Miten erosta selviää?

Kuinka jaksaisit suhteessa, jossa sinua kohdellaan tuolla tavalla? Raha-asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella, ja sinun opiskelusikin loppuvat varmasti aikanaan, siis tilanne on väliaikainen. Voimia!

Itse suosittelisin varaamaan ylimääräisen neuvola-ajan ja puhumaan siellä. Jos pelkäät ettet kasvokkain uskallakaan puhua vaan väistät tilanteen niin kirjoita mitä tapahtui ja anna se terveydenhoitajalle ja pyydä häntä kommentoimaan.



Saat häneltä realistisen näkökannan, tukea ja ohjauksen eteenpäin.



Miehesi käytös todennäköisesti tulee vain pahentumaan ja hän saattaa käydä fyysiseksikin uhaksi lapsille. henkisesti hän uhkaa heitä jo.



Tiedän että puhuminen on valtavan vaikeaa. Vaikka tahtoisi sanoa kaiken päässä pyörivän ääneen, niin sellainen hullu olo kieltää "jos olenkin suurennellut päässäni asiaa", "mieshän yrittää". Jätä ratkaisun tekeminen tilanteeseen jossa puhut järkevän ammatti-ihmisen kanssa.

Mä "ryhdyin" joku aika sitten yksinhuoltajaksi. Tosin meillä ei ollutkaan exän kanssa kuin yksi lapsi, hän oli ihan pieni eron aikaan (on toki vieläkin, ainakin äidin mielestä).

Mä olen nyt opiskelija (olin töissä jonkun aikaa eron jälkeen kyllä). Me ollaan kuitenkin pärjätty ihan hyvin.

Väkivalta on aina tuomittavaa, aina väärin ja todennäköisesti (valitettavasti) se toistuu. Mä sanoin aina, että minua ei lyödä eikä petetä kuiin yhden kerran. Noh, minä annoin hölmöyttäni pettää useamman kerran.

Meillä ainakin välit paranivat eron jälkeen. Se sellainen varautunut ilmapiiri laukesi sen jälkeen, kun muutettiin eri osoitteisiin. Meillä on nyt ihan hyvät välit ja ex tapaa lastaan todella paljon ja on erittäin iso osa lapsensa elämää. Ihan niinkuin pitääkin.

Mä tunnen myös yhden naisen, jonka entinen mies oli väkivaltainen. Hän on aikanaan "karannut" lapsen kanssa kodista ja aloittanut kaiken alusta sitten kaksin tuon lapsen kanssa. Heilläkin on nyt tilanne se (vuosia eron jälkeen), että lapsi tapaa isäänsä ja tämän naisen ja hänen exänsä välit ovat melko hyvät. Valitettavaa tässä on vain se, että lapsi muistaa, mitä isä teki äidille. Eli lapsi on ollut riittävän vanha ja joutunut näkemään näitä pahoinpitelyitä. Ihan siis tavallinen kouluikäinen lapsi hän on, mutta joskus harvoin asiaa pohtii, yleensä vain äidilleen kertoo muistavansa asioita ja siitä, kuinka häntä silloin pelotti.

Yritän siis sanoa sitä, että joskus ero on se ainoa ratkaisu. Kun on ne omat kodit, niin ilmapiiri puhdistuu ja rentoutuu. Lapset ovat herkkiä aistimaan asioita ja varmasti aistivat kotona kireän ilmapiirin. Minä ainakin uskallan sanoa olevani parempi äiti nyt, kun minun ei tarvitse miettiä, ketä mieheni nyt lähti höyläämään.

Sitten tietenkin voidaan miettiä myös sitä vaihtoehtoa, että jos tuo oli ensimmäinen kerta, kun miehesi käy sinuun käsiksi, niin auttaisiko joku terapia? Miehesi on siis suostuttava siihen, jos aiotte jatkaa yhdessä. Minusta se on ainoa ratkaisu. Älä usko mihinkään kukkapuskaan ja "en enää koskaan..."- lässytykseen. Anteeksi nyt vain, mutta niitä on nähty.

Voimia sinulle ap, onpa ratkaisusi mikä tahansa.