Mitä ajattelet äideistä jotka marisevat, että lapsia ei olisi kannattanut tehdä?

Minulla on oma elämä ja se riittää.

On hyvä että täällä av:lla saa marista mistä vaan.



Jotenkin vaan silti tulee surullinen olo noiden äitien puolesta tai siis oikeastaan heidän lastensa puolesta. Toivottavasti nämä äidit hakevat apua, eivätkä pura katkeruuttaan lapsiinsa! o_O

että irl ovat kuin minäkin; näyttävät ja kuulostavat ja ovat ihan tavallisia tarpeeksi hyviä äitejä lapsilleen.



Sisimmässään kuitenkin ovat tajunneet, etteivät ehkä kuulu niihin naisiin, joille se äitiys on "elämäntehtävä" tai unelmien täyttymys. Kenties huomaa, että hoivavietti on sellainen ominaisuus jota itseltä ei juurikaan löydy.

heillä olisi minun hedelmällisyyteni ja minulla heidän. Olisimme sitten varmaan molemmat onnellisia lapsistamme. Hekin tajuaisivat mikä onni heitä on kohdannut.



On minullakin lapsia nyt. Kymmeniätuhansia euroja meni ja monia hoitoja kävin läpi.

netti on itsetutkiskeluun turvallinen paikka. Irl kun tuollaista ei saa koskaan sanoa..

Itse kuulun heihin ja ajattelen vain että irl ovat kuin minäkin; näyttävät ja kuulostavat ja ovat ihan tavallisia tarpeeksi hyviä äitejä lapsilleen.

Sisimmässään kuitenkin ovat tajunneet, etteivät ehkä kuulu niihin naisiin, joille se äitiys on "elämäntehtävä" tai unelmien täyttymys. Kenties huomaa, että hoivavietti on sellainen ominaisuus jota itseltä ei juurikaan löydy.

Mutta eihän sen äitiyden tarvitse olla elämäntehtävä tai unelmien täyttymys, jotta siitä voi nauttia! Kuulostaa kyllä ihan siltä, että on ollut epärealistiset odotukset äitiydelle jo alkujaan. Äitiys ei ole mikään suoritus, se on vain yksi elämän osa-alue.

Itse kuulun heihin ja ajattelen vain että irl ovat kuin minäkin; näyttävät ja kuulostavat ja ovat ihan tavallisia tarpeeksi hyviä äitejä lapsilleen.

Sisimmässään kuitenkin ovat tajunneet, etteivät ehkä kuulu niihin naisiin, joille se äitiys on "elämäntehtävä" tai unelmien täyttymys. Kenties huomaa, että hoivavietti on sellainen ominaisuus jota itseltä ei juurikaan löydy.

Mutta eihän sen äitiyden tarvitse olla elämäntehtävä tai unelmien täyttymys, jotta siitä voi nauttia! Kuulostaa kyllä ihan siltä, että on ollut epärealistiset odotukset äitiydelle jo alkujaan. Äitiys ei ole mikään suoritus, se on vain yksi elämän osa-alue.

Ei mulla ollut mitään epärealistisia odotuksia äitiydelle, ja tokihan minäkin nautin äitiydestäni toisinaan, ehkä 40% ajasta. Mutta suuremmaksi osaksi eli 60% ajasta koen kuitenkin äitiyden vain taakkana, välttämättömänä pahana kaikkine valvomisineen, ainaisten sotkujen siivoamisineen, kasvattamisongelmineen ja syyllisyytenä siinä, etten pysty/osaa/jaksa/viitsi luoda kummoista rutiinia päiviin, tehdä terveellistä ruokaa (hyvä jos teen edes ruokaa) enkä oikein viihdy lasteni kanssa tai ainakaan koe aitoa halua touhuta heidän kanssaan mitään. Ja huokailen välillä salaa itsekseni että kunpa olisin pysynyt lapsettomana.

Vähemmässä määrin kuitenkin koko ajan sitä mukaa, kun lapset kasvavat.

Ajattelen, että "normaalisti" äideillä nuo prosenttiosuudet pitäisi olla toisinpäin?