Minua ihmetyttää ensisynnyttäjien iästä puhuttaessa

niin, siis nykyaan tuntuu etta toiden tekeminen on valinta. Ennen ei valintaa ollut, joko teit toita tai nait nalkaa.. Ja nain on viela monessa maassa tanakin paivana.

on useille vakavaa suhdetta haluavillekin naisille vaikeaa löytää sellaista kumppania, jonka kanssa lapsi olisi ajankohtainen. Kun välttämättä edes siihen kahden väliseen suhteeseen ei olla valmiita (tai miespuolinen ei ole).



Kun itse olin 20v+ ja varsinkin n. 25v, itselläni ja ystävittärilläni oli yksi suurimmista "huolista" se, että oli aivan mahdoton löytää sellaista miestä, jonka kanssa seurustella - eikä vain treffailla/hengailla/tapailla (tai sekstailla).



Itse olin 32v kun ensimmäisen sellaisen miehen tapasin, joka halusi oikeaa parisuhdetta kanssani. Halusimme kuitenkin edes reilun vuoden seurustella ennen yhteenmuuttoa ja sitten vielä annoimme toisen vuoden mennä ennenkuin yritimme lasta (sen jälkeen oli vielä yksi keskenmeno ja liki vuoden odotus uudesta raskaudesta).

työelämässä (siis varsin moni meistä), toisin kuin 60-70-luvulla.



Omassa pääosin akateemisista koostuvassa tuttavapiirissäni en ole havainnut, että teini-ikää ja juhlintaa erityisesti ihannoitaisiin. Koulutuksen ja työkokemuksen hankkiminen vain vievät aikaa ja sitten ollaankin 30+, kun alkaa olla perheen aika. Tottahan nuo riskit kasvavat (jonkin verran, liiotella ei pidä), mutta tästäkin huolimatta tuntui itsestänikin oikeammalta saada lapset vasta vakiinnutettuani asemani työelämässä.

että 20 vuotiaana valmistuu ammattiin löytää puolison jonka kanssa saa lapsia.



Äitini 70-luvulla yli 30 vuotiaana oli iäkäs ensisynnyttäjä jota kummasteltiin. Aivan terveitä lapsia kuitenkin sai.

mua tavallaan harmittaa, että lastenteko jäi aika myöhäisille vuosille. Parikymppisenä uidaan valtavirran mukana, eikä silloin voinut ajatellakaan, että lapsi olisi muuta kuin vahinko, kenelläkään tutulla ei edes ollut lapsia. Olo oli ikinuori, "sitten joskus" olisi ihana äitiaika edessä.



Jos mies on vanhempi ja työelämässä, voi nainen pyöräyttää lapset parikymppisenä ja opiskella myöhemmin ilman, että elämä on pelkkää köyhäilyä. Mutta jos joku vasta ylioppilaslakin saanut teinityttö "elämä edessään" alkaa seurustella kolmikymppisen miehen kanssa, paukauttaa naimisiin ja paukahtaa paksuksi, on sukukin kauhuissaan kavereista puhumattakaan. Siis myös ne sukulaiset, joiden oli normaalia tehdä lapset parikymppisinä.

nyt on ihan tavallista laittaa sossu maksamaan.



Moni ajattelee niin, että se lapsi tarvitsee rakkauden lisäksi ruokaa ja kodin, siksi ensin hankitaan ammatti ja käydään töissä ja vasta sitten se lapsi. 60-luvulla mentiin nuorina töihin, 16v toimistoapulainen oli ihan tavallinen.

asti, kunnes vaihdevuodet ovat ohi ja raskaaksi ei enää tulla!



Itse asiassa se ajanjakso, jolloin lapset hankittiin alle kolmikymppisinä oli todella lyhyt, n. 1960-70 -luvut!



Sitä ennen nainen sai lapsia niin kauan, kun tuli raskaaksi, iltatähdet siis reippaasti yli nelikymppisinä. Ei silloinkaan naimista lopetettu parikymppisenä, ja ehkäisyähän ei ollut.



Ja nykyään tosiaan naisten hedelmällisyysongelmat osataan pitkälti ratkaista lääketieteellisesti ja muutenkin lääketiede kompensoi pitkälti kaikki ongelmat, joiden riski ikääntyessä nousee.



Ja tosiaan elämäntilanne ja naisen rooliodotukset ovat nykyään aika erit kuin ennen.



Pikemminkin kuin opiskelu, naisen lastenteon lykkäämistä selittää pätkätyö ja urapaineet. Esim. akateemisista naisista valtaosa on ekat vuodet epävarmojen pätkätöiden varassa ja jos nainen on poissa työmarkkinoilta vähänkään pidempään, uuden työn saaminen voi olla todella vaikeaa - nykyisessä taloudellisessa tilanteessa varsinkin.



Ja vielä kyse on siitä, että lastentekoa ei yleensä pidetä naiseuden ainoana tai edes välttämättä tärkeimpänä sisältönä...

vertaa mitä se olisi ollut 25-vuotiaana.

Ja 25 vs 35 ero voi käytännössä olla se, että raskaaksi tulo vie 2-3 kk kauemmin.

Se joukko on kuitenkin hyvin pienilukuinen, joilla hedelmmällisyys laskee rajusti jo 30-vuotiaana.



Toisekseen kannattaa myös muistaa että komplikaatioiden riski on alle 20-vuotiaana myös suuri. Teini-ikäisenäkään ei kannata tulla raskaaksi.

nyt minäkin muistan lukeneeni Anna Rotkirchin osuvan kolumnin lastentekoiästä. Hän juuri sanoi, että joskus 70-luvulla oli tavallista vääntää kaksi lasta alle kolmikymppisenä ja siinä se. Sitä ennen lastenteko toki aloitettiin hyvin nuorena, mutta joka kymmenes lapsi syntyi 40 v. ja yli -äidille (tätä tutkimusvuotta en muista).

nyt on ihan tavallista laittaa sossu maksamaan. Moni ajattelee niin, että se lapsi tarvitsee rakkauden lisäksi ruokaa ja kodin, siksi ensin hankitaan ammatti ja käydään töissä ja vasta sitten se lapsi. 60-luvulla mentiin nuorina töihin, 16v toimistoapulainen oli ihan tavallinen.

tällä logiikalla sen pitäisi mennä juuri toisin päin, että ennen oli tavallista laittaa sossu maksamaan, kun lapset tehtiin nuorina ennen koulutusta ja työssäkäyntiä.

asti, kunnes vaihdevuodet ovat ohi ja raskaaksi ei enää tulla! Itse asiassa se ajanjakso, jolloin lapset hankittiin alle kolmikymppisinä oli todella lyhyt, n. 1960-70 -luvut! Sitä ennen nainen sai lapsia niin kauan, kun tuli raskaaksi, iltatähdet siis reippaasti yli nelikymppisinä. Ei silloinkaan naimista lopetettu parikymppisenä, ja ehkäisyähän ei ollut.

En ollut ajattellut asiaa sen kummemmin, mutta kun nyt asiasta kirjotit, niin varmaan noin on. Munkin mummo sai nuorimman lapsensa 50-luvulla melkein viisikymppisenä.

nyt minäkin muistan lukeneeni Anna Rotkirchin osuvan kolumnin lastentekoiästä. Hän juuri sanoi, että joskus 70-luvulla oli tavallista vääntää kaksi lasta alle kolmikymppisenä ja siinä se. Sitä ennen lastenteko toki aloitettiin hyvin nuorena, mutta joka kymmenes lapsi syntyi 40 v. ja yli -äidille (tätä tutkimusvuotta en muista).

E-pilleri mullisti avioliitossakin elävien sukupuolielämän ja perherakenteen.

-6-

nyt on ihan tavallista laittaa sossu maksamaan. Moni ajattelee niin, että se lapsi tarvitsee rakkauden lisäksi ruokaa ja kodin, siksi ensin hankitaan ammatti ja käydään töissä ja vasta sitten se lapsi. 60-luvulla mentiin nuorina töihin, 16v toimistoapulainen oli ihan tavallinen.

tällä logiikalla sen pitäisi mennä juuri toisin päin, että ennen oli tavallista laittaa sossu maksamaan, kun lapset tehtiin nuorina ennen koulutusta ja työssäkäyntiä.

En tietysti nyt tiedä, mistä "ennen" ajasta puhut, mutta moderni sosiaaliturva on tosi uusi asia.

Ja esimerkiksi oman äitini (syntynyt 1934) nuoruudessa töihin mentiin joko suoraan kansa- tai keskikoulusta, siis enemmistö naisista ja miehistäkin. Toisin sanoen töissä oltiin jo muutama vuosi oltu ennen avioliittoa ja lasten saamista.

-6-

asti, kunnes vaihdevuodet ovat ohi ja raskaaksi ei enää tulla! Itse asiassa se ajanjakso, jolloin lapset hankittiin alle kolmikymppisinä oli todella lyhyt, n. 1960-70 -luvut! Sitä ennen nainen sai lapsia niin kauan, kun tuli raskaaksi, iltatähdet siis reippaasti yli nelikymppisinä. Ei silloinkaan naimista lopetettu parikymppisenä, ja ehkäisyähän ei ollut.

En ollut ajattellut asiaa sen kummemmin, mutta kun nyt asiasta kirjotit, niin varmaan noin on. Munkin mummo sai nuorimman lapsensa 50-luvulla melkein viisikymppisenä.

-6-

että ap ei tässä kritisoinut sitä, että lastentekoa jatketaan pitkään.. Hän toi huomioon seikan että ennen oli normaalia saada ENSIMMÄINEN lapsi parikymppisenä. Nykyään sen ikäistä äitiä pidetään teiniäitinä ja saadaan se ENSIMMÄINEN lapsi kolmekymppisenä.



Itse olen saanut esikoiseni 21-vuotiaana ja nyt 23-vuotiaana odotan toistani. Kyllä sitä on moni päivitellyt että miksi noin nuorena`? Miksi ei? Hyvä mies on ja ammattikoulutuskin takataskussa. Olen ehtinyt elää ja tämä on ollut se mun elinikäinen unelmani.



Toki aina sitä hyvää miestä ei löydy ja elämä ei muutenkaan mene aina niinkuin suunnittelee. Mutta jos se menee, niin sitä pitää ihmetellä ja kauhistella...

synnyttämään...siis fysiologian kannalta. Mutta muuten olisi varmaan parempi hankkia lapset vanhempana, kun olisi jo ammatti ja taloudellista turvaa.

synnytyin itse vähän alle kaksikymppisenä, eikä muuten ollut mitään ongelmia raskaudessa ja synnytyskin meni tosi hyvin. mutta eihän ongelmia tule läheskään kaikille vanhemmillekaan synnyttäjillä...



ja vanhemmalla iällä on ehkä helpompi sopeutua mammarooliin kun kaikki muutkin ikätoverit saavat lapsia. Itselläni kaikki kaverini elävät vielä teini-ikäänsä, minä olen äiti ja tunnen olevani aikuinen.

se, että suurin osa on sitä mieltä, että lapset on "normaalia" hankkia vasta 30+ -vuotiaana. Tarkoitan siis, että nykyään 22-vuotiaskin äiti on enemmistön mielestä aivan teini, kun joskus 60- 70-luvuilla parikymppisenä mentiin naimisiin ja lapsia alkoi tulla heti. Johtunee pidennettyä teini-ikää ihannoivasta kulttuurista osittain? Pelkkä opiskelu ei asiaa selitä. En tarkoita mollata kenenkään henk. koht ratkaisuja, ja varmasti kolmekymppinen on kypsempi äiti kuin parikymppinen, mutta miksi iän tuomat ongelmat unohdetaan ja lakaistaan maton alle? Hedelmällisyys kun alkaa laskea + 25-vuotiaana, +35-vuotiaana jo selvästi, ja kehityshäiriöiden, kohtukuolemien, keskosuuden ym riskit kasvavat merkittävästi mitä vanhempi äiti on. Näin siis tilastollisesti.

ei siis pelkästään ensisynnyttäjistä.

-6-

Ja juuri tehtiin lapsivesipunktio jonka yhteydessa ultraaja (joka tuntee minut hyvin kun on ultrannut aikaisemmatkin raskaudet) kehotti taman jalken "to close the shop" mita tulee lapsien tekoon kun riskit kasvavat niin eksponentiaalisesti 35 ikavuoden jalkeen. En ottanut itseeni ja ihan asiallisesti han sen sanoikin. USAssa asustan ja taallakin alkaa olla aika normaalia saada ensimmainen lapsi vasta 30 v (nain minakin), tai jopa paljon myohemmin.

Jos äiti sai äpärän, niin joko antoi sen pois tai elätti, ei se tuon kummempaa ollut. Ja siihen aikaan mentiin naimisiin, kun tuli lapsia ja mies jätti koulut kesken mennen töihin.