Auttaako SÄNGYLLÄ MAKAAMINEN JA LEPÄÄMINEN masentunutta

ei tietenkään auta, mutta jospa miehelläsi ei ole muuhun kykyä. Pitää vaan saada levättyä se väsymys pois. Lääkkeet sitten voivat auttaa sen verran, että kykenee olemaan jalkeilla ja alkaa käsittelemään masennusta.

mutta olo voi olla sellainen ettei yksinkertaisesti jaksa tehdä muuta. Jos masennus on vain työhön uupumusta, voi parin viikon lepäily auttaa nollaamaan tilanteen. Sitten pitäisi kyllä saada muutoksia työpaikalle, ettei uuvu uudelleen. Jos kyseessä muut syyt, pitäisi ne hoitaa muutenkin kuin lääkityksellä. Saiko miehesi lähetettä jonnekin keskusteluhoitoon? Onko paikkakunnallanne mielenterveystoimistoa?

mutta jos kyse on vakavasta depressiosta, mitään muuta ei yksinkertaisesti kykene tekemään. Kokemusta on. Tässä kohden on vaikea arvailla miehesi diagnoosia ja todellista toimintakykyä.

ei siitä ainakaan haittaa ole

ja lääkkeitäkin käyttänyt ennen, nyt jostain syystä jätti niiden käytön ja viimeiset kuukaudet ollut masentunut. Lopulta otti töistä lomaa ja nyt vain makaa väsymystään pois. ap

että voi joko olla peiton alla pimeässä tai istua olkkarin lattialla itkemässä, kun ei muuhun pysty. Masennus ei ole sitä, että "ei nyt tee mieli tehä mitään", vaan sitä, että kropalle on tullut täysi stoppi, eikä ihminen enää toimi kunnolla. Siihen ei auta se, että läheinen sanoo että "no, reipastu nyt vaan, käyt ulkona kävelyllä niin tulee parempi mieli" ja repii verhot auki. Ei se niin mene. Sama kuin ehdottaisi jalkansa murtaneelle maraton-juoksua.



Odotat rauhassa, että mies pääsee hoitoon. Ota selvää masentuneen omaisena olemisesta, netistä löytynee paljon tietoa. Tärkeinä on että ymmärrät mistä sairaudessa on kyse, muuten voi käydä niin että vain pahennat sairastuneen tilaa.

Masentunut ei vaan jaksa mitään. Ei jaksa kiinnostua mistään ja nukkuminen, vällyjen väliin jääminen on helpointa silloin kun ei oikeastaan jaksaisi elääkään...



Toivottavasti saatte lääkkeiden lisäksi lähetteen terapiaan, jotta miehesi saadaan kuntoon.



Jos vaan mitenkään pystyt, niin ystävällisesti kannustaen voisit yrittää saada miehen kävelylle kanssasi. Ulkoilma tekee aina hyvää, ja jo se, että saa vaatteet päälle, on parempi kuin peiton alle hautautuminen.

mutta voi olla tärkeä osa paranemisprosessia. Se, että annoin itselleni "luvan" maata pari viikkoa sängynpohjalla auttoi minua hyväksymään tilanteen ja siitä lähdinkin askel kerrallaan kohti normaalia elämää. Tärkeää kuitenkin on, ettei sinne sänkyyn jää kokonaan.

jos on työuupumusta niin kyllä varmasti on hyvä levätä ensin ja sitten miettiä jotain mielekästä tekemistä

aina joku valopää ehdottaa lenkkiä ulkona.

Nytkin ulkona on niin surkea sää, että jos ei ole jo valmiiksi alakuloinen niin toi sää viimeistään tekee sen. Siksi toiseksi, ulkona säättää vain tulla kiukkuiseksi, itselleni käy usein niin.

että kun oli paha työuupumus, niin energia ei riittänyt muuhun kuin makaamiseen. Hyvä kun vessassa jaksoi käydä. Kun oli pari viikkoa maannut, niin jaksoin käydä lyhyellä pyörälenkillä. Siitä se sitten taas lähti, pikkuhiljaa. Saikulla olin kaksi kuukautta ja sitten aloitin töissä pikkuhiljaa.

ja sanoi nukkuneensa ekan kuukauden.