Olenko epäonnistunut äitinä? Sitäkö tämä tarkoittaa?

13 vuotias muuttaa mieltään vielä monta kertaa elämänsä aikana. Enkä oikeastaan ymmärrä, miten sati tuosta syyllistettyä itsesi?

luulenpa, että murkkusi on keksinyt hyvän aiheen vähän shokeerata äitiä. meillä toinen tytöistä käyttää tuota useasti. Eli räväyttää tiukan mielipiteen asiasta, josta tietää, että olen jotian toista mieltä ;)

Ohjeeksi vaan, että ei kannata provosoitua.

aio tehdä lapsia, minkä luulisi olevan sulle aika helpotus :-) Sitten kun tytär on vaikka 33, on ääni luutavasti toinen siinäkin kellossa.

13 vuotias muuttaa mieltään vielä monta kertaa elämänsä aikana. Enkä oikeastaan ymmärrä, miten sati tuosta syyllistettyä itsesi?

että lapseni eivät halua itselleen lapsia, ettei heidän kävisi niin surkeasti kuin äitinsä.

kuin vauvanhoidosta.



Itse inhosin kaikkea vauvanhoitoon tai nukkeisiin liittyvää lapsena. Päädyin tekniselle alalle, kun hoivaaminen ei oo mun juttu. Lapsia on kuitenkin kaksi :), vaikka ei lapsena ollut kiinnostusta.

13 vuotias muuttaa mieltään vielä monta kertaa elämänsä aikana. Enkä oikeastaan ymmärrä, miten sati tuosta syyllistettyä itsesi?

että lapseni eivät halua itselleen lapsia, ettei heidän kävisi niin surkeasti kuin äitinsä.

Voi meitä naisia, äitejä. Että jaksamme syyllistää itseämme ihan kaikesta.



Kun tyttö pukeutuu mustaan, syytämme itseämme, kun emme osanneet luoda valoisaa nuoruutta, vaikka kyseessä on vain kasvuun liittyvä välivaihe.

Kun koulu ei kiinnosta tai siinä ei vaan pärjää, kun lukio ei innosta ja lapsi menee ammattikouluun, kun kaverit vie mukanaan, kun kavereita ei ole, kun harrastuksia on joka illalle tai kun harrastukset eivät mitkään innosta... kaikesta syyllistämme itseämme: "olen huono äiti, minun takiani lapseni on tätä ja ei ole tuota"



Jos lapsi suunnittelee tekevänsä 10 lasta, mitetiään onko lapsen lapsuus ollut yksinäinen ja kurja koska on ollut ainokainen, olisiko pitänyt tehdä paljon lapsia ja lapsi nyt reagoi....

Ja kun teni ilmoittaa että inhoaa pikkuvauvoja eikä aio mennä naimisiin tai tehdä lapsia, sekin nähdään oman kasvatuksen tuloksena: "en ole rakastanut lastani tarpeeksi"





AAARRRGGHHHH



Lapset, nuore ja sitten aikuiset tekevät itsenäisesti omat valintansa ja luovat oman arvomaailmansa. Sallitaan se heille. Se voi muuttua ja 13 v kohdalla taatusti tulee muutumaan monta kertaa.



Pikkulikkana ilmoitin etten halua naisimiin. Aion asua äidin ja isin ilona lopun ikääni (äiti ei yhtään innostunut ajatuksesta, kummallista!)



15 v minäkin ajattelin, etten halua tehdä kakaroita. En pidä lapsista.

En pidä lapsista vieläkään, mutta omia on 4 kpl, rakastan heitä kaikkia, mutta olen kyllä aika vaativa ja ns. ankara äiti etenkin ulospäin, en lässyttele julkisella paikalla lapsille.

Minä oli silloin saanut ensimmäisen lapsen ja hän ihmetteli, kuinka joku viitsii.

Nyt on kolmen lapsen äiti.

Kasvatetaanko meidät naiset siihen vai onko se geeneissä?

tee lapsia. Sitten tein yhden, joka on hyvin rakas, mutta en edelleenkään pidä kollektiivisesti kaikista lapsista, eikä ajatus ison lapsilauman äitinä olemisesta voisi vähempää kiinnostaa...

Kuulostipa tutulta... Oma äitini jaksaa edelleen muistuttaa,kun saman ikäisenä ilmoitin "inhoavani" pieniä lapsia enkä koskaan hommaavani niitä.Kaikkia eläimiä kyllä hoivailin,mutta vauvat;kiitos ei.... Nyt itsellä 5 ihanaa lasta.Niin se mieli aika usein muuttuu:)