Hyvä määritelmä kotiäitiydestä

ja yllätys yllätys koti kuin sikolätti

Aikamoinen paluu 50-luvulle. Oletteko kuulleet joskus sanonnan Ei kaikki, mikä kiiltää, ole kultaa. Tai moni kakku päältä kaunis. Itse näen asian ennemmin niin, että äiti, jonka koti on sotkuinen, on osannut priorisoida lapset etusijalle, on antanut näiden leikkiä luovia leikkejä, on mahdollisesti leiponut/kokannut lasten kanssa, leikkinyt majaa tms. leikkejä jne. Koti, joka on puunattu puhtaaksi, kertoo pätemisen tarpeesta ja väistämättä mietin, onkohan tämän kodin asukkailla kaikki hyvin. En nyt tietenkään tarkoita, etteikö vieraita varten koti voisi olla siisti mutta siis jos koti on AINA siisti ja siellä ei suvaita sotkua, on varmasti tällä kotiäidillä pieniä ongelmia. Onnellisuus kun ei pesi pelkästään siinä siistissä kodissa.

aika osuvasti jaoteltu! Toinen jako (joka vaikuttaa myös kodin siisteyteen) voisi olla se, onko kotiäiti kotona viihtyvä kodin hengetär eli pääpaino on koti-sanassa vai lasten palveluksessa oleva kotiäiti, joka leikkii ja ulkoilee lasten kanssa päivät pääksytysten. Ekassa tapauksessa voi koti enempi kiiltää kuin jälkimmäisessä.

sekä pitää koti kiiltävänä että viettää koko ajan aikaa lasten kanssa (pelata, leikkiä, ulkoilla, laulella, leipoa...)? Minä en ainakaan ehdi kaikkea (siksi kun roikun av:lla kahvihetkenäni?). Muksuja on viisi.

Meinaatko, että olosuhteiden pakosta kotiäidit olisivat kaikki potentiaalisia murhaajia?

ruoka haetaan kaupasta (ei kasvateta), isommat laitetaan kuitenkin päiväkotiin (ei saa kotihoidontukea) ja taloustyöt hoituu nappia painamalla.

olevani jälkimmäinen, sillä erolla, että lapset eivät minua "ahdista", vaikka välillä hermot meneekin ;)