Kriisi pään sisällä

Mulla on "parisuhdekriisi", mut se on vaan mun omassa päässä. Ahdistaa. Auttakaa mut ulos tästä pahasta olosta.



Miehen kanssa ollaan tavattu 5 vuotta sitten, neljä vuotta sitten alettiin seurustella. Aiemmin en osannut asettua parisuhteeseen, vaan tykkäsin elää vapaammin. Ihan seurustelun alkuviikkoina pussailin yhden ystävämiehen kanssa, muuten ei ole muita miehiä ollut.



Rakastan avomiestäni tosi paljon, ja tiedän, että hänen kanssaan haluan viettää loppuelämäni. Meillä on ihana 1-vuotias poika, koira ja rivitalokämppä. Minulla on hyvä työpaikka, mies on koti-isä. Elämässäni on nyt kaikki niin hyvin kun vaan voin kuvitella.



Lähiaikoina kuitenkin on alkanut ahdistaa, haluaisin palata siihen aikaan, kun olin opiskelija ja sain mennä niinkuin halusin ja tehdä mitä halusin. alkuun vain muistelin silloin tällöin entistä elämääni, ja ajattelin kuinka kivaa se oli. Pikkuhiljaa aloin muistella enemmän ja enemmän, ja nyt pääni täyttää koko ajan se ajatus, että haluaisin pois nykyisestä elämästäni. Haluaisin kokea vielä sen älyttömän tunteen, kun kinnostun jostain miehestä, ja mies kiinnostuu minusta, ja kaikki muu häviää. Asiaa ei ainakaan auttanut se, että viikonloppuna tutstuin kiinnostavaan mieheen, joka taisi myös vähän ihastua minuun. Ja tämä tapahtui anopin luona, joten katseita enempää ei tapahtunut.



Haluaisin lähteä vähäksi aikaa, elää sinkkuna ilman, etä tarvitsee ketään muuta ajatella. en vaan ikinä voisi jättää miestäni, enkä varsinkaan lastani. Kertokaa minulle, että tämä on ihan normaalia ja kaikilla tulee samanlainen vaihe joskus. Ja kertokaa, että tämä menee ohi. Miehelläni ei ole mitään aavistusta tästä. Hän on huomannut, että olen tavallista hiljaisempi, mutta luulee että se on vain kevätväsymystä.