Miksi omakotiasumista pidetään täällä vain raskaana työleirinä, syrjässä olona?

* reps kops *

Missään ei naapurit tunge tontille niin tehokkaasti kuin omakotitaloalueella. Se on sitä yhteisöllisyyttä. Odotas vaan... Jopa JOULUAATTONA ovat oven takana joulukukkien kanssa, niin kyllä ihan oikeasti vituttaa, kun ei edes jouluna saa olla naapureilta rauhassa. Kerrostalossa ei koskaan edes näkynyt ketään jouluaattona. Toi on musta aina niin hauskaa, kun ihmiset kuvittelee, että omakotitalossa saa olla omissa oloissaan, eikä se todellakaan pidä paikkaansa. Ärsyttää nämä uteliaat naapurit, itseä ei voisi vähempää naapurien asiat kiinnostaa.

olen asunut lapsuuteni omakotitalossa ja vain tiedän, että se ei ole mun juttu. Rakastan keskeistä sijaintia, yhteisiä pihatalkoita kahdesti vuodessa ja taloyhtiössä asumisen helppoutta. OMakotitalossa oli aina se huoli, kun oltiin matkoilla. Kerran murtauduttiin sisään ja siitä on varmaan jäänyt mulle ihan joku lapsuuden trauma. Lisäksi meillä oli välikatossa hiiriä, mitä inhosin niin paljon. Puhumattakaan kyttäävistä naapureista. Niitä toki on kerrostaloissakin, mutta kyttäyksen luonne on erilaista. Ei sellaista ihme vertailua, että kenellä on isoin auto ja grilli pihassa.

Olen ikani asunut kerrostaloasunnossa, mutta pian on edessa muutto ok-taloon. Kertokaapa rehellisesti miten paljon tyota ok-talossa asuminen teettaa?

kaikki-tänne-mulle-heti -tyyppejä, jotka eivät itse ole valmiita pistämään rikkaa ristiin minkään asian eteen. Kaikki halutaan valmiina kultatarjottimella...



Se, että asioita hoidetaan/tehdään itse on nykypäivän kaupunkilaiselle täysin vieras ajatus. Ja illat sitten mielummin löhötään telkun tai koneen ääressä sen sijaan että perheen kanssa voi tehdä juttuja omalla kotipihalla...



Kuinkahan moni edes on koskaan asunut ok-talossa ja kokenut "avoimet ovet", rajattomasti tilaa ja tunteen siitä että "omistaa palan maata".

Lapsena asuin 2 ekaa vuotta kerrostalossa ja jokusen vuoden opiskeluaikana myös. Nyt asun rivarissa. Mutta lapsuuden vietin ok-talossa.



Naapureista ei ollut sen enempää tai vähempää vaivaa kuin nyt rivarissakaan. Moikkailtiin, kun nähtiin, joskus vaihdettiin pari sanaa. No, nyt rivarissa on taloyhtiön kokous kerran vuodessa, mutta eipä sekään paljon rassaa, kun on uusi yhtiä kyseessä niin ei tarvi tapella korjauksista.



Itsekin haluan ok-talon meidän perheelle, kun löydetään sopiva tontti. Tosin meillä on kaksi ok-talon tasoista ja kokoista vapaa-ajan huvilaa, joten niissä pääsee kokemaan rajattoman tilan ja maanomistamisen tunteen. Ja myös talonomistajan velvollisuudet.



Jos ei olisi noita huviloita, niin sitten varmaan olisi päädytty nopeammin ok-taloon.



Meidän entiseen kerrostaloasuntoon murtauduttiin. Joten nyt meillä on rivariasunnossa murtohälytin. Eli ei se, että asuu taloyhtiössä, takaa, etteikö vois käydä varkaita, valitettavasti...

Itse tosin pidän ja meillä sellainen onkin:) Tosin jos ei tykkää tehdä mitään seuraavista, kuten nurmikon leikkaus, haravointi, lumen kolaus, pihan siivous, mittareiden säännöllinen tarkastaminen (ns. talonmiehen hommat) jne., niin tällöin okt ei ole sopiva asumismuoto. Itsekään en pidä mm. kukkapenkkien kaapimisesta, mutta siksipä meillä ei niitä olekaan:) Tai no yksi olisi, jos nyt päätän, mitä siihen istutan vai täytänkö kivilla:) Muutoinkin meillä paljon kiveä sekä kunttaa, joten tosi huoleton piha. Täytyy silti syksyisin ja keväisin lehtipuhaltimella puhaltaa pahimpia havunneulasia kivien päältä etteivät lähde maatumaan sekä toki haravoida tuo pienehkö nurmialue.



Mutta rakastan, kun okt:ssa on oma rauha (meillä aika suojaisa tontti) sekä omaa pihaa, jossa touhuilla, jos siltä tuntuu. Ilman kuitenkaan sitä joka keväistä pakkoa istutuksista...

miten niin okt-asuminen on jotain syrjässä oloa ja kauheaa kärsimystä?!



Me asumme omakotitalossa Helsingissä, loistavien yhteyksien päässä ja lähellä palveluja. Tontti ei ole suuri ja se on tasamaata, osa nurmikkoa osa kiveä. Nurmikko tietenkin pitää leikata kerran viikossa, mutta siinähän se pihan hoito olikin.



Tämä on meille ihanteellinen tapa asua. Naapurit on lähellä (= lapsilla kavereita, meillä aikuisilla samanhenkistä porukkaa ympärillä), mutta omaa tilaa ja rauhaa on yllin kyllin.

nyt ok-taloon. Olen kasvanut koko ikäni ok-talossa ja äitini on laittanut pihaa todella kauniiksi, tosin ei niinä vuosina kun olimme ihan pieniä :) Eli myöhemmin sitten alkoi enemmän innostua.



Omakotitalon tontista ja pihasta riippuu, millaisia ulkohommia on edessä. Itselläni on tarkoitus laitella marjapensaita ja mansikkaa, joitakin kukkia myös.



Omakotitalossa ON oma rauha - seinän takana ei ole kukaan kuten rivitalossa meillä nyt on. Lisäksi on oma tontti, jossa lapset saa leikkiä. Täällä päin ihmiset ovat niin sisäänpäinkääntyneitä, etteivät todella tule edes aattona kolkuttelemaan ovia :) Hyvä jos päivää sanovat.. ja toisaalta, minä tykkään kyllä siitä jos naapureiden kanssa voidaan istua iltaa ja grillailla.



Kyllä lasten kanssa on mukavaa olla tilavassa asunnossa, meillä on nyt pieni rt-kolmio joten lapset ovat villejä kun heillä ei ole tilaa olla ja leikkiä.



Mielestäni se on se asenne joka ratkaisee. Itse olen lapsena jo nähnyt sen työmäärän mikä ok-talossa on, eikä meidän uudehkoa taloa tarvitse lämmittää edes puilla!! Helppoa sanon minä.

Helsinkiin pääsee junalla 20 minuutissa, kaikki palvelut on ihan vieressä ja silti on omaa rauhaa. Naapurit on mukavia ja ollaankin jonkin verran tekemisissä. Välillä jos joku laittaa grillin päälle, siihen huikkaillaan naapureita mukaan.



Ei tässä töitä paljoa ole. Tänä talvena sai tosin tehdä lumitöitä, mutta se oli hyvää kuntoliikuntaa. Kesällä on nurtsin ajo kerran viikossa. Toki on ylläpito- ja kunnostushommia, eli rännien putsausta, terassikalusteiden putsaus ja öljyäminen kerran pari vuodessa, kukkapenkkien kitkemistä jne. Mutta nuo kaikki on sellaisia hommia, mistä me tykätään. Hyvää vastapainoa ajattelutyölle.



En vaihtaisi kerrostaloon mistään hinnasta. Sellaisessa asuin elämäni ekat 31 vuotta ja takaisin en ihan helposti lähde.

Olen ikani asunut kerrostaloasunnossa, mutta pian on edessa muutto ok-taloon. Kertokaapa rehellisesti miten paljon tyota ok-talossa asuminen teettaa?

Ja ainakin meillä se oli jatkuva työleiri. Tosin, vanhemmillani on 70-luvulla rakennettu ns. ruma talo, josta on kovalla työllä ja vaivalla tehty tosi hieno ja tyylikäs. ELI: varmaan uuteen taloon muuttamisessa ei ole niin paljon sitä hommaa.

Ja ei, en ole heti mulle kaikki -ihminen. En vain arvosta omakotiasumista.

ja asuvat mieluummin kerrostalossa "koska se on niin huoletonta ja yhteisöllistä" (oikeasti ei ole varaa asua kuin vuokralla jossain räkälähiössä).

Se on ihan selviä vaikka kuinka olisi vain asfalttia ja nurmikkoa.

rajattomasti tilaa ja tunteen siitä että "omistaa palan maata".

Harvalla on niin iso tontti että siitä oikeasti pääsee tuntemaan maanomistajan iloa. Minä omistan maani jossain ihan muualla ja asun kerrostalossa. Huom, on muitakin kuin vuokraräkälöitä :)

että väkisinkin kaikkia mielipiteitä löytyy. Onhan täällä puhuttu siitäkin, miten muu kuin okt on lapsille silkkaa kidutusta, okt on se onnela ja luovuuden keidas.

mikä siinä on vaikea ymmärtää? Me halusimme pienen tontin (900m2), koska työpäivien jälkeen ei ole aikaa hoitaa isoa pihaa, mutta kuitenkin on mukavaa upottaa kätensä multaan.

että monet omakotiasumista kammoksuvat on näitä omakotitalossa lapsuutensa viettäneitä, kuten minä. Inhosin lapsena sitä työleiritunnelmaa, joka meillä oli ja joka jatkui sitten kesämökillä. Inhottavimpina velvollisuuksina muistan haravoinnin, puskannostajana toimimisen (isän ajaessa nurmikkoa jonku lapsista piti nostaa pensaiden oksia harjanvarrella ja leikkurissa oli ihan tajuton ääni), käpyjen keräämisen (kävyt piti kerätä nurmikolta aina ennen nurmen leikkaamista, koska asuimme metsän keskellä). En muista, että olisimme omalla tontilla juuri leikkineet varsinkin, kun isä oli tarkkana siitä, ettemme esim. likaisi talon seiniä leikkiessä (tästä syystä mm. nurkkajussi oli kielletty). Sen sijaan leikimme paljon lähimetsissä ja läheisellä leikkikentällä. Nämä viimeksi mainitut ovat asioita, jotka itse tahdon kodin valinnassa huomioida, siis metsän läheisyyden jne. Omakotitalolle kuitenkin ei kiitos.



Toki omakotiasuminen voi olla muutakin ja esim. vanhemmilleni talo oli tärkeä, mutta lasten näkökulma asioihin voi olla aika erillainenkin...

Että siellä sitten kökötetään koko ajan. Meillä ainakin on kerrostalon ympärillä paljon metsää jossa lapset leikkii itsekseen ihan samalla tavalla kun ok-talojen lapsetkin. Kesällä ollaan paljon mökillä ja matkustellaan, eihän me nyt hyvänen aika sentään siellä neljän seinän sisällä koko ajan olla! Parvekkeellekaan ei laiteta koskaan mitään kukkia, koska ne kuolisivat kun ei olla paljon kotona ...



Antakaa ihmisten asua missä haluavat.

Kukaan ei todellakaan tule ilman todellista asiaa pihallemme hortoilemaan. Missä päin tuollaista on?

Oma rauha? * reps kops * Missään ei naapurit tunge tontille niin tehokkaasti kuin omakotitaloalueella. Se on sitä yhteisöllisyyttä. Odotas vaan... Jopa JOULUAATTONA ovat oven takana joulukukkien kanssa, niin kyllä ihan oikeasti vituttaa, kun ei edes jouluna saa olla naapureilta rauhassa. Kerrostalossa ei koskaan edes näkynyt ketään jouluaattona. Toi on musta aina niin hauskaa, kun ihmiset kuvittelee, että omakotitalossa saa olla omissa oloissaan, eikä se todellakaan pidä paikkaansa. Ärsyttää nämä uteliaat naapurit, itseä ei voisi vähempää naapurien asiat kiinnostaa.

Pk-seudulla hinnat ovat mitä ovat joten usein ok-talon joutuu ostamaan syrjemmältä kuin mitä saman hintaluokan kerrostaloasunnon. Monilla omakotitaloalueilla palvelut ovat huonommat kuin kerrostaloalueilla, samoin liikenneyhteydet -> tarve omalla autolle tai kahdelle on isompi.

Ja mitä huoltamiseen tulee, niin kyllä se nurmikonleikkuukin voi rassata, samoin lumityöt, lehtien poistaminen räystäskouruista, muurahaisten tunkeutuminen sinne sun tänne, mahdolliset ampiaispesät pihapiirissä/talossa jne jne. Kerrostalossa välttyy näistä suurimmalta osalta ja jos jokin paikka hajoaa on usein isännöitsijä jolle voi soittaa kun taas omakotitalossa joutuu usein selvittämään ja hommaamaan kaiken itse. Tietty osan näistä puuhista saa ok-talossakin ulkoistettua, mutta sitten on taas se luotettavan tekijän etsiminen ja kaikesta maksaminen erikseen.

Ja sitten se rauhassa olo... Stereoita voi tietty huudattaa vapaammin, mutta niin voi naapurikin. Eli omakotitaloissa se oma tupa oma lupa voi merkitä myös sitä että naapureita ei oteta huomioon ollenkaan, piha täytetään kaikenmoisella roinalla ja grillibileissä huudattaa mankkaa vaikkaa aamuviiteen.

Meille on tulossa ihana talo, jonka pihan aion laittaa helpostihoidettavaksi. Nurmikenttää ja asfalttia ;)

En ole mikään puutarhaihme, mutta omasta rauhasta nautin ja haluan myös lasteni kokevan omaa vapautta ja avoimia tiloja. Kavereita saa tuoda kotiin ja leikkiin on tilaa.

Toki omakotitaloa pitää hoitaa, mutta mm. nykyajan alumiini-ikkunat ja terassimateriaalit vähentävät huoltoa melkoisesti. Ei taloa jatkuvasti maalata tai kukkapenkkiä kuopsuteta (jos ei niin halua).

Ikäni olen omakotitalossa asunut, opiskeluaikaa lukuunottamatta. En muualla lasten kanssa edes haluaisi asua. Meiltä pääsee keskustaan helposti ja taloudellisestikaan ei mitään ongelmaa ole.

Ja kokemuksesta tiedän että en tykkää. En myöskään saa mitään kiksejä mistään maapalan omistuksesta, parveke riittää minulle.

Kuinkahan moni edes on koskaan asunut ok-talossa ja kokenut "avoimet ovet", rajattomasti tilaa ja tunteen siitä että "omistaa palan maata".