Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
onko tämä "vain pientä" väkivaltaa?
28.05.2008 |
ollaan oltu 8v yhdessä. vuosien mittaan mies on käynyt kiinni n.10 kertaa(melkein kaikki humalassa, muutama selvinpäin). on töninyt(kerran niin, että törmäsin rapun lasia päin ja lasi hajosi, naamaan tuli lasista vertavuotava pieni haava), repinyt tukasta autosta pihalle, jonka jälkeen annoin miehelle litsarin, josta antoi takasin litsarin ja multa lähti taju), kerran pitänyt seinää vasten kurkusta pidellen, ja sitten on tuuppimista ja heittelyä.
jokaisen kerran jälkeen olen antanut asioiden olla, tietty joka kerta v***ttanu, mut ajatellu, et ei kai siinä sit mitään..ja kun olen yrittäny puhua muutama päivä tapahtuneen jälkeen, mies on tokassu, että "mitä sä noita juttuja kaivelet, mähän pyysin jo anteeks". sit ne on vaan jääny käsittelemättä.
nyt olen hirveän katkeroitunut ja alkanut inhoamaan miestäni.(viimesin tönäisy oli viime lokakuussa).. mies ja muutama tuttavapiiristä on sitä mieltä, että ei kannata vanhojen pikkujuttujen takia perhettä rikkoa. mutta kun en meinaa millään päästä noiden asioiden yli :( ..oonko liian herkkäsielu, pitäiskö tollaset asiat vaan unohtaa ja antaa olla? tuntuu vaan niin vaikeelta.
pitääkö ihmisen hakata täysillä, ennen kun voidaan puhua "oikeasta" väkivallasta? vai pitääkö kaikki tönimiset sietää "koska miehellä nyt vaan sattu menemään hermot"
auttakeeeeee
Kommentit (36)
Miten ihmeessä kukaan ihminen voi edes kysyä tuollaista? Eikö se ole itsestäänselvää, että kaikki tuollainen on sitä ihan oikeaa väkivaltaa, jota ei todellakaan pidä sietää???
Miehesi ei todellakaan tule lopettamaan tapaansa, koska ette ikinä selvitä asioita. Mitä järkeä on tuollaisessa liitossa, jossa toinen ei pätkääkään kunnioita toista, ja toinen jo vihaa toista?
Eroa ihmeessä, äläkä ikinä enää suostu tuollaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähättely on se avainsana mun mielestä tässä. Ja arvostaminen, toisen kunnioittaminen. Voisitko itse tehdä noin omille lapsillesi? Jotka ovat puolustuskyvyttömiä? En ihmettele jos olet katkera. Ja yleensä nuo väkivaltaiset miehet eivät muutu. Ei kannata jäädä odottelemaan että joskos seuraavasta raivarista joudun sairaalaan.. (toi tajuttomaksi lyöminen oli ihan uskomatonta!) Suosittelisin että keskustelette kunnolla asiasta, tai sitten vaan lähdet menemään jos olet jo tuota keskustelua yrittänyt..
Lähde heti. Siis ihan heti huomenna hommaamaan itsellesi asuntoa. Paskapuhetta perheen rikkomiset. Sinä et perhettä riko, vaan miehesi. Haluatko lapsiesi kasvavan siihen ajatusmaailmaan että äitiä saa hakata ja töniä jos sattuu vähän hermo palamaan? Haluatko siirtää tämän ajatusmallin seuraavalle sukupolvelle? Naisten henkinen ja fyysinen pahoinpitely ei ikinä lopu, jos me naiset emme pistä sille stoppia.
Jaksamisia sinulle. *Iso Hali*. Oikeasti tiedän että lähteminen on vaikeeta, mutta parempi tehdä se nyt, ettei tarvitse taas lukea lööpeistä miten perheenisä suivaantui ja tappoi koko perheen...
Herranjestas. Nuo eivät todellakaan ole mitään pikkujuttuja. Todellista väkivaltaa, tietenkin! Eikä ole olemassakaan mitään "pientä väkivaltaa", vaan väkivaltaa ja sitten ehkä oikein tosi raakaa väkivaltaa.
En kyllä ikimaailmassa katsoisi tuollaista. Kerrankin tapahtuisi tuollaista, niin luottamus olisi mennyt ikuisiksi ajoiksi, ja ero selvä.
Ei tuollaista kohtelua saa hyväksyä eikä hyssytellä!! Toivottavasti sinulla on voimia lähteä moisesta liitosta. Tsemppiä.
Miehesi on väkivaltainen!
Ei ole olemassa "pientä" väkivaltaa, vaan kaikki on tuomittavaa!
Hermot saa mennä, mutta toiseen ei käydä käsiksi.
Tiedostat kai, että jos annat tilanteen jatkua noin, se pahenee vuosien varrella?
Haluatko tosiaan odottaa sitä päivää, että miehesi satuttaa sinua kunnolla? Saat jonkun parantumattoman vamman? Kuolet?
Älä vähättele! Toivottavasti teillä ei ole lapsia.
Lapset kärsivät tilanteesta, he näkevät ja kuulevat enemmän kuin uskotkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10-vuotta takana yhteiseloa, ensimmäiset vuodet tapeltiin fyysisestikin miehen kanssa. Kerrat alkoi harventua 1-2 vuodessa. Edellisestä fyysisestä taistelusta aikaa 3 vuotta, silloin mies rahaasi minua kädestä ulos talostamme. Olemme edelleen yhdessä, mitä tästä tulisi ajatella?
Olemme kasvaneet? Vai vieläkö kannattaa erota? Halusin tuoda toisen näkökannan asiaan.
olet itsekin osallistunut tuohon tappeluun? mielestäni ap ei välttämättä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
repinyt tukasta autosta pihalle, jonka jälkeen annoin miehelle litsarin, josta antoi takasin litsarin ja multa lähti taju), kerran pitänyt seinää vasten kurkusta pidellen, ja sitten on tuuppimista ja heittelyä.
lähde ja kunnioita itseäsi! jossain on mies joka kunnioittaa sinua eikä ole tuollainen idiootti!
että ukko kerran tulistuu oikein kunnolla ja tappaa sut? En yhtään ihmettelisi tuollaisten tekojen jälkeen. Yhden tuttavan olen menettänyt kun mieheltä "paloi pinna" kun vaimo kerrankin pisti vastaan.
Ota kamasi ja lähde, älä uhkaile lähdöllä tai pian sinua ei enää ole.
Väkivaltainen mies on aina väkivaltainen. Se ei siitä parane vaikka kuinka pyytelisi anteeksi ja lupaisi muuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
luulen todella, että mies ei enää käy käsiks, niin eron partaalla ollaan, että on ottanu opikseen. mutta omat tunteet on jo niin kuolleet, etten tiedä tuleeko tästä mitään.. mennään ehkä johonki parisuhdeterapiaan, vaikken tiedä haluanko jatkaa. niin, meillä on 2 lasta, mutta ei ole ONNEKSI joutunut näkemään mitään, kun ovat olleet hoidossa sillon kun nää on tapahtunu.
juuri lasten takia en ole eronnut, tuntuu liian vaikeelta=(. "helpompi" yrittää antaa asioiden olla.
olet itsekin osallistunut tuohon tappeluun? mielestäni ap ei välttämättä...
en olekaan osallistunut(paitsi tuo litsari). nyt tämän vuoden aikana olen pari kertaa suuttunut (kännissä)ja lyönyt miestä. enkä osaanut edes katua. ajattelin vaan, että ihan oikein sille kusipäälle(vaikkei sitä mun narukädet sattunutkaan..).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehelläsi on ongelma, hän ei osaa käsitellä tunteitaan ja hallita raivoaan.
Ei se ongelma poistu vain sen vuoksi, että olette eron partaalla.
Tyyntä myrskyn edellä... niinhän sitä sanotaan...
Jos haluatte pysyä yhdessä niin menkää terapiaan, muuten suosittelen eroa.
Lasten vuoksi nyt ei ainakaan kannata yhdessä pysyä, se on huono tekosyy sille, että sinulla ei riitä rohkeutta erota!
Lasten vuoksi nyt ei ainakaan kannata yhdessä pysyä, se on huono tekosyy sille, että sinulla ei riitä rohkeutta erota!
ennen ajattelin, että ehdottomasti ero ennen ku tulee katkerax ja vihasex, mut en mä näköjään pystykään=(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli onko "väärin" antaa vanhojen asioiden takia perheen rikkoutua?
se on tässä miehen(ja parin muun) mielestä outoa, että noin vanhat asiat vaivaa mun mielta=/
-ap
Hyvänen aika, totta kai tollaset asiat vaivaa!
Arvostatko itseäsi ap? Arvostatko eläämäsi? Entä lastesi? Mietippäs noita ihan kunnolla. Jos on ihan sama sinun ja lastesi elämällä niin sittehän siinä ei niin suurta vahinkoa tule vaikka oletkin miehen kanssa.
Mutta jos vähänkään tuntuu että haluaisit parempaa ja elämäsi olisi parempaa ilman ukkoa niin ala pakkaa kamoja.
HAe itesellesi apua, nyt jo tänään! Soita ilmaiseen auttavaan puhelimeen ja kysy neuvoa!
Minun mieheni tarttui kerran minua rinnuksista niin, että päälläni ollut yöpaita repesi. Sillä hetkellä ajattelin, että tähän loppuu suhde. (Oli ollut vaikeaa jo pidempään).
Tönimisiä EI tarvitse sietää!!
Nuo eivät ole mitään pikkujuttuja ja sinulla ei ole mitään syytä unohtaa, mitä miehesi on sinulle tehnyt. Sinuna etsisin onneni muualta.
Alue: Aihe vapaa
kyllä lähtisin, jos mieheni olisi tuollainen. ei todellakaan ole pientä, tai hyväksyttävää!