Ilmeisesti moni osaa "harkita" millaisen miehen ottaa
ja muutenkin suunnitella lastenteot,opiskelut ja asunnot. Meillä rakkaus räsähti niin täysillä, ja sitten oli jo eka lapsikin tulossa, ettei siinä paljon harkittu että millainen mies on vaikkapa isänä :)
Myöhemmin mies on kyllä sanonut että ei hän ennen ajatellut että asiat menee tässä järjestyksessä.
Huh, onneksi ei ole osoittautunut miksikään hirviöksi, semmoisesta en olisi kuitenkaan päässyt irti.
Kommentit (15)
mä haastattelin aika monta miestä ja tutkin taustoja. Ei olis kelvannu ihan kuka tahansa...
eli osasin varoa alkoholisteja ja muita lusmuja.
-jos avioliitto on onnistunut on se onnistuneen miehenvalinnan ansiota
-jos lapset ovat kilttejä on se äidin kasvatustaitojen ansiota
voi käyttää vähän harkintaa sen pahimman rakastumisvaiheen jälkeen, onko mies sopiva kuitenkaan pitkäaikaiseksi kumppaniksi ja haluaako yleensä lapsia, onko valmis isäksi ja perhe-elämään. Jos ekoilla treffeillä jo ollaan lasta hanllimaassa, niin voihan niitä ikäviä yllätyksiä tulla vastaan.
mutta sanon silti, että olen itse järkiliitossa. Rakastan miestäni syvästi, mutta avioliittomme perustuu enemmän harkintaan kuin fiilikseen. Ei sovi kaikille, mutta sopii meille. Ja on sopinut jo 20 vuotta.
sellaiset joilla on käynyt hyvä tuuri ja jotka ovat tavanneet nuorena aivan ihanan miehen, jossa yhdistyy kaikki mitä nainen voi haluta.
Käytyäni kolmeenkymppiin mennessä läpi huomattavan määrän miehiä (ensin teinisuhteita, sitten kaksi avoliittoa ja lopulta runsasta deittailua joka ei koskaan johtanut rakastumiseen) törmäsin nykyiseen mieheeni ja rakastuin. Miehessäni on paljon puutteita, mutta hän oli ainoa johon rakastuin. Nyt ne puutteet vituttavat (esim. hänen laiskuutensa ja haluttomuutensa tehdä kotitöitä), mutta mitä mun sitten olisi pitänyt tehdä? Valita joku niistä miehistä jotka tekivät paljon kotitöitä mutta joihin en ollut rakastunut? Jättää mies johon olin rakastunut ja olla yksin, koska mies on huono tekemään kotitöitä?
ole täydellinen 8! Et sinäkään, miehesikin voi sen enempää ääneen huutelematta kärsiä joistakin sinun puutteistasi, joista et itse ole edes tietoinen (tai tiedät, mutta et silti tee asialle mitään). Jos niitä negatiivisia asioita on liikaa, ei sitä suhdetta halua enää jatkaa. Jos mies on vain vähän laiska eikä innostunut kotitöistä, niin onko ne nyt niin isoja ongelmia? Jos ottaisit itsekin vähän rennommin. Oman mieheni siivouskäsitys eroaa aika paljon omastani ja pikkujutut jäävät usein huomaamatta (astiat jäävät pöydälle, ei vie pyykkejä koneeseen, ei vaihtaisi varmasti koskaan lakanoita...), pikkujuttuja kuitenkin ja positiivisia asioita on niin paljon enemmän. Varmasti itsekin ärsytän miestäni monellakin tavalla, mutta en kuitenkaan liikaa.
ole täydellinen 8! Et sinäkään, miehesikin voi sen enempää ääneen huutelematta kärsiä joistakin sinun puutteistasi, joista et itse ole edes tietoinen (tai tiedät, mutta et silti tee asialle mitään). Jos niitä negatiivisia asioita on liikaa, ei sitä suhdetta halua enää jatkaa. Jos mies on vain vähän laiska eikä innostunut kotitöistä, niin onko ne nyt niin isoja ongelmia? Jos ottaisit itsekin vähän rennommin. Oman mieheni siivouskäsitys eroaa aika paljon omastani ja pikkujutut jäävät usein huomaamatta (astiat jäävät pöydälle, ei vie pyykkejä koneeseen, ei vaihtaisi varmasti koskaan lakanoita...), pikkujuttuja kuitenkin ja positiivisia asioita on niin paljon enemmän. Varmasti itsekin ärsytän miestäni monellakin tavalla, mutta en kuitenkaan liikaa.
En missään tapauksessa olisi voinut kuvitella alkaa perustaa perhettä noin vain nopeasti vaikkapa ensimmäisen poikaystäväni kanssa.
Toki tulevaisuutta harkitaan koko ajan. Ei pamautettu naimisiin tai alettu tekemään lapsia ilman vuosien harkintaa. Asiat tapahtuivat meillä suunnitellussa järjestyksessä. Titetenkin oli ollut mahdollista että kaikki ei olisi mennytkään suunnitellusti.
En kuitenkaan usko että olisin missään tapauksessa harmitellut esim. sitä että en tehnytkään lapsia sen ekan ääliön kanssa teininä. En edes siinä tapauksessa että miestä tai lapsia ei myöhemmin elämääni tulisikaan.
En ennen tajunnut miksi naiset eroavat todella hyvästä ja fiksusta miehestä kun lapset ovat isoja tai kun naimisissa oleva ihan fiksu mies hakee sänkyseurustelusuhdetta. Nyt ymmärrän kun jotkut eivät mene avioon rakkaudesta vaan pelkästään järkisyillä.
Tietysti aina täytyy olla sekä tunteet että järki mukana, mutta minä en voisi mennä naimisiin pelkästään järkisyillä ja tehdä vielä lapsia siinä suhteessa. Se kovertaisi minua sisältäpäin. Täytyy olla rakkauttakin.
Monen naisen ongelmana on huono itsetunto. Nainen uskoo vakaasti ja usein täysin huomaamattaan, että hän ei ansaitse parasta mahdollista missään elemänsä alueella. Tai jos tuurilla jokin onnistuu, se on just sitten vaan sitä tuuria, ei omaa ansiota.
Sitten tyydytään huonoon kumppaniin ja vaikka olo on koko ajan onneton, ei liitosta pääse lähtemään, ennenkuin on joko aivan pakko (väkivalta, alkoholismi, insesti, jne) tai omaa itsetuntoa aletaan kohentamaan esim. terapiassa.
Nainen ottaa jo suhteen alussa alistetun roolin, ei mitenkään välttämättä avoimesti, vaan antaa puolison ikäänkuin pikkuhiljaa ottaa yhä enemmän valtaa parisuhteessa. Kotityöt jäävät naiselle, saattaa olla tilanne, jossa naisella eri elintaso kuin miehellään tai että nainen suostuu väkisin seksiin, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Nianen ei pidä puoliaan ja vaadi kunnollista kohtelia, vaan välttää riitaa ja konfliktia huonon itsetuntonsa takia.
jotka eivät niin rakkausavioliitoista perusta! Ovat valinneet puolisonsa rahan takia ja nyt opettavat lapsilleen sitä samaa paskaa :(.
Muuten ei niin väliä mutta kun joutuu itte kuitenkin aina välillä kuuntelemaan noitten sivistymättömien nousukasmoukkien juttuja!
järki ehdottomasti ensisijalla. Ei saa antaa tunteiden viedä.
Itse olen tunneliitossa, mutta lapselle aion opettaa, että järkisyistä naimisiin.
Etukäteen päätin, että mies ei saa olla viinaan menevä, ei mikään naistennaurattaja eikä lusmu vaan rehellinen, mukava, arvoiltaan sopiva ja sellainen, johon on mahdollista muodostaa läheinen tunnesuhde.
Sellaisen löysin kun aikani etsin. Pitihän siinä olla tietysti rakkauttakin mukana. Toisaalta, en olisi voinutkaan edes rakastua mihinkään omahyväiseen "sikaan" tai henkilöön, joka olisi ollut kovasti vastaan ihanteitani. Täydellinen mies ei silti tietenkään ole, enpä ole minäkään.
ettei mene ihan kaikki pieleen kuitenkaan.