Lue keskustelun säännöt.
MIKSI tunnen nain: muiden raskauksista ja lapsista -kateutta????
28.04.2010 |
Minulla on 3 lasta, molempia sukupuolia. Kaksi ensimmaista saivat alkunsa heti kun raskautta toivottiin, mutta kolmatta tehtiin pitkaan ja saatiin hartaasti toivottu lapsi vihdoin tana vuonna ja sita toista sukupuolta mita meilla ei viela ollut. Rakastan lapsiani mielettomasti ja en voisi olla onnellisempi. En halua enaa lapsia ja olen niin hyvillani etta kaikki meni hyvin tassa viimeisessakin raskaudessa ja etta kaikki tuollainen on nyt ohi ja voin keskittya kasvaviin lapsiini.
MUTTA, mika ihme tunne tama on etta vaikka mielessani mietin kun naen raskaana olevia (varsinkin heti oman synnytykseni jalkeen) etta onneksi omat ovat nyt ohi, enka tule enaa olemaan raskaana ja huolehtimaan miten masussa voidaan yms koska vauva on nyt jo maailmassa, ja olen niiiin helpottunut tuosta.
Niin silti kun kuulen etta joku tuttu tai tutun tuttu on raskaana, se jotenkin silti tuntuu oudolta... kuin olisin kateellinen??? Miksi? Tunteeko kukaan muu nain? Jos minulle tarjottaisiin etta saisin olla raskaana vaikka het huomenna, en tasan tarkkaan haluaisi, jos minulle annettaisiin 4. lapsi tarjottimella, en haluaisi, olen tyytyvainen nain. Olenko outo?! Miksi muiden lisaantymiset voivat vaikuttaa minuun nain?? Johtuuko se noista viime vuosista kun yritimme tuskalla tulla raskaaksi ja kuulin muiden vauvauutisia ja ne sattuivat raskaasti, enko ole viela sisaistanyt etta mulla ON nyt kaikki mita olen aina toivonut...
Kommentit (8)
Ehka tama tasta tasoittuu kun aikaa kuluu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa olen miettinyt. Minulla on tilanne se että tiesimme jo naimisiin mennessä että haluamme ison perheen. Olen iloinnut jokaisesta raskaudesta ja vauvasta yli kaiken. Ongelma on vaan ollut se että kun kerron ystävilleni että olen taas raskaana niin onnitteluja ei tule vaan esim. kysymyksiä tähän malliin "olltteks te lestaadiolaisii" "eiks suuri perhe tule kalliiksi" eiks teillä ole jo tarpeeksi lapsia" " ei varmaan voi tuo raskaus hyvin mennä kun sulla on jo niin monta takana"
Tämä on meidän elämää ja meidän lapset on kaikki onnellisia ja hyvin hoidettuja olkoonkin että nyt odotan kahdeksatta lastani mutta kaikki me ollan hartaasti toivottu.
Niin olisi kiva vaan saada joku positiivinen kommentti noiden kauhistelujen sijaan en minäkään sano kellekään että te sitten että hankkineetkaan kuin kaksi lasta , eikö teillä ole varaa useampaan vai? tai kumpi teillä on se joka ei halua useampaa lasta?
Eli perheet on erilaisia ja mielestäni toisen tunteita voi sen verran kunnioittaa että iloitsee toisen puolesta mököttäköön sitten yksikseen jälkikäteen.
ja muiden raskausuutisten myötä joudut aina käsittelemään sitä, että teidän perheen lapsiluku on nyt täynnä. Vaikka se onkin positiivinen asia, kyseessä on myös tietyn elämänvaiheen päättyminen ja seuraavaan keskittyminen.
Kuulostaa minusta ihan normaalilta, että sinulla on tällaisia tunteita.
.tässä oli fiksusti sitä analysoitu, pätee ainakin mulle...
(Meillä 2 lasta, ja vaikka järjellä ajattelen että kolmas olisi mahdottomuus - mies ei halua, mullakin jo ikää, asunto ja auto kävis liian pieniksi jne jne - niin silti riipaisee kun ajattelen että vauva-aikoja ei meidän perheeseen enää tule).
Olen yrittänyt ajatella, että nyt on toisenlaiset kiinnostavat haasteet edessä: lasten kasvaessa itsekin joutuu kasvamaan vanhempana, + isompien lasten kasvatus- ja kehityshaasteet on taas ihan uutta ja erilaista kuin vauvojen + taaperoiden kanssa.
Kun kuulen muiden raskauksista ja lapsista, minua tunnen pettymystä. Varsinkin jos joku sellainen tulee raskaaksi, jonka ajattelin haluavan lapsetonta elämää. Minua inhottaa ja ällöttää muiden vauvauutiset ja en todellakaan tunne kateutta vaan pettymystä siitä että taas joku on raskaana.
Ei yhtään lasta ja viikolla 17 todettu keskesmeno + "synnytys". Tuntuu niin pahalta vastata ihmisten kysymyksiin tai olla kovin lähellä mammoja, joille ne lapset ovat ainoa asia mistä puhua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 lasta ja neljäs (vahinko) tulossa (ihanaa, mulla on nyt se masu!). Mutta tosiaan aina itkin ja itken, jos esim. näen synnytyksiä telkkarista ja tunsin kateutta raskausmahoista (paitsi niistä turvonneena viimeisillään tuskailevista). Ja vaikka mulle lapsiluku oli (ja varsinkin kohta on!) NIIN täynnä ja hermot kireällä näidenkin kanssa, niin silti...
Mä luulen, että tämä on ihan vain biologiaa. Sellainen sisäänrakennettu juttu, jonka mukaan pitäisi olla koko ajan lisääntymässä :D Mun eläkeläinen äitikin (4 lapsen äiti, kohta kymmenen isoäiti) melkein pyyhki silmäkulmiaan, kun Sairaala-sarjassa synnytettiin :) Että tää jatkuu varmaan hamaan hautaan, mutta toki helpottaa vähän, kun elämässä alkaa olla muitakin päämääriä ja kiinnostuksen kohteita.
Ymmarran mista kirjoitat, mutta en mielestani nyt ihan tuollaista tarkoittanut kirjoituksellani. En todellakaan menisi kenellekaan sanomaan mitaan tuollaista eika minua muiden perhekoot haittaa tai arsyta, se on vain se joku ensi reaktio jonkun raskausuutiseen jonka vaikutusta itseeni ihmettelen... En tieda osasinkohan selittaa jarkevasti?
Ap
ja muiden raskausuutisten myötä joudut aina käsittelemään sitä, että teidän perheen lapsiluku on nyt täynnä. Vaikka se onkin positiivinen asia, kyseessä on myös tietyn elämänvaiheen päättyminen ja seuraavaan keskittyminen.
Kuulostaa minusta ihan normaalilta, että sinulla on tällaisia tunteita.