Lue keskustelun säännöt.
tyytymättömyys elämäänsä on paskin fiilis ikinä!
01.05.2010 |
En ole koskaan ennen ollut tyytymätön elämääni, jotenkin olen ollut aina luottavainen siihen, että hyviä asioita tapahtuu ja varmasti jossain osa-alueessa elämässäni saan asioita mitä haluan.
Nyt on tullut vaihe kun olen tajunnut, että en saanut sittenkään missään mitä halusin ja olen melko umpikujasa ajatusteni kanssa. En saanu työelämältä sitä mitä halusin, teen sitten työtä joka ei kiinnosta minua juurikaan. Opiskelemaan en voi enää lähteä, sillä minulla on perhe ja laskuja en voi opiskelijana maksaa.
En saanut perheeltä mitä aina halusin. Haaveilin isosta perheestä ja halsuin nimenomaan monta tyttölasta. Minulla on nyt 3 poikaa. Aika kaukana siitä mitä haaveilin.
Halusin pysyä elämän myönteisenä ihmisenä ja nyt tuntuu, että olen katkera akka, jonka mieskään ei halua viettää vappua tämän kanssa. Mies sinäänsä on hyvä ja ihana, mutta katkeruuteni ja pettymykseni elämää kohtaan varmasti tulee pilaamaan liittomme seuraavien vuosien aikana.
En tiedä mitä tässä pitäisi tehdä? Miten saisin elämäniloni takaisin? Vai onko se itsepetosta, sillä totuushan on kuitenkin se, että en saanut MISSÄÄN asiassa mitä halusin.
Kommentit (17)
Enkä nyt halua kehuskella. Heräsin vain miettimään kun luettelit joitain asioita.
Vaikka olen ns. kaupunkilaislikka niin löysin maalta ihanan jussin. Nytkin juoksee pari pikkulammasta pihalla ja nautin tästä maalaiselämästä todella. Lapsetkin tuli juuri niinkuin halusin: Poika, poika ja tyttö.
Mies tienaa sen verran hyvin, että minun mahdollista olla vielä pari vuotta lasten kanssa kotona.
MUTTA kyllä pelottaa, että milloin tässä tiputaan korkealta ja kovaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olisihan se jotenkin piste i:n päälle kun toi mieskin tosta häipyisi. Mutta en oikein tiedä miten täältä kuopasta noustaan. Miten voi teennäisesti iloita asioista jotka ei oikeasti ilahduta tuon taivaallista?
Enkä nyt halua kehuskella. Heräsin vain miettimään kun luettelit joitain asioita. Vaikka olen ns. kaupunkilaislikka niin löysin maalta ihanan jussin. Nytkin juoksee pari pikkulammasta pihalla ja nautin tästä maalaiselämästä todella. Lapsetkin tuli juuri niinkuin halusin: Poika, poika ja tyttö. Mies tienaa sen verran hyvin, että minun mahdollista olla vielä pari vuotta lasten kanssa kotona. MUTTA kyllä pelottaa, että milloin tässä tiputaan korkealta ja kovaa...
arvaa vaan kuinka toivon kolmannesta tyttöä!!!
AP
Kun on menettänyt miehen, kodin, työn ja saanut tilalle pelkkiä ongelmia (oikeita), on lopulta hyvin tyytyväinen ihan pieniinkin hyviin asioihin, joita ei aikaisemmin edes noteerannut.
Sinulla on kolme lasta, jotka eivät ole valinneet sukupuoltaan. Älä ainakaan näytä heille katkeruuttasi. Sulla on mies, perhe, työ. Mun mielestä sulla on kaikki. Ei kukaan saa just sitä mitä "tilaa". Pitää opetella iloitsemaan siitä, mitä on. Ihan oikeasti. Opettele nyt niin ei tarvitse tehdä sitä kantapään - kaiken menettämisen - kautta.
En tiedä kun en ole koskaan aikaisemmin ollut. Haaveet ja toiveet ovat pitäneet pahallakin hetkellä pinnalla. Mutta nyt kun ne on poissa ja tässä on karu totuus, niin tuntuu että en löyd' iloa mistään. Ehkä tämä on sitten sitä masennusta?
Välillä tuntuu, että kaiken menettäminenkin olisi helpompaa...
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet saanut perheen, jossa lapsilla on kummatkin vanhemmat..ihan sama mitä sukupuolta perheenjäsenet on..ja sinulla on sentään työpaikka, jos työpaikka on huono mielestäsi niin oletko harkinnut oppisopimuskoulutusta?
minä olen myös tyytymätön ja ihan hukassa kun en tiedä ollenkaan mitä edes nhaluaisin..:(
mies jota rakastan ja joka rakastaa minua, kolme lasta (eri sukupuolta, juuri kuten toivoin), vakituinen työ ammatissa josta lapsesta saakka haaveilin, talo jne, mutta SILTI en oikein osaa sanoa olenko tyytyväinen. Tai olen kaikesta mitä minulla on ylpeä ja tyytyväinen, mutta en ole tyytyväinen itseeni. Minusta tuntuu että minä en ole mitään. Joten, kyllä ymmärrän fiiliksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sulla on ensinnäkin työpaikka tänä päivänä,kun Suomessakin on mieletön määrä työttömiä. Sulla on kolme ilmeisesti tervettä lasta ja hyvä? aviomies. Olet ilmeisesti itsekin terve. Kylläpä on kauheaa, hoh hoh.
Auttaisiko asiaa, jos vaikka ihan oikeasti miettisit miltä sinusta tuntuisi jos sulle huomenna kerrottaisiin, että joku lapsistasi on kuolemansairas? Tai että itselläsi on puoli vuotta elinaikaa?
Mietipä näitä ja yritä laittaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. Toivottavasti et joudu tällaista herätystä ihan oikeasti elämässäsi kokemaan. Moni meistä joutuu.
Olisiko se masennusta vai pitäisikö sinun etsiä uusia uria elämmääsi. Tyytymättömyys on jonkinlainen viesti sinulta itseltäsi. Kuuntele sitä, äläkä tukahduta sitä. Opiskella voi aina. Vaikka olisi kuina vanha ja vaikka kuinka olisi lapsia yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sulla on ensinnäkin työpaikka tänä päivänä,kun Suomessakin on mieletön määrä työttömiä. Sulla on kolme ilmeisesti tervettä lasta ja hyvä? aviomies. Olet ilmeisesti itsekin terve. Kylläpä on kauheaa, hoh hoh. Auttaisiko asiaa, jos vaikka ihan oikeasti miettisit miltä sinusta tuntuisi jos sulle huomenna kerrottaisiin, että joku lapsistasi on kuolemansairas? Tai että itselläsi on puoli vuotta elinaikaa? Mietipä näitä ja yritä laittaa asioita oikeaan tärkeysjärjestykseen. Toivottavasti et joudu tällaista herätystä ihan oikeasti elämässäsi kokemaan. Moni meistä joutuu.
Sillä kyllä tiedän, että kiitollinen pitäisi kaikesta olla. Mutta kiitollisuus tuntuu lähinnä teennäiselt kun totuus on kuitenkin se, että en ole saanut mitä toivoin, en sitten missään asiassa. varmasti sairaus /kuolema tai mikä tahansa ikävä asia pistäisi asiat oikeaan arvojärjestykseen, mutta ei niiden kuvitteleminen ja ajatteleminen mitään tunnu auttavan. Onneksi jokainen päivä ei ole tällainen, mutta harmi, että näitä päiviä silti on!
AP
tämä kaikki laukesi siitä kun sain kolmannen lapsen joka oli poika. Siitä tämä lähti käyntiin, mutta tuskin liittyy mitenkään pelkästään siihen. On kuitenkin niin paljon muitakin asioita joihin olen nyt tyytymätön.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelko, kauhu, turvattomuus, tieto siitä ettei ole kenellekään minkään arvoinen, alemmuudentunne, häpeä, kaikki nämä yhdessä...
Tyytymättömyys on aika ihana olotila, kun on jotain vertailupohjaa ja kyllä, olen ollut elämääni myös tyytymätön. Se menee ohi.
Pelko, kauhu, turvattomuus, tieto siitä ettei ole kenellekään minkään arvoinen, alemmuudentunne, häpeä, kaikki nämä yhdessä... Tyytymättömyys on aika ihana olotila, kun on jotain vertailupohjaa ja kyllä, olen ollut elämääni myös tyytymätön. Se menee ohi.
että tämä menee ohi. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan rupeat tekemään tyytymättömyydelle jotain. Aloita pienestä, anna itsellesi aikaa, ajatuksia ja lahjoja. Missä viihdyt - kirjastossa, kahvilassa, taidenäyttelyssä? Käy ainakin kerran viikossa jossakin yksin ja vain itsesi takia. Osta kaupasta sitä jogurttia, mistä tykkäät äläkä miehesi suosikkia ja kun kesälomia suunnitellaan, huolehdi siitä että kaikki saavat jonkin toiveensa läpi.
Noista se alkaa. Pikkuhiljaa opit ajattelemaan enemmän itseäsi ja pienet valinnat johtavat suurempiin. Lasten sukupuolta et voi muuttaa, mutta työelämässä terve itsekkyys johtaa ennen pitkää nykyistä parempaan tilanteeseen. Parisuhdekin paranee itsestään. Usko pois!
t. Se, joka sanoi että ohi menee.
Luulin aina, että minulla tulisi olemaan ainakin kolme lasta ja jostian ihmeen syytä sitä toivon vieläkin, vaikka en meinaa millään selvitä noista kahdestakaan. Esikoinen, poika 3v, on aivan mahdoton ja olen hänelle ihan kamala vanhempi. En kerta kaikkiaan kestä pojan ilveilyä, kun torun häntä pahan teon jälkeen. Ja sitä pahaa hän todellakin osaa tehdä!
Tytär on ollut ahana lapsi, mutta nyt hänkin oireilee, kun kaikki minun tarmo menee tuon vanhemman ruodussa pitämiseen.
Töissä, määräaikaisessa, mietin aina, että enää tätä on muutama viikko jäljellä. Tykkään töistä kyllä, mutta työilmapiiri on niiiiin syvältä. Sitten kun tyulen päivän jälkeen kotiin, odottaa kotona kaksi kiukkuavaa lasta ja vihainen mies.
Mitään omaa ei ehdi olemaan ja olen lihonut viime vuosien aikana rumaksi akaksi, sen lisäksi, että raskaudet pilasi kerta kaikkiaan kropan täydellisesti.
Sitten mulla omuk aon ystäviä, kunnes mm tänään huomasin heillä olevan vappupippalot, johon mua ei yllättäen ole kutsuttu.
Tuntuu niin siltä, että mun perhekin pääsisi helpommalla, jos mua ei olis ollenkaan. Ei ainakaan lapsille enää räyhättäis niin paljon ja kukaan ei jättäis "kiusallaan" imuria just siihen kohtaan, josta isännän on tarkoitus kävellä.
Vituttaa ja masentaa kaikki!
Nyt vaan rupeat tekemään tyytymättömyydelle jotain. Aloita pienestä, anna itsellesi aikaa, ajatuksia ja lahjoja. Missä viihdyt - kirjastossa, kahvilassa, taidenäyttelyssä? Käy ainakin kerran viikossa jossakin yksin ja vain itsesi takia. Osta kaupasta sitä jogurttia, mistä tykkäät äläkä miehesi suosikkia ja kun kesälomia suunnitellaan, huolehdi siitä että kaikki saavat jonkin toiveensa läpi. Noista se alkaa. Pikkuhiljaa opit ajattelemaan enemmän itseäsi ja pienet valinnat johtavat suurempiin. Lasten sukupuolta et voi muuttaa, mutta työelämässä terve itsekkyys johtaa ennen pitkää nykyistä parempaan tilanteeseen. Parisuhdekin paranee itsestään. Usko pois! t. Se, joka sanoi että ohi menee.
ja ehkä näistä sinun neuvoistasi on hyvä alkaa... ehkä se ei tunnu myöskään niin väkinäiseltä onnen yrittämiseltä kun tekisi ihan noin muuten vaan asioita ajatellen vain itseään. Kiitos vinkeistä
AP
ja sitten lähti mieskin. Eli ei ole enää EDES sitä, vaikka olisin halunnut.
Kun on menettänyt miehen, kodin, työn ja saanut tilalle pelkkiä ongelmia (oikeita), on lopulta hyvin tyytyväinen ihan pieniinkin hyviin asioihin, joita ei aikaisemmin edes noteerannut.
Iloisempaa vapunpäivää.