Teettekö joka päivä uutta ruokaa?
Eilisestä päivällisketjusta jäin ihmettelemään eikö kukaan enää tee ruokaa pariksi-kolmeksi päiväksi kerralla? Teettekö siis joka päivä uutta ruokaa?
Meillä syödään samaa ruokaa niin kauan kuin sitä riittää eli ehkä kaksi kolme päivää, ehkä teen lisäksi jotain, mutta periaate on ettei hyvää ruokaa heitetä roskiin. (ts.biojätteisiin). Olenko mielestänne vanhanaikainen?
Kommentit (17)
aika harvoin syödään samaa ruokaa useana päivänä, joskus jos teen vaikka jauhelihakeittoa tai makaronilaatikkoa isomman satsin niin niitä saatan sitten lämmittää seuraavanakin päivänä. Mutta ne on oikeastaan lähes ainoat.
Ei tosiaankaan tehdä meillä joka päivä uutta ruokaa. Hyvin voi syödä useamman päivän samaa ruokaa eikä tarvitse jatkuvasti olla tekemässä uutta sapuskaa...
Tai joskus syödään päivää myöhemmiin, esim lihapataa yms. Mutta jotain muuta välissä. Ja usein sit syödään pataa perunan sijasta vaikka riisin tai pastan kanssa, eli ainakin eri lisuke. Teen varsinkin pastakastikkeita, lihapullia, laatikoita, patoja niin, että siitä riittää pakkaseen. Perus ologneseä teen aina 5-6 annoksen satsisn kerralla, sen kunnolliseen kypsytykseen ja maustumiseen kun menee aikaa.
Jos joskus jää ruokaa, ei meillä syödä sitä seuraavana päivänä, vaan joko sitten sitä seuraavana tai sitten se pakastetaan. Meillä ei kukaan jaksa syödä kahta päivää peräkkäin samoja ruokia muulloin kuin jouluna.
esikoisen olleessa pieni kuvittelin olevani kunnon äiti ja tein kaksi kertaa päivässä eri ruokaa, eihän siinä ehtinyt mitään muuta tehdäkään.
Nykyisin kun on kaksi teini poikaa syömässä joskus joutuu tekemään uutta ruokaa kun joku on käynyt iltapalaksi vetämässä kattilallisen pastaa ja jauhelihakastiketta, jonka oli kuvitellut riittävän koko perheelle ateriaksi, eikun isompia kattiloita ostamaan.
jos nakkaisi edellisen päivän sapuskat menemään, lihapulliakin tulee tehtyä pariksi päiväksi vaihtelun vuoksi voi eka päivänä syödä spagetin ja toisena päivänä muussin kanssa, miettii ap. Eikä mulla ainakaan ole aikaa tehdä joka päivä uutta.
Voin ymmärtää jos on suurperhe jossa keittotkin menee kerralla, että ruokaa on tehtävä joka päivä..
Voin ymmärtää jos on suurperhe jossa keittotkin menee kerralla, että ruokaa on tehtävä joka päivä..
ja vielä on kattiloiden ja uunivuokien koko riittänyt niin että syödään satsista useampi kerta.
edellisen päivän tähteet syödään seuraavana päivänä lounaaksi. Tai jos ei ole tähteitä niin teen sen lämpimän ruoan kahdesti päivässä.
Ja erilaisia ja -tyyppisiä ruokia ja raaka-aineita vaihdellen... ei siis niin kuin eräässä tuttavaperheessä on vuosikausia tehty... ensin syödään nakkikeittoa kolme päivää, minkä jälkeen vaihteeksi jauhelihakeittoa muutama päivä ja sitten onkin taas nakkien vuoro.
montaa päivää ja siksi mieluummin pakastan ruoat ja syön myöhemmin. Tosim mies ottaa aina ylimääräiset ruoat evääksi.
Jos syödään, niin sitä muunnellaan, esim. maanantaina linsispataa ilman lihaa, tiistaina lisätään siihen kanaa. Mutta yleensä tehdään niin vähän ruokaa kerralla että menee kaikki joten ei mene hukkaan. Minusta on tosi tylsää ja ankeaa syödä samaa ruokaa monena päivänä peräkkäin! Ruuat mitä tehdään on sellaisia että tekemiseen menee n. 10-20 min (tietty esim. kasviskeitto hautuu pidempään) ja iltaruoka syödään aikaisntaan seitsemältä (kotiin tullessa nälkäiset syö välipalan).
en jaksa syödä samaa pöperöä joka päivä. Esim. karjalanpaistia söimme eilen ja tänään. Toinen pääruoka oli uunilohi ja kastike. Kalaa jäi vielä, joten teen ehkä siitä, jonkin pastakastikeversion iltaruoaksi.
Miksi ruokaa pitäisi tehdä kerralla niin paljon, että tulee ongelma kuka sen syö vai meneekö piloille? Perheen koon mukaanhan sitä kannattaa laittaa. Minusta ruokaa on mukava laittaa, mutta ymmärrän niitä, jotka näkevät keittoruoat helppoina ja nopeina. Miehen perheessä muistot ovat sellaisia, että heillä oli keittoa joka viikko. Erilaisia keittoja vain. Kyllä olisi ollut tylsää meikäläisen makuun. Anoppilassa kun ollaan aamupuurolla, niin puuroa ei edes ole tarpeeksi kaikille (tai joutuu ottamaan oikein pienen linnun annoksen, että appiukolle riittää) ja esim. lettujakin paistetaan aina niin niukasti, että juuri saa letun suuhun ja sitten ne loppuvat. Se on kyllä siitä toisesta ääripäästä. Jos ruokaa laitetaan, niin kyllä sen eteen pitää vähän määriäkin laskea eikä tehdä summassa liian pieniä annoksia. Monesti olisin itse mieluummin kokkina anoppilassa, mutta hänhän siellä haluaa häärätä, vaikka vihaa ruoanlaittoa. Olen kyllä laittanut kotona pöydän koreaksi, kun meillä syövät eikä todella tarvitse lettuja laskea. :)
Tosin syödään päivälliseksi usein edellisen päivän lounasta. Mutta joka päivä on lounas laitettava.
Meillä syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Usein käy niin, että iltaruuaksi tekee jotain jota sitten seuraavan päivän lounaalla syödään toisen kerran. Eli päivän ateriat on eri. Todella harvoin ruokaa on sen verran, että siitä riittäisi vain yhteen syöntikertaan. Pois ei heitetä, ellei ole mennyt vanhaksi jostain syystä.
2-3 kertaa. En jaksa joka päivä tehdä eri ruokia.
Sunnuntailta usein jää ruokaa, jota syömme maanantainna. Tiistaina teen ruokaa, jota syömme yleensä myös ke.
monena päivänä syödään samasta annoksesta mutta aniharvoin kahtena perättäisenä päivänä. Mielummin joka toinen päivä. Ei ruoka jääkaapissa niin nopeasti pilalle mene.
Jos tulee 2-3 päivän tarvetta isompi annos niin sitten menee loput pakastimeen.
ja vaikka teen paljon ruokaa, kaikki menee. Joskus harvoin jää seuraavaan päivään. Teen yhden lämpimän ruuan päivässä.
Me ollaan molemmat kasvissyöjiä, ja oonkin miettinyt, voisko tuo suuri ruokamäärä johtua siitä? Tämä ajatus tuli mieleeni, kun luin Hesarin toimittajan vegaanikokeilusta: hän sanoi, että kasvisruuassa on vähemmän energiaa, joten sitä pitää syödä paljon. (Me ei siis käytetä munaa ja aika vähän maitotuotteita.) Mä oon ollut niin kauan kasvissyöjä (samoin mies), etten oikein muista, miten paljon sitä ruokaa tuli silloin syötyä.
En edes huomaa, että söisimme paljon, paitsi silloin, kun käymme kylässä: monesti ruokaa on niin vähän, että sitä voi ottaa n. vähän yli puolet normiannoksesta. (Ja tämä siis ei ole todellakaan kritiikkiä ruuanlaittajaa kohtaan, tosi kiva saada jonkun toisen tekemään herkkuruokaa. Tämä on pelkkä huomio.) Äitini osaa kyllä laittaa meille tarpeeksi ruokaa :) Varsinkin mieheni on kova syömään, mutta on todella hoikka. Mä taas olen vähän pyöreämpi, mutten läski minäkään.
Joten joo: melkein joka päivä teen uuden ruuan.
isoja määriä kerralla ja syödään niin kauan kuin riittää, yleensä kaksi päivää. Lapset kuitenkin syö osa koulussa ja osa kerhossa lounaan eli sillä vaihtelua, ei kyllästytäkään.