Voisiko tämä olla masennusta?

Kadulla kävellessä tuntuu, että kaikki jäävät tuijottamaan.

Usein joudunkin salaa tarkistamaan peilistä, että naama on suht kunnossa, ei valunutta ripsaria tai

jotain muuta ylimääräistä naamalla. Töissä tuntuu siltä, että kukaan ei arvosta työtäni. Olen

esimiesasemassa, mutta kärsin tilanteesta suunnattomasti. En halua olla missään tekemisissä alaisteni kanssa, enkä kyllä muidenkaan. Hankalaa on, kun olen osittain asiakaspalvelussa työssä, mieluiten piiloutuisin omaan huoneeseeni koko päiväksi. Kaikki ystäväni ovat kaikonneet, tai ainakin tuntuu siltä. Kukaan ei koskaan soita, minun pitää tehdä aloite, enkä enää jaksaisi. Tuntuu kuin minut olisi unohdettu täysin.

En jaksaisi enää olla. Mitään itsetuhoisia ajatuksia ei missään vaiheessa ole edes käynyt mielessäni, mutta haluaisin vain olla itsekseni, yksin.