Lue keskustelun säännöt.
Mä voisin haluta vaikka kuinka monta lasta, jos
22.04.2010 |
joku olis mun puolesta raskaana ja synnyttäis. Mun raskaus oli aivan helvettiä. Hormoonit oli sekaisin ihan alusta asti niin paljon että missään vaiheessa raskautta ei tullut tunnetta että voi kun ihanaa. Ja tästä kärsi kaikki lähellä olevat. Ihme että mies ei ottanut eroa. Pelkäsin että en pysty muodostamaan minkäänlaista sidettä lastani kohtaan. Onneksi toisin kävi =) Synnytyksessä menin shokkiin kivusta ja tästä syystä osa synnytyksestä täysin pimennossa. Mies on myös sanonut että tämä yksi riittää että mua ei kukaan enään jaksa toista 9kk, olen kyllä asiasta täysin samaa mieltä.
Kommentit (5)
lisäksi. Se oli vaan niin järkkyy että voi olla 9kk ihan raivon partaalla. Ja oma perusluonne on todella positiivinen ja todella harvoin olen huonolla tuulella. Persoonallisuus muuttui mulla täysin. Nostan ykköselle hattua että selvisit hengissä kolmesta raskaudesta =) ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten taas ehkä ottaa sellaisen 1-vuotiaan taaperon hoivaani, mutta vauva-aikaa en jaksaisi.
Raskauksista ei koskaan mitään vaivaa - ei siis mitään! Ja kaksi vikaa synnytystäkin kuin liukuhihnalta, ponnistusajat 6min ja 9min. (eka oli ihan kamala, mutta sitä ei lasketa)
Eli voisin olla raskaana ja synnyttää, jos joku sen koliikkikakaran sitten hoitaa siitä eteenpäin.
että ottaisi vaikka kuinka monta lasta, jos on 1-2 lapsen äiti. Kolmekin menee vielä leikiten, jossain viiden kohdalla alkaa olla aika eri meininki.
Kituutin väkisin kaksi raskautta, kolmas oli vahinko mutta pakko oli kestää. Jotenkin se oli kyllä helpompikin, ei mennyt hormonit niin sekaisin. Johtuneeko vauvan eri sukupuolesta vai mistä...mutta nauttinut en ole yhdestäkään raskaudesta, kyllästymistä, kiukkua ja yleistä ärsyyntymistä kaikkiin ihmisiin. Ja kaikki ne kolotukset sun muut pahoinvoinnit, sai mut vaan entistä kiukkuisemmaksi :/ Ei enää. Avioliitto tuskin kestaäisi enää yhtäkään ja lapsetkin kärsii kun masennun olotilaani ja synnytyksen odotteluun...