Miten saada ystäviä/kavereita

Leikkipuisto, perhekahvila?

Minkä ikäinen olet, mistäpäin?

leikkipuistoiän ylittänyt jo.



kolmekymppinen olen länsi-suomesta

Kyläyhdistyksestä, harrastuksesta, töistä?

kyselee 4

sivuilta kohdasta "etsin ystävää"?

Olen saanut itse sieltä kaksi kaveria.

mutta sanotaan vaikka, että lounais-suomesta, satakunnasta

Asun Espoossa, olen 45 v.



Mulla on pari ystävää, joita tapailen tosi harvoin. Matkat aika pitkät. Myös kaikki sukulaiseni asuvat tosi kaukana.



Ei sitä kehenkään tutustu lenkillä, kaupassa, kirjastossa y ms...



Mulla vaan ei ole varaa harrastaa mitään, elän työmarkkinatuella.

Jos olette sinkkuihmisiä niin esim. eurosinkuista eli es:stä voi löytää ystäviä. Jäsenissä on paljon sellaisiakin joilla on lapsia. Järjestävät myös ihan maksutonta ohjelmaa.

Toivoin että olisit ollut samasta kaupungista. ;o) En tiedä johtuuko se tästä läntisyydestä, mutta 10vuoden aikana olen löytänyt vain muutaman ystävän. Onneksi on ihana mies ja hyvä työ sekä harrastukset. ;o) Voihan se vika olla mussakin, mutta tuntuu että näillä pienillä paikkakunnilla on niin tiiviit kuviot kun ovat olleet kerhosta saakka yhdessä, että niihin väleihin on tosi vaikea tunkea.

Olin kuitenkin ennen oikein sosiaalinen ihminen, meillä oli melkein aina joku kylässä.

Itse asun Salossa, enkä täältä ole onnistunut saamaan omia ystäviä. Lasten kautta tutustunut kyllä muiden lasten vanhempiin, mutta ystävyyttä niistä ei ole syntynty. Nuoruuden/lapsuuden ystävyydet ovat loppuneet muuttojen ja perhetilanteiden muuttumisten vuoksi. Kypsässä 37 vuoden iässä kuitenkin kaipaa vielä "omaa ystävää", jolle soittaa, jonka kanssa käydä vaikka kahvilla.

vanhempana ystävystyminen ei ole niin helppoa kuin nuorena, ihmisillä alkaa olla omat ympyränsä joihin vaikea päästä.

Totta, vanhempana ystävystyminen on todella vaikeata. Työpaikalla on yksi mukava ihminen, jonka kanssa olemma kai jonkinnäköisiä kavereita, hänellä samanikäset lapset kuin minulla. Mutta monilla perheillä on tosi tarkat rutiinit, joihin ei väliin mahdu. Ei silloin pääse toisen kanssa kahville, kun heillä on tapana aloitta iltapuuhat klo 19.30.



Kyläilyistä ei tule mitään, jos kaikki pitää sopia kahta kuukautta etukäteen. Itse olen melko spontaani ja vältän kaikkea suunnittelua ja rutinoitumista niin pitkälle kuin mahdollista.



Sinä varsinaisu-suomen ihminen, harmi kun on välimatkaa. Meiltä on turkuun noin 170 km.

Vaikka länsi-Suomessa useimmat paikalliset ovat ihan hirveitä jurottajia, se on sanottava.



Itse asun Tampereella ja olen ihaillen seurannut erään venäläisen ystäväni sosiaalista verkottumista viime vuosina. Kun perhe muutti naapurustoon, äiti kyseli aktiivisesti ihmisiä kotiinsa kylään ja pitää aktiivisesti yhteyttä ihmisiin, joiden kanssa juttu luistaa. Muutaman vuoden aikana on rakentanut aika vaikuttavan sosiaalisen verkoston, vaikka helppoa se ei varmasti ole puutteellisella kielitaidolla ollut ;-) Eli rohkeasti vaan pyydät ihmisiä kylään, juttelet reippaasti ja olet kiinnostunut vieraistasi, niin kyllä ystäviä saa vielä aikuisiässäkin.

Vähänkään suuremmissa kaupungeissa on SPR:n paikallistoimistoja, Amnestyn ryhmiä, MLL:n toimintaa ja vaikka puolueiden kunnallispolitiikkaa. Niissä on samanhenkisiä ihmisiä, joihin tutustuminen yhteisen toiminnan kautta on helppoa.

on tuollaisia ehtoja ettei voi sopia tapaamisia etukäteen.

Mutta koita siinä sopia tapaamista, kun "huomenna on sitä, sitten on tätä, sitten on harkat, sitten on jotain muuta ja viikonloppuisin me ollaan ihan vain perheen kesken, katotaan kesäkuun jälkeen asiaa uudestaan".



Tollaisa mun tuntemat lapsiperheet täällä päin ovat, ei tuollaisten perheiden kanssa pääse tekemisiin tai ystävystymään, jos he tekevät asiat mahdottomiksi.



ap

sinkkuäideille ja sinkkuisillekin

Jos olette sinkkuihmisiä niin esim. eurosinkuista eli es:stä voi löytää ystäviä. Jäsenissä on paljon sellaisiakin joilla on lapsia. Järjestävät myös ihan maksutonta ohjelmaa.