Lue keskustelun säännöt.
V'tuttaa niin paljon, ettei veri päässä kierrä.
02.04.2010 |
Teen säännöllisesti kahta työtä ja maksan asuntolainaa ja autoa. Olen eronnut lapseni isästä ja aviomiehestäni reilut kaksi vuotta sitten. Meillä oli avioehto, joka koski kaikkea muuta paitsi taloa, joka oli täysin miehen nimissä. Kiltteyttäni tyydyin aivan surkeaan ositukseen ja mies maksoi minulle huimat 40 tonnia. Sen sijoitin tähän "luksusasuntoon" 70-lukuiseen kerrostalokolmioon. Tyhmänä jätin kaiken taakseni ja jouduin ostamaan itselleni kaiken t-lusikoista lähtien. Tietysti velaksi, mitenkäs muutenkaan. Minä joka olin vuosia maksanut kaikki perheen ruokakulut, annoin jopa puolet eli 500 euroa S-tilille kertyneistä rahoista ex-miehelleni. Nykyään meillä on yhteishuolto ja lapsi asuu viikko viikko systeemillä. Välit on ihan ok, silloin kun pystyn olemaan ajattelematta mitään. Eli en ole katkera, mutta kuitenkin. Olisi kiva matkustaa joskus lähikaupunkia pidemmälle. Mutta, mutta...aika menee töissä ja rahat velkoja maksellessa. Nyrkkeilysäkki on pakko ostaa kohta, voi vaikka lyödä sitä tuskassaan. Eipä taas ole ahdistanut näin pahasti sitten pitkään aikaan.
Kommentit (3)
Miksi teillä oli tuollainen avioehto ja miksi ihmeessä suostuit vielä sen lisäksi huonoon ositukseen??? Onko mitään mahdollisuutta puhua miehen kanssa jonkinlaisesta tasapuolisuudesta, eli mies voisi vastaavasti kiltteyttään maksaa enemmän lapsen menoista tai jotain..?
Olen todella pahoillani puolestasi, kilttejä ihmisiä kyykytetään surutta tylympien toimesta mennen tullen. Toivottavasti saat elämäsi raiteilleen ja iloa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin sovittiin, että kumpikaan ei maksa mitään toiselleen. Miehellä on noin puolitoista tonnia paremmat tulot kuin minulla. Aluksi ei ostanut lapselle mitään, nyt tsempannut reilusti asiassa.
siis vitutuksen osalta...ei oltu naimisissa ja sain hankkia kaikki kamat+omistusasunnon yksin, mitään en saanut exältä koska ei oltu naimisissa. Miehelle jäi okt ja kaikki pelit ja vehkeet, vaikka olin vuosia hoitanut lapsia+ sitten mennyt töihin maksanut pk maksut, ruuat jne.
No, elämä on! Eipä tartte munkaan paljoa matkoja miettiä. Lapsistakaan ei saa lomaa kun exällä uus kiva elämä johon ei kakarat mahdu.