Miten sävelkorvaperiytyy, pelkään, että lapsemme on ihan

niin oppimisessa ei näyttäisi olevan vaikeuksia, ennemmin päin vastoin.

-ap

Sanotaan myös, että jos on vakavia (?) oppimisvaikeuksia, niin se heijastuu sävelkorvaan. Onko teillä viitteitä siitä?

Meidän ko. pojalla on lievä lukivaikeus. Siis tämä tyypillinen kaksoiskonsonanttien puute, mikä ei kuitenkaan heijastu muuhun opiskeluun.

Kannattaa muuten katsoa tosiaan, mihin on lahjoja. Kokemuksesta tiedän, että on masentavaa, kun kuljetetaan johonkin harrastukseen, josta ei erityisesti pidä, koko lapsuus ja siihen ei ole lahjoja. Se ainoastaan syö itsetuntoa :(

Kuopus, 4, nakuttaa laulaa kaikki melodiat omalla lapsen äänellään aika oikein. Esikoinen, 7, laulaa "vähän sinnepäin". Mieheni sävelkorva ei ole yhtä hyvä kuin minun, ei siis yhtä tarkasti pysty toistamaan melodiaa kuin minä. Aikaisemmin olen ajatellut, että se on vain harjoituksen puutetta (itse olen musiikkikoulut käynyt kuorolaulaja) mutta nyt lasten saannin myötä olen kyllä ajatellut niinkin, että kuopus on perinyt oman sävelkorvani, ja esikoinen isänsä. Onneksi musikaalisuutta on "monta lajia". Esikoinen oppii pianolla melodioita suht helposti, mutta on innostuneempi tanssista ja "esiintymisestä" kuin just laulamisesta tai soittamisesta, ja niin on ollut aina. Ääneen pyritään olemaan vertailematta tyttöjen musiikillisia taitoja, ikävä kyllä sukulaiset tekevät tämän estoissa nuoremman hyväksi. Onkin vaikeaa miettiä että _miten_kannustaisi häntä latistamatta esikoista, jolla on omat lahjansa. Esikoinen muuten on koulussa hyvin välkky, ei lukihäiriöitä tms. mutta on kärsinyt huonokuuloisuudesta ihan korvien vaikkuisuuden takia. Ehkä silläkin on merkitystä.

jopa niillä, joilla on absoluuttinen korva.



Ja ei, ei ole olemassa yhtään muusikkoa, joka laulaisi aina nuotilleen. Siksihän niitä kappaleita pitää harjoitella...

toki sitä voi myös harjotuttaa, mutta on myös niitä jotka eivät koskan opi esim. laulamaan nuotilleen vaikka kuinka opetettaisiin.

4-vuotiaat harvemmin vielä lauluvat nuotilleen, 6-7-vuotiaana vasta "huolestuisin", jos ei ole nuottikorvaa.

on myös niitä jotka eivät koskan opi esim. laulamaan nuotilleen vaikka kuinka opetettaisiin.

ja oikeasti tämä on myytti. Niitä ihmisiä ei ole tai ainakin ne ovat TOSI harvassa. Mutta ihmisiä on vuosikymmeniä opetettu ajattelemaan, että säetosaalaulaasäetosaalaulaasäetosaalaulaa ja niinhän siinä sitten käy, että ei opitakaan. Johtuu isolta osin myös siitä, että kansakoulunopettajilla ei ole ollut varsinaista musikkipedagogista osaamista mitään opettaakaan. Mut tutkimusten mukaan, jos otetaan oikean menetelmät ja positiivinen asenne, niin jokseenkin kaikki kyllä oppivat.

laula yhtään nuotilleen nelivuotiaana?

Kun isä ja minä olemme laulaneet aina? Eikö esim. absoluuttinen korva periydy kuitenkin, tai ole geeneissä?

jopa niillä, joilla on absoluuttinen korva.

Ja ei, ei ole olemassa yhtään muusikkoa, joka laulaisi aina nuotilleen. Siksihän niitä kappaleita pitää harjoitella...

Jotain lahjakkuuseroja on, kun olen opettanut soittamista ja seurannut vierestä, miten joku harjoittelee enemmän ja ei vaan opi ja jostain oppilaasta heti tietää, että se ei oikein onnistu hänellä valitettavasti luonnostaan.

Jotain siis varmaan on, synnynnäistä lahjakkuutta? Vai koskiko tämä vain sävelkorvaa?

on myös niitä jotka eivät koskan opi esim. laulamaan nuotilleen vaikka kuinka opetettaisiin.

ja oikeasti tämä on myytti. Niitä ihmisiä ei ole tai ainakin ne ovat TOSI harvassa. Mutta ihmisiä on vuosikymmeniä opetettu ajattelemaan, että säetosaalaulaasäetosaalaulaasäetosaalaulaa ja niinhän siinä sitten käy, että ei opitakaan. Johtuu isolta osin myös siitä, että kansakoulunopettajilla ei ole ollut varsinaista musikkipedagogista osaamista mitään opettaakaan. Mut tutkimusten mukaan, jos otetaan oikean menetelmät ja positiivinen asenne, niin jokseenkin kaikki kyllä oppivat.

ja suutarin lapsella ei ole kenkiä.

jos teijän muksu olisikin parempi matikassa, vois saada paremman koulutuksen kuin jos osaisi soittaa vaan rumpuja.

poikani (nyt 13) sanoi kyllä jo kolmevuotiaana "ei se noin mene" kun äiti lauloi nuotin vierestä iltalaulua :)



Sama poika oppii helposti korvakuulolta, soittaa kitaraa

mun miehen laulunlahjoja ei kukaan voi kehua, mutta rumpalina on hiton hyvä. Meillä kaksi poikaa: toisella tahdit ihan hukassa ja toisella rummunsoitto heti "veressä".

olen pelännyt samaa asiaa meidän esikoisen kanssa. Hänen laulujaan ei ymmärtänyt kuin sanoituksista. Ja meillä sentäs isä on laulanut kuorossa sooloa ja minäkään en nyt ihan tampio ole.



Poika oppi laulamaan 7-vuotiaana. Ei vieläkään virheettömästi, kaukana siitä, mutta nyt on jo toivo herännyt, että senkin voi oppia :-).



Kyllä: rumpali voi olla, vaikkei osaisi laulaa pätkääkään.



Ja kyllä: ihminen voi oppia laulamaan aikuisenakin.

Sanotaan myös, että jos on vakavia (?) oppimisvaikeuksia, niin se heijastuu sävelkorvaan. Onko teillä viitteitä siitä?



Meidän ko. pojalla on lievä lukivaikeus. Siis tämä tyypillinen kaksoiskonsonanttien puute, mikä ei kuitenkaan heijastu muuhun opiskeluun.

tai siis sitä ennen lauloin ihan miten sattuu. Ylemmillä luokilla lauloin jo kuorossa ja olen ihan hyvä laulamaan nykyäänkin.

Siellä on yksi 45-vuotias joka ei edelleenkään pysy lainkaan nuotissa. Yrittää ja yrittää, mutta ei vaan onnistu. Sinänsä kunnioitettavaa, että sinnikkäästi vaan jatkaa tunneilla.

Sanotaan myös, että jos on vakavia (?) oppimisvaikeuksia, niin se heijastuu sävelkorvaan. Onko teillä viitteitä siitä? Meidän ko. pojalla on lievä lukivaikeus. Siis tämä tyypillinen kaksoiskonsonanttien puute, mikä ei kuitenkaan heijastu muuhun opiskeluun.

mulal ei ole sävelkorvaa lainkaan. En oppinut laulamaan nuotileen ja rytmitajukin oli tosi huono. Vieraiden kielien oppiminen oli myös tuskaa.

laulanut jo 3-vuotiaana ihan nuotilleen aika vaikeitakin lauluja. Siksi riipaisee, kun ainakin kaksi pojistamme vetelee aivan ammuvainaan nuotilla. Isompi, kohta 7-vuotias menee tosin jo vähän sinne päin...



PIenin sen sijaan, poika hänkin, on tapaillut esim. Ihahaa- laulua nuotilleen jo 1-vuotiaana



JA meillä ei kyllä noilla isommilla mitään oppimisvaikeuksia ole, ovat oppineet 4-5 vuotiaina lukemaan ja kirjoittamaan, ja tekevät kumpiakin tosi sujuvasti.

Meillä on suku täynnä muusikkoja, musiikinopettajia, musiikin tohtoreita, muskarintätejä jne. Sukujuhlat yhtä kuorolaulua.



Miehen suku on myös normaalia musikaalisempi, mutta vain peruskitaristisukua :D



Meillä esikoinen laulaa nuotilleen, sillä on absoluuttinen sävelkorva (pystyn missä tahansa, milloin tahansa kysymään minkä tahansa sävelen ja se laulaa sen prikulleen), mutta kaksi seuraavaa lasta eivät osaa laulaa ollenkaan nuotilleen (6v ja 4v). Nuoremmilta ei onnistu yksinkertaisimmat taputustehtävätkään, esikoinen toistaa tahtikaupalla sambataputuksia...

en laulanut lapsena kovinkaan, mutta koulussa minulle aina sanottiin, etttä minulla on kaunis ääni. Siitä innostuin ja aloin laulamaan ja nuottikorva kehittyi. Varmaan taustalla on lahjakkuuttakin, mutta ennen kaikkea sitä, että olen laulanut todella paljon. Laulan kotona usein ja käynyt paljon laulutunneilla ja vaikka itse sanonkin niin olen hyvä laulaja.



Oma 4-vuotiaani ei meinannut pysyä milläään nuorissa pienempänä, mutta varmaan "lauleskelevan ilmapiirin" ansiosta innostunut laulamaan ja selvästi pysyy nuotissa koko ajan paremmin.



Uskon, että harjoitus on ratkaiseva asia. On varmasti ihmisiä, jotka eivät opi vaikka kuinka harjoittelisivat. Sama pätee moneen muuhunkin, kuten vaikka piirtämiseen. Musiikinopettajani sanoi kerran, että nuottikorva on kuin naru äänihuulten ja korvan välillä. Toisilla se on löysemmällä kuin toisilla ja harjoituksella sitä voi kiristää.

Kuopus, 4, nakuttaa laulaa kaikki melodiat omalla lapsen äänellään aika oikein. Esikoinen, 7, laulaa "vähän sinnepäin". Mieheni sävelkorva ei ole yhtä hyvä kuin minun, ei siis yhtä tarkasti pysty toistamaan melodiaa kuin minä. Aikaisemmin olen ajatellut, että se on vain harjoituksen puutetta (itse olen musiikkikoulut käynyt kuorolaulaja) mutta nyt lasten saannin myötä olen kyllä ajatellut niinkin, että kuopus on perinyt oman sävelkorvani, ja esikoinen isänsä. Onneksi musikaalisuutta on "monta lajia". Esikoinen oppii pianolla melodioita suht helposti, mutta on innostuneempi tanssista ja "esiintymisestä" kuin just laulamisesta tai soittamisesta, ja niin on ollut aina. Ääneen pyritään olemaan vertailematta tyttöjen musiikillisia taitoja, ikävä kyllä sukulaiset tekevät tämän estoissa nuoremman hyväksi. Onkin vaikeaa miettiä että _miten_kannustaisi häntä latistamatta esikoista, jolla on omat lahjansa. Esikoinen muuten on koulussa hyvin välkky, ei lukihäiriöitä tms. mutta on kärsinyt huonokuuloisuudesta ihan korvien vaikkuisuuden takia. Ehkä silläkin on merkitystä.