En ole vanhempieni kanssa tekemisissä. Viime yönä näin kauhean ahdistavan unen isäni kuolemasta

Unessa isä kuoli yhtäkkiä sydänkohtaukseen. Itkin ja kaduin, kun en ehtinyt kertomaan kuinka paljon häntä rakastan. Etsin vanhasta lapsuudenkodista isän paitoja ja takkeja, rutistin niitä, nuuhkin isän tuoksua ja itkin. Toivoin vain, että saisin isäni takaisin.



Se oli HIRVEÄ uni, ja heräilin koko yön. Todellisuudessakin isällä on sydänvaivoja, ja oma isänsä kuoli isäni ikäisenä saappaat jalassa sydänkohtaukseen. Emme ole väleissä, koska vanhempani ovat jehovantodistajia, itse olen erotettu, ja he kohtelevat minua eriarvoisesti kuin sisaruksiani. Minut on mm. suljettu pois kaikista perheen tapahtumista: siskon häistä, yo-juhlista jne..



Lapsena minua pahoinpideltiin monet kerrat mustelmille. Lopulta jouduin nuorisokotiin. Olin 14-vuotias kun lähdin lopullisesti pois kotoa.



Myöhemmin väsyin vanhempieni painostukseen (ja myös lapseni käännytysyrityksiin) ja pari vuotta sitten lähetin heille kirjeen, jossa kerroin rakastavani heitä, mutta että koen yhteydenpidon vaikeaksi jatkuvan painostuksen takia. Tämän jälkeen emme ole olleet missään yhteydessä.



Mutta mieltäni painaa jatkuvasti, että teinkö virheen. Vanhempani suostuvat kuitenkin uskonnostaan huolimatta olemaan kanssani edes jonkinlaisessa kontaktissa. Ongelma vain on se, että omanarvontuntoni ei salli sisarusten eriarvoista kohtelua. Tuo uni kuitenkin oli niin ahdistava! En tiedä oliko se jokin varoitus tms. Tuntui niin todelta.