Onko minun loppu elämäni oikeasti tätä?

Petin miestäni vuosi sitten, tietenkin mies suuttui kun kuuli asiasta, mutta kuukauden mietittyään halusi kuitenkin jatkaa minun kassani. Minäkin halusin jatkaaa mieheni kanssa, koska rakastan häntä ja meillä on yhteinen perhe. Päätin siis unohtaa toisen miehen ja yrittää olla mahdollisimman hyvä vaimo miehelleni.



Missään vaiheessa en todellakaan ole kuvitellut, että kaikki palaisi ennalleen ja mies unohtaisi toisen miehen noin vain. Eihän minulla ole oikeutta vaatia häntä unohtamaan, sitä että petin häntä ja loukkasin pahimmalla mahdollisimmalla tavalla. Enkä pyydäkään häntä unohtamaan. Mutta luulin että hän haluaisi antaa anteeksi, koska halusi jatkaa kanssani. Luulin että hän todella tarkoitti jotain kun sanoi rakastavansa minua. :((



Mutta anteeksi annosta ei ikävä kyllä ole tietoakaan, mieheni kohtelee minua kuin kynnysmattoa. Haukkuu, vähättelee ja koettaa kaikin keinoin tehdä minun oloni mahdollisimman pahaksi. Jokaisessa riidassa vetää esiin minun syrjähyppyni, se on kai hänen ikuinen aseensa...:( Välillä minusta jopa tuntuu, että en enään edes tunne tuota miestä, tuntuu kuin hän olisi joku täysin outo ihminen, ei minun mieheni.

Nykyään voin vain muistella sitä miestä, joka mieheni oli ennen, hellä, rakastava ja anteeksiantava, sellaisen miehen minä nain...



Ja kyllä tiedän tehneeni väärin kun petin miestäni, ja olen itsekin kärsinyt siitä. Tosiasia kuitenkin on että tein yhden virheen, satutin miestäni kerran. Täytyykö minun tosiaan kärsiä yhdestä virheestä koko loppuelämäni? Eikö minulla todellakaan ole oikeutta lähteä pois tästä suhteesta ja koettaa löytää onni uudelleen? Onko oikein että kärsin virheestäni koko elämäni?