Miksi en saa vanhemmiltani kehuja? :( ov

Ei varmasti lohduta, mutta riittää kun sinä/te tiedätte että lapsilla on hyvä olla ja homma toimii. Mitä väliä on jollain pyyhkeellä lattialla?



Oma äitini on ollut aina kannustava ja kiva. Siksi surettaa lukea näitä.



Älä sinä ole lapsillesi samanlainen kuin äitisi kun he ovat aikuisia

ei todellakaan kehuta, saati kiitetä ketään.

vanhemmilta koskaan positiivista palautetta. Edes lapsena. Aina on jotain huomautettavaa..

ei kehuta ettei vaan ylpisty.



Onko äitisi tyyli ollut aina samanlainen? Tosi ikävää. Luulen, että mieheni perhe on vähän samanlainen, mutta mun äiti sentään kehuu kaikkia lapsenlapsiaan ihaniksi tms. Eikä myöskään kritisoi toisten tekosia.

Toisaalta en edes sellaista kaipaa. Mä tiedän että ne on ihania ja hyvin kasvatettuja lapsia. Mun äiti on ihan samanlainen kuin ap:een äiti ja olen ajatellut että sellaisia äidit ovat, mun kavereillakin on samanlaisia.



Mulle riittää se kun esim. äiti sanoo että "se on niin ihana toi tyttö/poika"

"ne on niin nättejä"

Tai vaan kertoo innoissaan ja ylpeänä mun lapsien tekosista.

Tiedän senkin että mun äiti pitää työpöydällään mun lasten kuvia, mun mielestä se on ihanaa.



Mä en todellakaan kaipaa mitään ihme hehkutusta hyvästä kasvatuksesta.

Niin ei minuakaan kehuttu edes lapsena. Itse kyllä kehun, kiitän ja halaan. Minua ei koskaan halattu pienenä. Tuli mieleen vielä että tänään kun en ymmärtäny keittää kahvia tarpeeksi nopeasti niin siitäkin kuittailua "ei tässä talossa saa edes kahvia" Ja juuri olin käynyt kaupassa ja 70e meni kun ostin kaikkia ihania herkkuja...

Ikävää että muillakin samantapaisia kokemuksia :(

Olisi edes joskus kivaa kuulla vanhemmiltani kuinka hyvä äiti olen. TIEDÄN olevani. Ymmärtäisin että ei kehuttaisi jos olisin joku narkkarimutsi mutta heille ei varmaan mikään riitä.

Näytin pojalleni kuvan uusista vanteista jotka autoomme tulee niin vanhempani siihen kyselemään että paljonko sellasetkin maksaa ja kun kerroin hinnan (alakanttiin, en uskaltanut kertoa totuutta) niin kauhea hämmästely ja paheksunta.

Meillä on omat rahat ja heillä omansa, koskaa ei olla pyydetty heiltä rahaa..

Nyt kun tätä kirjoitan niin esimerkkejä riittäisi vaikka huomiseen asti...

suksi vittuun

suksi vittuun

Opettele käyttäytymään aikuisen tavoin!

vai että koskaan en ole vanhempieni kuullen kiroillut, en koskaan!!



Niin ja ihana että äitisi hehkuttaa lapsiasi ja pitää kuvia pöydällä, se on juuri sitä että huomaa että äitisi välittää :)

vai että koskaan en ole vanhempieni kuullen kiroillut, en koskaan!! Tämä oli siis nro kympille.

Niin ja ihana että äitisi hehkuttaa lapsiasi ja pitää kuvia pöydällä, se on juuri sitä että huomaa että äitisi välittää :)

Tämä nro kutoselle.

t.ap

Joku muukin luultavasti provosoitui tästä "byhyy" kommentista. Miksi joku haluaa anonyymisti kiusata täysin tuntemattomia ihmisiä? Missä aikuisuus?

kettuilemaan esim tähän ketjuun. En haluaisi tavata sellaisia ihmisiä ketkä sellaisia kirjoittaa.

Suomalainen perinne, ei kehuta ettei vaan ylpisty.

Tuo kuulostaa ihan anopiltani, joka on kolkko, tunnekylmä, elämäänsä kyllästynyt jääkalikka. Kehuja ei tule koskaan, ei mistään.

Ja anopissa on kaiken lisäksi vielä se vika, että tuon negatiivisenkin palautteen saa aina kuulla monen mutkan kautta. Eli hän kyttäillen, mittaillen ja arvostellen tekee haukan katseellaan tutkimusta, jota pääsee sitten selän takana vatvomaan ja levittelemään lähisuvulle. Arvostelisi sitten edes rehellisesti naaman edessä, eikä selän takana, kun kuitenkin kaikki tiedetään mitä hän ajattelee!!

...miten niiden vanhemmat ovat suhtautuneet omiin lapsiinsa vanhempana? Miten mummot ja papat ovat suhtautuneet teihin?



Voi nimittäin olla että sukupovien ketju on nyt katkeamassa ja vanhempasi ovat hämillään. Tietävätkö he, mitä sinä toivoisit?

Hehän monesti ajattelevat ettei lasta kehulla kasvateta ja jos eivät ole lapsena sua sulle kehuneet, eivät varmastikaan tee sitä nytkään. Meillä ainakin näin. Heitä ei kehuttu lapsena, joten vahinko kiertämään vaan. Olen kyllä sitten vahingossa kuullut, että ovat kehuneet mua toisilleent tai muille ihmisille, muttei IKINÄ mulle suoraan. Kyllä otti lapsena itsetunnon päälle, kun ikinä ei kehuttu, että olisin missään hyvä tai tehnyt oikein. Siinä sitä itsetuntoa kasvatetaan :-(



Itse pidän huolen, että kehun lapsiani. En turhaa ylistä, mutta aiheesta tai annan muuten positiivista palautetta.

Joku auton tuunaaminen on vanhemmasta ikäluokasta maailman turhinta ja hulluinta puuhaa.

(toisaalta niin on kyllä omastakin mielestäni, auto on ajamista varten, ei mikään näyttelyesine)

haukkuu ainoaa poikaansa ihan kaikesta. Esim.siitä millaisella autolla poika ajaa, millaiset patterit meillä on!

Kuitenkin hänen poikansa, (appiukko ei ole ollut lapsensa lapsuudesssae läsnä) on tavallinen,kunnon mies.

Isänsä ei vaan halua nähdä hänessä mitään hyvää. Onneksi mieheni isällä oli sellainen veli joka on tukenut ja kannustanut miestäni lapsuudessa ja nuoruudessa ,ollut tavallaan isänä enemmän kuin oikea isä.