Tuntuu siltä, että olen joka päivä jostain asiasta kamalan huolissani...

On tosi raskasta. Meillä on kuitenkin asiat hyvin. Perhe on onnellinen ja rahaa sen verran, että toimeen tullaan. Ei siis mitään rikkaita olla vaan molemmilla vanhemmilla on työpaikka. Olen huolissani yleensä lasten asioista. Niillehän sattuu ja tapahtuu. Tulee väärinkäsityksiä yms. Ja mulla on oikeasti fiksut lapset, jotka tulee toimeen kaikkien kanssa. Ovat erittäin hyviä koulussa ja heillä on kavereita. Just eilen toisella tuli väärikäsitys koulussa open kanssa, mitä olen jaksanut murehtia. Välillä on jännitystä kokeista (äidillä, ei lapset jännitä). Enkä todellakaan kerro huoliani lapsille vaan murehdin niitä itsekseni ja miehelle...mutta. Liikunnasta huomaan saavani apua. Pitäis varmaan käydä joka ilta lenkillä. Onko teillä vinkkejä?