Onko outoa jos ei pidä muista kuin omasta lapsesta?
Siis tietenkään ei ole omituista, että vain omaansa rakastaa, mutta kun ei edes erityisemmin pidä muista lapsista?
En ole ikinä tullut hyvin juttuun lasten kanssa, mutta omani on minulle kaikki kaikessa.
Olen jopa vähän "väkisin" yrittänyt saada tunteita heräämään ystävieni lapsia kohtaan, mutta ei. Oikeastaan mikään ei värähdä. Kehun tietysti söpöiksi ja ihaniksi kultamussukoiksi, mutta oikeasti en tunne heitä kohtaan sen suurempia tunteita kuin ketään aikuisiakaan kohtaan.
Olenko tunnevammainen?
Kommentit (3)
se oma "poikanen" on se tärkein ja niin sen pitää ollakin.
Jos ei muuten, niin mieti millaista esimerkkiä näytät lapsellesi omalla käytökselläsi. Itse kohtelen miden lapsia niin kuin toivon muiden kohtelevan omiani.
usko että ihmiset noin yleisesti pitävät kaikista tuttavien lapsista. Välillä omien sisarustenkin lapsissa on kestämistä enkä silti pidä itseäni tunnevammaisena. Ihan kivoja muidenkin lapset voivat olla, mutta siihen se sitten jääkin.