Mun mies on niin saamaton

Mitä hyötyä tuollaisesta miehestä on, joka haahuilee vaan omiaan eikä osallistu arjen pyöritykseen ollenkaan?

Jos homma menee noin pahaksi, että laskutkin jää maksamatta, niin sitten kannattaa selvittää, onko mies masentunut vai onko kenties aina ollut tuollainen?

yrityksensä kanssa sillä on niin paljon tekemistä, että kaikki muu jää. Tavallaan ymmärrän ja tavallaan en, koska on minullakin työ kodin ulkopuolella. Minuakin väsyttää töiden jälkeen, enkä minäkään jaksaisi aina noita tylsiä pakollisia kuvioita miettiä. Mutta mietinpä kuitenkin ja hoidan niitä yhteisiä asioita. Mies puolestaan ei hoida, tai hoitaa vasta siinä vaiheessa, kun on viimeinen pakko.



ap

turha alkaa marttyyrinä tekemään kaikki itse, siinä vaan ampuu omaan nilkkaansa.

Miten "vaaditaan" aikuista ihmistä hoitamaan hommansa? Voin vaatia ja käskyttää lapsiani pukemaan vaatteet ja siivoamaan lelunsa, mutta ei mun mielestä niin tehdä puolison kanssa. Se on nalkuttamista, en aio nalkuttaa, koska en ole mieheni äiti.

Asiat ovat sellaisia, joista on jossain vaiheessa kuitenkin sovittu ja puhuttu. Mies on aikonut hoitaa. Samoin kuin minä olen aikonut hoitaa joitain muita asioita ja hoitanutkin sitten. Ei ole tarvinnut miehen kysellä niiden perään, joten en minäkään haluaisi kysellä koko ajan "varasitko ajan" "maksoitko sen laskun" jne jne.

Normaali käyttäytyminen tässä ei enää tunnu auttavan, mutta nalkuttavaksi ämmäksikään en aio ruveta.

ap

turha alkaa marttyyrinä tekemään kaikki itse, siinä vaan ampuu omaan nilkkaansa.

olla se marttyyri.



Jos kuitenkin haluat luopua tuosta mustavalkoisuudestasi, niin mitäpä jos nalkuttamisen sijaan ottaisit asian puheeksi ihan normaalina keskusteluna.

Erohan siitä pidemmän päälle tuli, kun ei kerta kaikkiaan elämäntavat kohdanneet. Kaiken perään joutui kyselemään ja toinen aina lupasi tai "yllättyi", että tuokin ja sekin piti hoitaa, mutta mitään ei ikinä tapahtunut. Sama levisi kaikille elämän osa-alueille: lomilla ei käyty, kun ei tullut varattua matkaa ajoissa ja sitten ne olivatkin jo loppuunmyytyjä ja sitä rataa. Kotona alkoi kerääntyä hirveä kaaos, eikä auttanut vaikka hankittiin elämää helpottavia asioita, esim. kuivausrumpu. Me molemmat opiskelimme, minkä lisäksi minä kävin töissä.



Pikku hiljaa alkoi tuntua siltä, että ahdistun kuoliaaksi ja kuivun pystyyn. Kotiin oli kamala mennä, ahdisti vastata kaikesta viime kädessä (ja useimmiten viime tipassa) ja tuntui, ettei edes voi suunnitella seuraavaa viikkoa, saati sitten koko tulevaisuutta tuollaisen ihmisen kanssa. Otin ja lähdin ja paino putosi harteilta. Ihan mukava mies, mutta emme vain sopineet toisillemme.



Nyt minulla on juuri sopiva mies, jonka kanssa asiat hoituvat ajallaan ja ilman mitään käsien vääntelyä tai ihmettelyä. Lomareissulle voidaan lähteä vaikka parin tunnin varoitusajalla ja koko ajan on jotain pientä suunnitelmaa ilmassa. On helppo olla ja hengittää, tuntuu että on turvallinen olo ja kotona & parisuhteessa on kaikki kohdillaan.

En siis oleta miehen tekevän jotain "itsestään", vaan esim. sähkölaskun maksamisesta on ajat sitten sovittu, että mies hoitaa sen. Normaalina keskusteluna nimenomaan, ei nalkuttamista. Ja sitten tulee postia ulosottovirastolta siitä samasta sähkölaskusta. "Oho, unohdin" sanoo mies ja voivottelee kun ei ole rahaa ja minä maksan sitten sen laskun kaikkine korkoineen. Olisin voinut maksaa sen alun alkaenkin, jos vaan mies olisi voinut sanoa, ettei hänellä olekaan rahaa. Eikä ole ainoa vastaava esimerkki.

En oikeasti enää keksi mitään normaalin kanssakäymisen muotoja, joilla voisin vaikuttaa asiaan.

ap

olla se marttyyri.

Jos kuitenkin haluat luopua tuosta mustavalkoisuudestasi, niin mitäpä jos nalkuttamisen sijaan ottaisit asian puheeksi ihan normaalina keskusteluna.

jos et keksi mitään normaaleja kanssakäymisen muotoja tuohon. Onhan sulla aika lailla opittavaa keskustelutaidoissa, jos sun ainoat vaihtoehdot on nalkuttaa sähkölaskusta tai olla puhumatta siitä lainkaan.

mies ei saa mitään aikaiseksi, lupaa mitä tahansa mutta mitään ei kuitenkaan koskaan tapahdu. Ja asioista on puhuttu asiallisesti, on nalkutettu ja huudettukin, yritetty yhdessä keksiä muita keinoja asioiden hoitamiseksi, mutta mikään ei auta. Se joka sanoi että pitää vaatia, ei tiedä millaista on elää tällaisen miehen kanssa. Kun ei se mies vaatimalla, pyytämällä tai edes rukoilemalla muutu ja ala ottaa vastuuta. Ero on käynyt jo mielessä minullakin, en vain jaksa uskoa että onko sellaisia miehiä muka olemassa jotka osaisivat hoitaa asioita oma-aloitteisesti.

jos et keksi mitään normaaleja kanssakäymisen muotoja tuohon. Onhan sulla aika lailla opittavaa keskustelutaidoissa, jos sun ainoat vaihtoehdot on nalkuttaa sähkölaskusta tai olla puhumatta siitä lainkaan.

Jos et osaa aiemmista viesteistäni lukea, että EN NALKUTA ja että ASIAT ON AINA SOVITTU.

Sama levisi kaikille elämän osa-alueille: lomilla ei käyty, kun ei tullut varattua matkaa ajoissa ja sitten ne olivatkin jo loppuunmyytyjä ja sitä rataa... asiat hoituvat ajallaan Lomareissulle voidaan lähteä vaikka parin tunnin varoitusajalla

Miksi sulle ei ensimmäisen miehen kohdalla kelvannut, että lomalle lähdetään parin tunnin varoitusajalla? Mutta nyt toisen miehen kohdalla se onkin hyvä asia, ettei lomaa ole varattu etukäteen, vaan että lähdetään parin tunnin varoitusajalla.

Mitä mulla meni ohi?

Sinä et nalkuta. Joten et voi puhua asiasta lainkaan. Usko vain, että kyllä siltä väliltäkin on olemassa kommunikointitapoja.



Ja kyllä minä ymmärsin, että asiat on sovittu etukäteen. Ja kun se ei näytä sun miehellesi riittävän, niin sitten sinä et enää keksi normaaleja keskustelumuotoja, joilla asia etenisi. Ja usko taaskin, että kyllä niitä keskustelumuotoja on. Ihan yksinkertaisesti: keskustelkaa ongelmasta. Mikä siinä on niin vaikeaa?

Miksi sulle ei ensimmäisen miehen kohdalla kelvannut, että lomalle lähdetään parin tunnin varoitusajalla? Mutta nyt toisen miehen kohdalla se onkin hyvä asia, ettei lomaa ole varattu etukäteen, vaan että lähdetään parin tunnin varoitusajalla.

Ei kun homma meni niin, että sinne lomalle EI PÄÄSTY koskaan. Jos sovittiin, että mennään sinne ja tuonne, niin matkojen/hotellin tms. varaaminen jäi hamaan tulevaisuuteen ja tyyliin viikkoa ennen reissua mies alkaa miettiä, että pitäis varmaan varata. Mistäs varaat, kun ei ole enää paikkoja.

Kahden tunnin varaoitusajalla ei ollut toivoakaan lähteä minnekään. "Ääh, pitäis ensin pestä alkkareita ja pakata ja ainiin se auto on jäänyt huoltamatta ja...". Joo, ei sitten lähdetty.

Tämän nykyisen miehen kanssa voi sekä suunnitella piitkän reissun hyvissä ajoin etukäteen, kytätään YHDESSÄ matkat, majoitukset, suunnitellaan reitit jne. Tämän kanssa onnistuu myös äkkilähtö, eli aina on puhtaita vaatteita kaapissa, auto on lähtökunnossa, voidaan lennosta hankkia kartta ja suunnitella mennessään.

On ihan oikeasti käsittämättömän vaikeata elää sellaisen ihmisen kanssa, joka ei ikinä saa aikaan mitään. 15 vuotta sitä kestin ja sitten meinasin itse jo sairastua niin pahasti, että oli pakko lähteä. Kaikki ahdisti, kaikki oli minusta kiinni, ei meillä ollut mitään yhteistä tulevaisuuden suunnitelmaa, kun ei seuraavaa viikkoakaan kyennyt suunnitelemaan "äää, emmää vielä tiedä mitä ensi viikolla, että jos vaikka siellä kaupassa tai jos menisinkin lenkille, niin emmää mistään leffaillasta voi sopia, kun en mää vielä tiiä, ehtiihän tässä".... *huoh*

Ja kyllä minä ymmärsin, että asiat on sovittu etukäteen. Ja kun se ei näytä sun miehellesi riittävän, niin sitten sinä et enää keksi normaaleja keskustelumuotoja, joilla asia etenisi. Ja usko taaskin, että kyllä niitä keskustelumuotoja on.

että toistuvasti mainitsee samasta asiasta? mitä sinun mielestäsi nalkuttaminen tarkoittaa?

Minusta se että sanoo asiasta kerran pitäisi olla aikuiselle ihmiselle riittävästi. Jos ei mies asiaa hoida ensimmäisen sanomisen ja asiasta sopimisen jälkeen, niin miksi on naisen vastuulla huolehtia että miestä muistutetaan uudelleen?

-ei ap

Missä vaiheessa olen sanonut, etten voisi puhua asiasta lainkaan? Jos sanon, että asioista on sovittu puhumalla???

Kun kyse on pienistä arjen tavallisista asioista, niin en tosiaan keksi, miten viikkotolkulla keksisin jutunjuurta siitä sähkölaskusta, josta on kertalleen käyty keskustelu:

- Tuli sähkölasku, maksatko sinä vai maksanko minä?

- Minä voin maksaa.

- Ok, tässä lasku. Mä voin hoitaa tän vesimaksun.

- Jep.

Ja kun tulee karhu, käydään taas sama keskustelu. Ja kun viimein tulee kirje ulosotosta, niin sitten vasta mies toteaa ettei saakaan asiaa hoidetuksi. Olen sanonut monesti, että hoidan kyllä ne laskut, kunhan vaan mies sanoisi ajoissa, ettei tarttis korkoja maksella. Lupaa ja lupaa, joojoo. Puhuu joka päivä "pitäis", ihan kuin ois just alkamassa hommiin. Ei vaan tapahdu.

En keksi normaalin kanssakäymisen muotoja, joilla voisin vaikuttaa siihen, että mies myös hoitaisi ne hommat joita on luvannut hoitaa ja mielellään ennen kuin on jo myöhäistä. Koen aika ahdistavana, kun en voi oikein luottaa että toinen saa hoidettua oman puoliskonsa asioista. Ehkä mä voisinkin hoitaa kaiken. Toisaalta minulla on työ, kotona lapset ja kotityöt, hoidettavia asioita, mietityttää jaksaisinko ihan oikeasti hoitaa kaiken yksin.

ap

Sinä et nalkuta. Joten et voi puhua asiasta lainkaan. Usko vain, että kyllä siltä väliltäkin on olemassa kommunikointitapoja.

Ja kyllä minä ymmärsin, että asiat on sovittu etukäteen. Ja kun se ei näytä sun miehellesi riittävän, niin sitten sinä et enää keksi normaaleja keskustelumuotoja, joilla asia etenisi. Ja usko taaskin, että kyllä niitä keskustelumuotoja on. Ihan yksinkertaisesti: keskustelkaa ongelmasta. Mikä siinä on niin vaikeaa?

kun ethän sinä tuossa keskustele siitä ongelmasta, vaan sähkölaskusta. Ja minä ainakin ymmärsin, ettei sulle ollut ongelma se sähkölasku, vaan miehen saamattomuus. Sinä takerrut nyt yksityiskohtiin, ja samalla sulta jää kokonaisuus kokonaan käsittelemättä.



Ja hoet koko ajan tuota, että siitä laskusta on sovittu. Onko tuo sun mielestä tosiaan tilanteesta keskustelua, että sovitte etukäteen kuka maksaa minkäkin laskun. Eihän siinä mitenkään käsitellä sitä miksi laskut jää maksamatta ja mitä kaikkea muuta nivoutuu tuohon samaan ongelmaan, missä muualla se ilmenee, miten miehen tekemiset vaikuttavat sinuun ja miten sinä koet tilanteen.



Ja ihan sivuhuomautuksena tosiaanko joka ikisen laskun kohdalla käytte tuon keskustelun, että kuka sen maksaa. Varmasti helpottaisi kaikkia, kun selkiyttäisitte keskinäistä tehtäväjakoanne, ettei joka asian edessä tarvitse arpoa, että kuka minkäkin hoitaa.

kaikki keskustelut liittyvät miehen saamattomuuteen. Siihen, että mies on luvannut, eikä ole hoitanut. Aina uudestaan. Kuten sanoin, olen myös puhunut siitä, että sanoisi jos ei saa jotain hoidettua, että voin hoitaa ennen kuin tulee karhut.

Ja mitä laskujenmaksuun tulee, niin suurimmaksi osaksi maksan jo ne ihan automaattisesti. Harvemmin tulevat isot yhteiset laskut sovitaan.

Sulle on jotenkin tosi vaikeaa ymmärtää näköjään, että normaali keskustelu asiaintilasta on todellakin käyty, ja moneen otteeseen. Mieheni tiedostaa kyllä asian ja ärtyy heti, jos esim. pyydän häntä tekemään jonkun asian, jonka hän on jo luvannut tehdä.

ap

kun ethän sinä tuossa keskustele siitä ongelmasta, vaan sähkölaskusta. Ja minä ainakin ymmärsin, ettei sulle ollut ongelma se sähkölasku, vaan miehen saamattomuus. Sinä takerrut nyt yksityiskohtiin, ja samalla sulta jää kokonaisuus kokonaan käsittelemättä.

Ja hoet koko ajan tuota, että siitä laskusta on sovittu. Onko tuo sun mielestä tosiaan tilanteesta keskustelua, että sovitte etukäteen kuka maksaa minkäkin laskun. Eihän siinä mitenkään käsitellä sitä miksi laskut jää maksamatta ja mitä kaikkea muuta nivoutuu tuohon samaan ongelmaan, missä muualla se ilmenee, miten miehen tekemiset vaikuttavat sinuun ja miten sinä koet tilanteen.

Ja ihan sivuhuomautuksena tosiaanko joka ikisen laskun kohdalla käytte tuon keskustelun, että kuka sen maksaa. Varmasti helpottaisi kaikkia, kun selkiyttäisitte keskinäistä tehtäväjakoanne, ettei joka asian edessä tarvitse arpoa, että kuka minkäkin hoitaa.

jos saataisiin selkiytettyä tehtävänjakoa. Ja varsinkin, jos mieheni myös hoitaisi sen mitä on luvannut.



Ollaan esim. sovittu, että mies hoitaa vessan pesemisen. Mies ei ole tehnyt tätä ainakaan puoleen vuoteen, meillä kuitenkin (minä) siivoan kahden viikon välein.



Kysyin mieheltäni noin kuukausi sitten kesärenkaiden vaihtamisesta. Sanoin, että jos hän sitten nostaisi renkaat auton takakonttiin niin veisin ne jonnekin vaihdettavaksi. Mies sanoi, että sellaisen pikkujutun hän hoitaa itsekin, ei kannata viedä mihinkään. Ei ole vaihtanut renkaita, eikä suostunut nostamaan renkaita takakonttiin kun olen kysynyt, josko kumminkin veisin auton renkaanvaihtoon jos hän ei ehdi.



Meillä on kissa, se pitäisi rokottaa. Mies halusi kissan, sanoin silloin että ok, kunhan hän sitten hoitaa kissalle tarpeelliset rokotukset ja muut eläinlääkärikeikat ja siivoaa hiekkalaatikon. Hiekkalaatikko tyhjenee, kun käsken tyhjentää sen tai jos tyhjennän itse. Rokotuksesta mies on sanonut jo ainakin kymmenen kertaa, että "tänään soitan eläinlääkärille ja varaan ajan". Kerran on ollut aikakin jo varattuna, mutta mies ei laittanut sitä kalenteriinsa ja unohti.



ja niin edelleen. Uuvuttavia pikkujuttuja.



ap

joita et kerro. En katsos osaa lukea ajatuksia.



Ja kuten edellä sanottu, niin jos keskustelu ei omin voimin tuota tulosta, niin kannattaa hakeutua ulkopuolisen avun piiriin. Sitä vartenhan sitä on tarjolla.

joita et kerro. En katsos osaa lukea ajatuksia.

Ja kuten edellä sanottu, niin jos keskustelu ei omin voimin tuota tulosta, niin kannattaa hakeutua ulkopuolisen avun piiriin. Sitä vartenhan sitä on tarjolla.