uusi lapsi heti perään

esikoinen puhui ja käveli kuopuksen syntymän aikoihin, mutta sellainen vaippataaperohan se oli. Vaihdoin vaippaa sarjatyönä olkkarin lattialla ja lasten päikkärien, syömisten ym ajoitus oli alussa haastavaa. Pari ensimäisät vuotta oli mekoista rumbaa, nyt ovat jo 7v ja 8v ja kuin paita ja peppu.

Vaikka nyt tuntuu raskaalta ajatella arjen sujumista, on tuo tilanne todellinen siunaus. Kun pari ensimmäistä vuotta ovat ohi, huomaat miten ihanaa elämä on perheessä, jossa sisaruksilla pienet ikäerot.



Ihan käytännön asioita, joita olen huomannut nyt kun on isommat lapset:

- aina on kaveri kotona ja leikit ja kiinnostukset kohteet ovat samanlaisia (isää ja äitiä ei tarvita viihdyttäjäksi)

- lapset saa helposti samaan hoitopaikkaan ja -ryhmään

- voivat harrastaa samoja harrastuksia yleensä samoissa ryhmissä - helpottaa kuljetuksia mielettömästi

- esikoiselta pieneksi jäävän vaatteen voi siirtää suoraan pienemmälle ilman välivarastointia

- kouluun meno peräkkäisinä vuosina on tosi kätevää

jne. jne.

Esikoinen käveli jo ennen toisen syntymää joten sikäli helppo kun ei tarvinnut kantaa kahta. Onhan se alkuun yhtä syöttämis- ja vaipparumbaa, mutta eihän sitä kestä kun aikansa. Ja tuo tarvikkeiden siirtyminen suoraan toiselle on kätevää (paitsi että meillä esikoinen on tyttö ja toinen poika niin että vaatteet piti kyllä ostaa suurin osa uusiksi). Kun selviää siitä alkukaaoksesta niin pelkkää plussaa lyhyt ikäero kuitenkin on. Tsemppiä!

Vanhempi poika, nuorempi tyttö.



Alku oli todella rankkaa, koska tytöllä oli koliikki ja allergioita. Noin vuoden verran ajattelin, että päivä kerrallaan, kyllä se joskus helpottaa. Ja helpottikin, hetkeksi.



Nykyään ovat 5- ja 4-vuotiaat ja tappelevat ihan jatkuvasti, mikään leikki ei suju. Päivät menee siis selvitellessä lasten riitoja...



Enpä usko, että isonakaan tulevat kovin hyvin toimeen keskenään, mutta sen näyttää aika.

ja kyllä rankkaa on ollut..

Ensimmäinen vuosi oli työläs, mutta sitten helpotti todella nopeasti. Lapsista tuli tosi läheiset toisilleen, he oppivat asioita tasatahtia ja aina oli leikkiseuraa. Kolmas on 2 v nuorempi mutta oli selvästi kolmas pyörä teini-ikään saakka.

Kyllähän me sukulaiset vähän huokailtiin ja pyöriteltiin silmiämme, kuten siskokin, kolmannen kohdalla, mutta ihan kohtuullisen hyvin siellä elämä on mennyt. Nyt kun nuorin alkaa olla jo vaipoista pois, niin ihan mukava kolmikko tuosta on kehittynyt. On siinä hyviäkin puolia, että lapset ovat samanikäisiä. Vaikka toki elämä on muutamia vuosia aika hektistä äidillä ja isällä.

Sukulaisten lastenhoitoapuakin on välillä ihan ymmärrettävästi kaivattu.

olemme pärjänneet ihan ok. On rankkoja vaiheita, mutta ne kestävät vain muutaman kuukauden ja melkein uskallan luvata, kun puoli vuotta jaksaa, niin sitten helpottaa. Me olemme kaikki tehneet tietoisesti (vanhoja ollaan) tämän ratkaisun ja olleet ilmeisesti kaikki tyytyväisiä. Pari meistä uskalsi tehdä vielä sen kolmannenkin eli totaalisesti emme k-piintyneet. Mutta se kolmas tuli n. 3v hengähdystauon jälkeen.

enempää kuin tuttujen lapset, joilla isompi ikäero. Tappelun meidän pieni-ikäeroiset aloittivat vasta 5 ja 6v, siihen asti leikkivät kuin kaksoset. Helppoa oli

Ja ihan kivasti on mennyt. En voi sanoa että rankkaa olisi ollut ikäeron takia. Toki vanhempi ei vielä kävellyt kun nuorempi syntyi. Voi olla että pääsin helpommalla kuin jos ikäero olisi ollut vaikka 1v 3kk.

enkä koe tätä rankaksi. lapset on niin erilaisia, nää on siitä helpoimmasta päästä ; )



Tällä kokemuksella voin sanoa, hanki KUNNON sisarusrattaat. Meillä kahdet, joista peräkkäinistuttavat paremmat -> niissä iso ei pääse "hoitamaan" vauvaa liikaa.



Koeta saada rytmit sellaisiksi et nukkuvat päivällä yhtäaikaa.



Ota kaikki apu vastaa.



Valmista koti kuntoon ja kaikki vauvan tavarat valmiiksi ennen syntymää, kahden pienen kanssa liikkumisessa on omat haasteensa



Ja NAUTI lapsistasi, älä stressaa kodin siisteyttä yms. Tää on oikeesti hyvä juttu, uskon et tulet itse olemaan samaa mieltä et tuo tulee olemaan paras mahdollinen ikäero!

on se, että huomaan kohdelleeni lapsia pitkään kuin kaksosina - eikä lapsillanikaan ole juuri sellaista isosisko-pikkusisko -meininkiä vaan aika taasavertaisina ovat aina puuhailleet. Vaikka vuoden ikäero onkin pieni, on se lapsen maailmassa kuitenkin pitkä aika.



Jollain tavalla pienempi on siis hypännyt isojen saappaisiin ehkä liiankin pian. Tämä aiheutti jossain vaiheessa pahojakin raivareita, kun esim. motorisesti pienempi oli kuitenkin siskoaan sen vuoden jäljessä.



Muuten vauva-aika meni nopeasti eikä todellakaan ollut ongelmia selviytymisen kanssa. Miehen tasavertainen osallistuminen hoitoon oli tietysti kaiken A ja O.

jo aikaa sitten kierukan, niin ei käy tolleen :D Tsemppiä kuitenkin, varmasti selviät jos raskaus toivottu (kerran ehkäisyä ei?)

Että se ensimmäinen ei saa olla rauhassa vauva ja saada huomiota kun lisää jo pukkaa.

Enkä koskaan ole kokenut ettei esikoinen olisi saanut olla rauhassa vauva. Päinvastoin se kakkonen tässä on kovilla ollut. Mutta nyt kun molemmat ovat jo koululaisia, tuntuvat kovin tyytyväisiltä tilanteeseensa. Samoja harrastuksia, samoja kavereita, aina on kotona ja lommamatkoilla leikkiseuraa jne.

Että se ensimmäinen ei saa olla rauhassa vauva ja saada huomiota kun lisää jo pukkaa.