Lue keskustelun säännöt.
Onko ihan normaalia, että ekaluokkalainen raivoaa ja uhoilee usein?
01.04.2010 |
Olen kyllä aika tiukka ja välillä kurjakin äiti pojalleni...saatan tosissani huutaa ja sanoa rumastikin lapselle takaisin. Mutta kun on niin väsyttävää taistella monta kertaa viikossa ihan pienistäkin asioista....Lapsi saa siis isoja raivareita, saattaa potkaista oveakin tms.
Ei haluaisi välillä lähteä aamulla kouluun, testaa rajojaan kaiken aikaa...Mistä saan apua? Opettajan mielestä mitään oppimisen pulmaa ei ole, lapsi on vain välillä ehkä hieman hajamielinen tunnilla. Koulussa ei hänellä ainakaan tietääkseni ole mitään käytösongelmia ollut...
Kaipaan oikeasti aikaa kun hän oli esim.ihana 5-vuotias ja kävimme yhdessä vaikkapa kukkaostoksilla tai ihan vaan leikkipuistossa yhdessä. Tällä hetkellä mikään ei oikein häntä kiinnosta...paitsi tietyt kaverit, pleikkapelit ja rap-musiikki!
Kommentit (3)
Ja toissapäivänä näpräsi puhelintaan ja sanoi, että soittaa paikalle paremman äidin, kun minä vaan kiellän...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun oltiin koko perhe yhdessä ravintolassa syömässä ja perheen parivuotiaalla pienimmäisellä oli "vähän vaikeeta".
Muisteltiin esikoisen kanssa tässä taannoin yhdessä katsomaamme suomalaista dokkaria ekaluokkalaisesta pojasta (oisko sen filmin nimi ollut Iso poika) ja todettiin filmin pohjalta, että ei se välttämättä iästä ole kiinni, vaan jopa ekaluokkalaisetkin saattavat saada itkuraivareita ja uhmata ihan täysillä.
Meitä esikoisen kanssa kyllä vähän nauratti, mutta eipä naurata mua enää sitten kun tämä säyseä esikoinen viimeistään murrosiässä panee tosissaan hanttiin ;). No jaa, ei tietty välttämättä, sillä hän oli AIKA VAATIVA vauva! Jotain tasapainoahan tässä elämässä täytyy olla...
vaatii vanhemmalta pitkää pinnaa ja aikuisena pysymistä.
Ja ehkä kannattaa hyväksyä, että poika kasvaa eikä ole kiinnostunut enää yhteisistä kukkaostoksista äidin kanssa. Niin kauan kun haikeilet menneitä (kuinka ihana ja helppo lapsi oli 5v) niin niin kauan se vaikuttaa omaan asenteeseesi ja sitä kautta lapseen ja tämän käytökseen.