, että vaikka olen eronnut kauan sitten, on lapseni isällä se vaihe, että oman elämän puutteessa haastelee minua oikeuteen milloin mistäkin lapsen tapaamisasioihin liittyvistä asioita, vaikka itse olen noudattanut tapaamissopimusta pilkulleen, mitä ei voida sanoa valitettavati hänestä. Mutta nyt on se vaihe meneillään, että haastelee minua oikeuteen, ja nämä raskaat prosessit yms yms kannan itse mukanani uuteen suhteeseen. Miksi sitten ajattelisin, että miehen pitäisi olla "tuomatta" vanhaa suhdettaan uuteen suhteeseen? -ap-

Ota kuitenkin rauhallisesti ja tapailkaa, mutta vedä miehelle aikaraja, jonka haluat katsella ennen isompia liikkeitä. Usein laastarin kanssa haluaa heti yhteen, perheen jne., mutta kannattaa hillitä itsensä. Älä laske miehen varaan liikaa ja miehen ehdottaessa vaikka yhteen muuttoa, niin sanot suoraan, että haluat hänen toipuvan ensin erosta, viettävän lastensa kanssa aikaa rauhassa, rakentavan elämän yksin ja voitte vuoden-parin päästä katsoa tilannetta paremmin.



Itse tapasin nykyisen mieheni heti eron jälkeen ja mies oli tosi viisas. Sanoi suoraan, että rakastaa mua ja haluaisi katsoa elämää yhdessä, mutta haluaa ottaa rauhallisesti ja tavata ei heti tarvi päivittäin. Yli vuosi tapailtiin ennen kuin suhde muuttui jokapäiväiseksi ja pari vuotta eron jälkeen muutimme yhteen. Mies on monesti sanonut, että oli tosi vaikeaa hillitä itsensä, mutta ajatteli, ettei kerran eronneena halua hoppuilla liian tiivistä suhdetta heti vaan katsoa, kuinka kestävää suhde on munkin puolelta. Ollaan oltu yhdessä 10 vuotta ja hyvin menee.

Kuukausi on lyhyt aika käydä läpi entistä parisuhdettaan. Mikä kiire kellään on uuteen suhteeseen, onhan loppuelämä aikaa rakentaa uusia/ uutta suhdetta. Itse olen eronnut lähes 10v kestäneestä etäsuhteesta kesällä ja ei tule mieleenkään aloittaa ainakaan mitään seksisuhdetta kenenkään kanssa. Tavata voin kiinnostavia ihmisiä, mutta miksen nauttisi nyt täysin omasta ajastani ja miettisi, mitä itselleni kuuluu. Voin sitten joskus tulevaisuudessa solmia ehjemmän parisuhteen kuin nyt olisi mahdollista.

Aloitushan on tosi vanha mutta tästä tuli mieleen: kuinka pian eron jälkeen laastarisuhteeksi laskettavan uuden suhteen pitää mielestänne alkaa (että se lasketaan nimenomaan laastarisuhteeksi)? Koska kyseessä on taas ihan tavallinen, "omillaan seisova" suhde jota ei pidetä vain reaktiona eroon?

Jos nyt ajatellaan edes kohtuullisen pitkästä (vaikkapa vähintään viiden vuoden) suhteesta eronnutta.

Vierailija kirjoitti:

Aloitushan on tosi vanha mutta tästä tuli mieleen: kuinka pian eron jälkeen laastarisuhteeksi laskettavan uuden suhteen pitää mielestänne alkaa (että se lasketaan nimenomaan laastarisuhteeksi)? Koska kyseessä on taas ihan tavallinen, "omillaan seisova" suhde jota ei pidetä vain reaktiona eroon?

Jos nyt ajatellaan edes kohtuullisen pitkästä (vaikkapa vähintään viiden vuoden) suhteesta eronnutta.

Anonyymisti netissä näkee, että jopa vuosia eron jälkeen voi pohtia onko uusi suhde oikea itselle ja eksää on ikävä. Esim. 2 vuotta ensin sinkkuna eron jälkeen ja uusi suhde, jossa miettii aiempaa. Etenkin jos oli oikeasti rakastunut, niin voi olla vaikea päästä yli. En sitten tiedä lasketaanko tuota eksän ikävöintiä ja nykyisen jatkuvaa vertailua entiseen laastarisuhteena enää jos erosta on pitkä aika.

Mielestäni on ihan sama onko suhde laastarisuhde vai ei, ei se tee suhdetta yhtään sen vakaammaksi tai pitkäikäisemmäksi. Onhan monilla jo uusi katsottuna ennen kuin edellinen suhde on edes loppunut, joten koko laastarisuhde -termi on mielestäni turha. Suhde toimii tai se ei toimi, siinäpä se. Hankaluuksia voi olla joka tapauksessa.

Hissukseen kannattaa edetä ja ei painostaa toista ollenkaan, tosin ei myöskään jarrutella liikaa. Tilanneäly on aina hyvä olla mukana.

Joku aloittaa uuden suhteen  eron jälkeen hyvinkin pian onnistuneesti. Aikuisten ihmisten valintoja. Pidän kuitenkin omalla kohdallani tärkeänä, että tunteet entisiin kumppaneihin ovat selvät eli ei enää haikailla paluusta yhteen. Erittäin loukkaavaa käyttää hyväksi muita ihmisiä pitämällä hetki hauskaa ja sitten palataan entisten luo.

Vierailija kirjoitti:

Joku aloittaa uuden suhteen  eron jälkeen hyvinkin pian onnistuneesti. Aikuisten ihmisten valintoja. Pidän kuitenkin omalla kohdallani tärkeänä, että tunteet entisiin kumppaneihin ovat selvät eli ei enää haikailla paluusta yhteen. Erittäin loukkaavaa käyttää hyväksi muita ihmisiä pitämällä hetki hauskaa ja sitten palataan entisten luo.

Loistava viimeinen lause! Saman todella musertavan tempun voi tehdä siirtymävaiheen laastarillekkin ...nimimerkillä kk sitten saanut tuta tuon kylmän puhurin kun jätetään sanomatta mitään.

Monta kuukautta tukien ja auttaen. Nainen kertoi, että on tunteita minua kohtaan ja sai minut todellakin vereslihalle...annoin kaikkeni ja elätin toiveita koska antoi myös syitä siihen. Erään päivän jälkeen todellakin kaikki loppui kuin seinään...kysyin että mitä on tapahtunut, johon vastasi ettei ole hakemassa laastaria ja tarjosi hajutonta ja mautonta ystäväkorttia.

Laastareita vai sidoksia..Mies vaihtoi minut lennossa uuteen naiseen syksyllä ja hyvin noilla näkyy sujuvan. Asuvat jo yhdessä. Itse en voisi ajatellakaan edes tiivistä seurustelusuhdetta vähään aikaan. Tapailla kyllä voin miehiä, en enempää.

Aplla on nikotiinilaastarisuhde

Minä olin suhteessa 10 vuotta ja viimeisen vuoden avopuolisoni (nainen) teki itse hiljaa eroa. Heti eron jälkeen rupesi "suhteeseen" tuttavani kanssa. He olivat yhdessä vähän yli vuoden. Oli ylä - ja almäkiä. Sitten hän jätti tämän miehen, ilmeisesti siinä oli uskottomuutta mitä oli ollu jo meidän suhteessa. 

Nyt hän taas etsii "kuumeisesti" uutta miestä. Tai ainakin huomiota ja sänkyseuraa. 

Taidan itsekin olla "laastari" koska partnerini ei vaan lakkaa puhumasta exästään ja ovat yhteydessä tosi tiiviiisti.

Ollaan tunnettu vasta vähän aikaa ja edetty aika nopeasti.....