Lue keskustelun säännöt.
Avioeroni oli turha ja silti välttämätön!
29.03.2010 |
Tuntui niin turhauttavalta, kun ongelmat eivät ratkenneet kovasta yrittämisestä huolimatta. Oltiin pattitilanteessa, josta oli pakko päästä pois.
Erotessanikin tiesin, että turhaahan tämä on, mutta kun ei ollut muuta vaihtoehtoa. Ihmiset ovat niin tyhmiä. Eivät osaa keskutella, on riippuvuuksia, jotka tiedostetaan, mutta niille ei voida tarpeeksi ym. Surullista, kun voimat elää yhydessä loppuvat, mutta rakkaus jää elämään.
Hän saa parantaa itse itsensä ja minäkin opin tästä! Kuka on eronnut rakkauden loppumiseen? Minä en. Kuka rakastaa toisella tavalla ja toista ihmistä eron jälkeen? Minä kyllä.
Kommentit (5)
sanon, että riippuvuutta voi verrata myös alkoholismiin. Hän on ex ei nykyinen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä voi käyttää samasta asiasta samaan aikaan, mielestäni. Minusta kerrot, että erosi oli mielestäsi välttämätön.
Kuulostaa niin kovin tutulta, tosin me ei olla virallisesti erottu, vielä. Pattitilanteessa ollaan jollain tapaa. Inhottaa, kun toinen on niin rakas ja läheinen, mutta emme pysty juuri nyt keskustelemaan asioista.
Joskus vuosia sitten erosin ex-avosta kun tajusin, etten tunne enää mitään häntä kohtaan. Kuinka ollakaan, sinä päivänä hän huomasi rakastavansa minua, ei ollut siinä 3 vuoden avoliiton aikana käynyt mielessä...
"Turha ja välttämätön ovat toistensa vastakohtia
Vierailija - 29.03.10 10:42 (ID 10231141)
Ei niitä voi käyttää samasta asiasta samaan aikaan, mielestäni. Minusta kerrot, että erosi oli mielestäsi välttämätön."
------
Ihmeellistä on, että todellakin voi. Erotilanne oli myös ristiriitainen ja vain järkeä käyttäen pelastin itseni mahdottomasta.
Elämänaika on rajallinen ja jos olisin jäänyt elämään sitä exäni kanssa, niin en olisi saanut nykyistä miestäni tai ihania lapsiammekaan. En olisi halunnut lapsia exän kanssa ollenkaan, koska lapsilla ei olisi ollut hyviä roolimalleja elämässään. Olisin jäänyt kaipaamaan omia lapsia -minulle tärkeintä elämässä! Nyt minulla on tasa-arvoinen parisuhdekin!
Exä saattaa muuttua ihmisenä vastoinkäymistensä kautta, mutta minä en tule jakamaan hänen kanssaan enää tiettyjä elämänkokemuksia, joihin kyllä näin hänessä olevan potentiaalia aina niinä parhaimpina päivinä. Huonojen päivien vuoksi olisin saattanut tulla katkeraksi, uupuneeksi ja fyysisesti pahoinpidellyksikin. Juoksin karkuun, vaikka ex tekikin sen lopullisen eropäätöksen ihan puolestani. Hän ei katsonut olenvansa arvoiseni ja minä kiittelin häntä yhteisistä vuosistamme. Lopulta molemmat sanoivat kiitoksen sanat.
ap
riippuvuudella?