onko tämä "vain pientä" väkivaltaa?

Mitä ihmeen pientä väkivaltaa??????



VÄKIVALTA on aina VÄKIVALTAA, minä en ainakaan erittele sitä --- Höh, no se nyt vaan oli vähän sellaista pientä väkivaltaa --- voi kiesus. Pitäisikö PIENTÄ väkivaltaa sallia.... se nyt vaan oli sellainen pieni raiskaus, eihän se mitään.... no se nyt koski ihan vain pienesti lasta, eihän se mitään



ON VÄKIVALTAA, RAISKAUS, PEDOFILIA --- ja minusta niistä ei ole "vain pientä" (= jotenkin sallittua) versiota.

Hyvä nainen, ymmärrä lähteä ajoissa. Tuosta se alkaa ja voin kertoa että pahemmaksi muuttuu!!!!!

Vaikka ajateltais että mies olis ottanut opikseen eikä ikinä enää kävisi käsiksi niin nuo asiat tietenkin vaivaavat sua ennenkuin ne on käsitelty pois päivänjärjestyksestä. Menkää sinne parisuhdeterapiaan, ehdottomasti.



Minusta on muuten aika typerää väittää että mies ei ikinä ottaisi opikseen ja ns. kasvaisi. Tietenkin se on mahdollista. Mutta miehenkin pitäisi varmaan työstää asiaa niin että osaa jatkossa paremmin hallita käyttäytymistään.

Siis vaikka ei ikinä enää löisi, mutta en itse kestäisi elää jonkun kanssa jota ei voi kunnioittaa ihmisenä, johon ei voi luottaa, joka ei kuuntele, ei halua keskustella vaikeuksista, jonka mielestä fyysinen väkivalta on oikeutettua, ja tajuttomaksi lyöminen pientä juttua josta nyt anteeksipyydöllä päästään yli jne. Kuulostaa aika kamalalta ihmiseltä. Jätä se mies, kaikki miehet eivät todellakaan ole tuollaisia. Sinun itsetuntosi mahtaa olla maassa kun tuollaista käytöstä vielä katselet.

haukkuu, läpsii, tönii, lyö joskus niin lujaa että et selviä...lähde pois.

Itse en ole ollut henk.koht väkivaltaisessa parisuhteessa, mutta olen elänyt väkivaltaisessa perheessä, jossa isäni hakkasi äitiäni ja lapsen näkökulmasta voin kertoa, että rukoilin ja toivon joka ikinen kerta kun erosta keskusteltiin näiden riitojen ja hakkaamisten jälkeen, että vanhempani todella olisivat eronneet. Teidän lapset eivät onneksi ole joutuneet tönimisiä ym (jotka muuten ovat ihan todellista väkivaltaa siinä missä "oikea" hakkaaminenkin) näkemään, mutta voiko miehesi/voitko sinä taata, että eivät koskaan tule näkemään? Isäni löi myös minua muutaman kerran, kun olin vähän vanhempi ja menin puolustamaan äitiä. Tuskin tahdot, että tilanne menee teillä tuohon? Ja mitään takeitahan sinulla ei ole, että näin ei tulisi käymään, omakohtaisesta kokemuksesta voin todeta, että kun lyö kerran, lyö toistekin ja niin kauan kun annat anteeksi, lyö aina uudelleen. Tai tönii, repii, mitä kulloinkin... sillähän monet väkivaltaiset miehet porskuttavat eteenpäin: tekevät jotakin sellaista, josta ei jää isoja jälkiä ja sitten käytetään tätä "ei tuu verta, ei voi sattua" -logiikkaa.



Minun vanhempani erosivat lopulta kun olin jo aikuinen ja se teki heille molemmille hyvää. Isä todella heräsi eroon ja on nyt täysin muuttunut mies, jätti alkoholin ja on nykyään mitä ihanin pappa lapsellemme.



Voimia sinulle kovasti ap. Toivottavasti mietit tosi tarkkaan, mitä teet. Lapsille on aina parempi erossa olevat, hyvinvoivat vanhemmat, kuin yhdessä olevat vanhemmat, joista ainakin toinen joutuu ajottain pelkäämään tai vähintään pohtimaan, rakastaako vai eikö, tunteeko vai ei. Lapset kasvaessaan huomaa tuollaiset jutut eikä se pinnan alla kytevä katkeruus (joka on minusta ihan normaalia) tee heille missään nimessä hyvää. Eikä tietenkään sinullekaan.



Se täytyy vielä sanoa, että kummallisia tuttavia sulla, jos oikeasti kehottavat unohtamaan tuollaiset jutut, mitä kerrot miehesi tehneen...



Voimahaleja kovasti.

Ei ole olemassa pientä väkivalta, "vähän vaan" ei voi lyödä, potkia tai töniä... Ihminen joko käyttää väkivaltaa tai sitten ei. Seuraukset voivat olla vakavat, vaikka tilanne ei näyttäisikään tosi pahalta.

Hakekaa apua, tai hae edes sinä, jos mies ei siihen pysty. Harkitsisin myös vakavasti suhteen lopettamista. Fyysiset arvet ja jäljet paranevat nopeastikin, mutta mieleen jää isommat ja niitä sellaisia olen minä ainakin saanut työstää vastaavassa tilanteessa vuosia. Minä pääsin irti ja pakoon, nykyinen suhde on turvallinen ja osaan arvostaa sitä todella. Voimia ja vahvuutta päätöksiin!

Jätä se mies, kaikki miehet eivät todellakaan ole tuollaisia. Sinun itsetuntosi mahtaa olla maassa kun tuollaista käytöstä vielä katselet.

olen huomannut itsessäni, että en enää oikeasti usko hyviä miehiä olevankaan. joskus jään katselemaan ihmisiä ja huomaan ajattelevani, että tuokin äijä on varmasti joku täys k***pää;)..edellinen mies oli myös väkivaltainen ja silloin päätin, etten enää ikinä katso yhtäkään miestä joka kohtelee mua huonosti. mut tässäpä sitä vielä ollaan,p***le. eipä joo itsetunto kovin korkeella ole..

kunnon väkivaltaa!!!!!!!! Ei sinun tarvitse unohtaa noita. Lähde. Minä lähtisin.

nyt heti ekana kännääminen. Kumpikaan teistä ei näemmä tunne rajojaan viinan kanssa.



Sitten terapiaan. Ja jos mies ei todella panosta väkivallan lopettamiseen, niin sitten ero.

...ja rahaa varaa myös

Sitten terapiaan. Ja jos mies ei todella panosta väkivallan lopettamiseen, niin sitten ero.

kun en tiedä riittääkö enää se, vaikkei enää käviskään käsiks. tuntuu, että on jo liikaa tapahtunu, raja tullu vastaan..tunteet kuollu, tilalla viha ja katkeruus=/..olisi kiva kuulla, jos jollain kokemusta vastaavasta ja onko mahdollista saada niitä tunteita henkiin?

onko miehen väkivaltaisuus tarpeeksi rajua oikeuttamaan eron. eroaminen on ihan sallittua, ihmiset eroavat monista syistä (kasvoimme erillemme, intohimo loppui tms). sun ei tarvitse millään selityksillä kenellekään perustella haluasi erota miehestä joka osoittaa täydellistä halveksuntaa sua kohtaan. ennemminkin miehen pitäisi perustella miksi haluaa jatkaa liittoa naisen kanssa jota inhoaa niin paljon että tekee mieli lyödä!



mun entinen mies puhalsi joskus baarissa röökinsavut mun naamalle, tarkoituksenaan osoittaa kuinka paljon halveksui mun mielipidettä (olin kehunut paikassa soivaa kappaletta). en eronnut tupakansavun puhaltelun takia, vaan koska monen asian summasta päättelin että mies ei pitänyt mua oikein minään.



lähde suhteesta.

hitto ku se lähteminen tuntuu niin tajuttoman vaikeelta ku on noi lapset..luulen olevani onnellisempi ilman miestä, mut en vaan pysty siihen. pelottaa, että pilaan niiden elämän rikkomalla perheen=(..

pelottaa, että pilaan niiden elämän rikkomalla perheen=(..

sun ero miehestä ei lopeta miehen isyyttä lapsiin. yhdenkään lapsen elämä ei ole mennyt sen takia piloille että väkivalta kotona on loppunut! miksi edes ajattelet niin?

sun ero miehestä ei lopeta miehen isyyttä lapsiin. yhdenkään lapsen elämä ei ole mennyt sen takia piloille että väkivalta kotona on loppunut! miksi edes ajattelet niin?

siksi, koska luulen(uskon,toivon) sen väkivallan loppuneen.. tuntuu, ettei ole "oikeutettua" erota jos näin on. mutta miten pääsen inhosta ja katkeruudesta eroon jos jatketaan?