Kertokaapa äidit...

Kuopus syntyi kun esikoinen oli 1v5kk ja ensimmäinen vuosi oli iisi, vauvahan vain nukkui ja söi ja möllötti mukana:-)

Toinen vuosi oli raskaampi eli se kun esikoinen oli 2-3v ja kuopus 1-2v, oli 2kpl täysin vailla järkeä joka suuntaan säntäävää taaperoa. Tosin ei sekään mitenkään kamalaa ollut.

Silloin kun olivat 4-5v ja 3-4v oli kaikkein raskainta muta se johtui siitä että sattohoidin samalla 46v äitiäni.

Nyt muksut on "jo" 8½v ja 7v ja ihanaa aikaa elämme.

Meillä toinen vähän reilu 2v ja toinen reilu 1v.



Elän toivossa että tämä joskus helpottuu ja niistä on seuraa toisilleen...

Millainen elämäntilanne sattuu olemaan, millaisia persoonia lapset ovat, onko koliikkia, sairastelua tms 'ylimääräistä', millainen parisuhde on, saako helposti hoitoapua jne jne..



Itselläni on kolme lasta pienillä ikäeroilla. Toisen lapsen synnyttyä koin arjen todella raskaana (olin livästi masentunutkin), mutta kolmannen synnyttyä olen kokenut kaiken toisin.

Nyt ovat 6 ja 5 ja ei niistä ainakaan vielä seuraa toisilleen ole, pikemminkin tappelevat koko ajan ja tuntuvat vihaavan toisiaan

Odotan toista lasta 1v2kk ikäerolla. :) Esikoinen on nyt kohta 7kk ja marras-joulukuun vaihteessa syntynee seuraava. Jännittää todella, mutta sitten on vain puskettava vaikka läpi harmaan kiven, kun näin nyt on. Lapset tulevat ilmiselvästi kun tahtovat, ja meille tuli tämä toinen nyt äkkiä.



Olen kysellyt kovasti jaksamisesta muilta, ja monet sanovat jaksavansa tosi hyvin. Toiset taas sanovat kaiken olleen tosi raskasta alkuun. Mene ja tiedä miten sen sitten itse kokee. Esikoinen on huono nukkumaan, niin pidän sormia ristissä että toinen nukkuisi hyvin. Pärjättävä silti on meni miten meni, mutta pärjääväthän kaksosten ja kolmostenkin vanhemmat -kun on pakko.

ja saavat seuraa sitten isompana toisistaan!

jolla on kaksospojat. Ovat nyt 7 kk ja täytyy sanoa, että ei ole ollut raskasta. Ovat kilttejä poikia, sairaalassa ja lääkäreissä ollaan jouduttu paljon käymään hankalan alun vuoksi, mutta normaali arki kotona ei ole ollut raskasta. Päivät kuluvat nopeasti ja tietysti viikonloppuisin on kivaa, kun on koko perhe koolla. Olen miettinytkin, että ehkä kaksoset ovat kyllä helpommat, kuin jos olisi lapset vaikka vuoden ikäerolla. Näillä on nyt koko ajan samat tarpeet, mutta jos olisi vaikka vuosi tai kaksi ikäeroa, niin voisi olla vaikeampaa jakaa huomiota. Huh, toisaalta, mitäköhän sitten kun nuo lähtevät liikkeelle...

alkuun oli paljon helpompaa kuin etukäteen pelkäsin. Vauva oleskeli kantoliinassa ja mentiin taaperon rytmin mukaan. Mies hoiti taaperon yökuviot ja minä nukuin yöt vauva kainalossa enkä ollut kauhean väsynyt ainakaan verrattuna siihen kun olin raskaana.



Vaikeaa oli sitten kun kuopus alkoi vaativaisemmaksi ja alkoi kävellä ja esikoinen oli uhmassa. Noin vuoden verran oli rankkaa, sellaista, että arki tuntui puurtamiselta ja illalla vain kaatui sänkyyn. Meillä sattui juuri siihen aikaan vielä muitakin vaikeuksia.



Nyt alkaa jo helpottaa kun pienin on 2 v ja lapsista on seuraa ja iloa toisilleen, vaikka valitettavasti myös tappelevat. Aika haipakkaa on edelleenkin, mutta helpommaksi menee koko ajan.



Minusta hyvä neuvo on se, että hyväksyy sen että jonkin aikaa elämä on aika arkista ja pyörii lasten ympärillä. Kaikki vapaahetket kannattaa käyttää johonkin virkistykseen ja lepoon eikä haikailla mitään työläitä projekteja. Ei kannata verrata itseään niihin äiteihin, joiden lapsilla on pitkät ikäerot tai vain yksi lapsi. Koti ei ole yhtä hienossa kunnossa kuin heillä ja äiti itse voi olla seinästä reväistyn näköinen. Kannattaa ottaa vain rennosti, ja ajatella, että se pikkulapsiaika on poikkeustilanne.



Pienessä ikäerossa on paljon hyviä puolia.