Lue keskustelun säännöt.
Kahden vaiheilla otammeko koiran! Mielipiteitä puolesta ja vastaan kaivataan...
25.03.2010 |
Asumme ok-talossa eli tilaa on paljon sisällä ja ulkona. Pääasiallinen tarkoitus on hankkia perheenjäsen, joka raahaisi laiskan emännän lenkkipoluille. Perheessä on kaksi tarhaikäistä lasta. Työtä riittää kodinhoidossa jo muutenkin... kaivanko itselleni vaan syvempää kuoppaa hankkimalla uuden pissikakkakoneen.
Kommentit (31)
Rodulla tosin on suuri merkitys. Kaipaat kuitenkin lenkkikaveria, joka määrittelee rotua jonkun verran.
Helpompaa sen koiran ottaminen olisi kun lapset voisivat olla itsekseen kotonakin. Pääsisitkö kuitenkin koiran kanssa sen kerran päivässä lenkin ja sitten ehkä jonkun pienen pissalenkin?
Meillä nyt 1v koira (ja aikaisemmin ollut liuta koiria) ja en edes ihan joka päivä vie välttämättä pissalenkille- ainakaan huonolla säällä (koirakaan ei tykkää huonoista säistä). Joinain päivinä saa pihakeikat riittää. Mutta vastaavasti n. joka toinen päivä sitten tarpeen pidempi lenkki. Niinä päivinä kun muuten tylsistyisi, niin voi aktivoida muuten (piilotella makupaloja, kouluttaa, heittää pihalla palloa jne.).
Rodusta riippuen en pitäisi niin ehdottomana pakkona niitä monta kertaa päivässä säännöllisiä lenkkejä, mutta aktiviteetteja koira kyllä tarvitsee. Sisäsiistiksi opettaminen on minusta sitten kyllä aika helppo nakki, jos sen pari kuukautta vaan jaksaa pissatella riittävän usein pihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puolesta: Koira tosiaan vie sinne lenkkipolulle.
Siitä on seuraa. Sekarotuset eli seropit tulevat halvemmksi, eivät yleensä sairastele niin paljoa ja ovat hankittaessakin halvempia.
Pentu aika on ihanaa ja kamalaa, mutta sen jälkeen helpottaa ja alkaa se ihana oppimisen aika. Koira rauhottuu. Siitä on myös lapsille kaveriksi.
Vastaan: Sitoo tosi paljon. Reissuihin ei voi noin vain lähteä. Koira on otettava mukaan tai sille on hankittava hoitaja.
Voi tosiaan tulla myös maksamaan jos sairastelee tms.
Tyttö koira sotkee juoksun aikana. Poika koira laukkoo naapuriin juoksun aikana =)
Itselläni on 8-vuotias tyttö. Kaupungissa lenkkeiltiin monta kertaa päivässä. Nyt maalla lenkkeillään kerran päivässä pitemmälti ja muuten neiti pysyy pihassa ihan irrallaan. Kyllähän tuo on niin ihana kaveri että en raskis pois laittaa. Hieman tosiaan elämä vaatii suunnittelua, mutta onneksi hoitopaikka löytyy aina tarvittaessa vanhempieni luota. Haaveilen toisestakin koirasta, mutta järki sanoo vastaan.
Paljon samoja ajatuksia, puolesta ja vastaan, kuin itselläni. Jaa-a... Tuo pointti, että saa itsensä ulos poluille on yksi ehdottomasti kannustava asia, toisaalta oma mukavuudenhalu on sitä mieltä, että RELAX... Toisaalta taas lapsille koirasta olisi paljon iloa. Perheessä on ennestään kaksi kissaa, mutta niistä ei tunnu olevan mitään vaivaa. Asutaan maalla, eli paljon ovat ulkona.
ap
Meilläkin on kissa ja on huomattavasti vaivattomampi. Tosi seurallinen kyllä ja kovasti pitää ikävää kun on päivät yksin.
Ovat kyllä hyviä kavereita koiran kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää oikeasti olla kiinnostunut koirista ja ottaa esim. sen sisäsiistiksi oppimisen haasteena josta saa onnistumisen elämyksiä. Silloin pennun kasvatus ei käy ylivoimaiseksi. Pitää olla aidosti kiinnostunut kasvattamaan koira tavoille. Varsinkin eka vuosi koiran kanssa vie paljon aikaa, jos haluaa siitä kivan perheenjäsenen.
Sitten siitä onkin paljon iloa lapsille ja sinulle ja miehellesi. Parin vuoden päästä ihmettelette miten olette tulleet toimmen ilman koiraa. Jos siis kaikki menee hyvin.
Liian haasteellista koiraa ei kannata hankkia.
Itselleni koira vastapainoa perhe elämälle. On kiva käydä koiran kanssa kahdestaan lenkillä ja rauhottua. On myös kiva harrastaa koiran kanssa ja saada niitä onnistumisen elämyksiä, kun koira oppii asioita. Toki niitä saa lastenkin kanssa, mutta kuitenkin se on jotenkin eri asia.
Kun mies mököttää ja lapset kiukuttelee on lohduttavaa katsoa sitä iloista koiraa ja rapsuttaa sitä. Se ei kiukuttele tai mökötä ikinä.
kyläpaikkoihin ei voi viedä koiraa. Yökyläilyt hankaloituu. Lastesi jotkut ystävät saattavat pelätä koiria tai olla allergisia. Nämä saattavat mutkistaa lastenne kaverisuhteita.
Että jos olette kiikunkaakun niin älkää ottako!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tutkimusten mukaan koiran omistajat liikkuvat keskimäärin v ä h e m m ä n kuin koirattomat. Aika hassua eli raivaa itsellesi urheiluun aikaa. Jos et muutenkaan liiku niin et kyllä sen koirankaan kanssa sen kummemmin.
tutkimusten mukaan koiran omistajat liikkuvat keskimäärin v ä h e m m ä n kuin koirattomat. Aika hassua eli raivaa itsellesi urheiluun aikaa. Jos et muutenkaan liiku niin et kyllä sen koirankaan kanssa sen kummemmin.
Näihin olis aina niin kovin mukava saada jotain viitteitä mukaan...
Mä en nimittäin usko pätkääkään, että esim. itse olisin alkanut harrastaa jotain muuta liikuntaa, jos ei koiraa olisi otettu. Mutta nyt, kun koira täyttää vuoden, on multa painoa pudonnut 10kg ja kunto on kasvanut kohisten!
Ja vielä; jos ap otat koiran, ota melko iso. Pienestä koirasta kun ei oikeasti sitten lenkkikaveriksi ole.
Ja meillä lapset 4 ja 6 ja pärjäävät hyvin (jos mies on poissa joskus) keskenään kännykän kanssa. En mene kauas kotoa, vaan hyörin niin lähellä, että ehdin kotiin hädän tullen tosi nopeesti.
Itse ottaisin ehdottomasti koiran myös nyt vuoden kokemuksella. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko perheessänne allergiaa tai astmaa jollain teistä tai teidän vanhemmillanne?
lisäksi se koira pitää kouluttaa ensin sisäsiistiksi, sitten tottelemaan vähintään istumista ja paikka-käskyä. Tämä on suht aikaa vievää ja jos pienet muksut siinä jaloissa pyörii samalla, niin siitä ei kyllä tahdo tulla juuri mitään. Ikävintä on tottelemattomat, hyppivät ja ah-selkää/jalkaa nylkyttävät koirat joita ei ole koulutettu. Varaudu myös vuosittaisiin rokotuskuluihin ja muihin lääkärikuluihin. Meidän luppakorvalla on korvatullehduskierre, tätä on jatkunut jo 5 vuotta. Menee 5-10 kuuria vuodessa ja siihen ne eläinlääkärimaksut päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia on 10-v, 8-v ja 3-v sekä vauva syntyy kesäkuussa. Koira on koko perheelle ensimmäinen ja mies sanoi koiraa otettaessa, ettei hän halua koiraa ulkoiluttaa.
Koira on nyt puoli vuotias ja oppi sisäsiistiksi 4 kk 2 vko:n ikäisenä. Osaa nyt puolivuotiaana käskyt: istu, maahan, paikka, tule, irti, vapaa. Koira tietää myös, ettei ihmisiä astuta ja ihmisten ohittaminen kadulla (huolimatta kävelysauvoista, rollaattoreista ja polkupyöristä) sujuu jo hyvin, koirien ohittaminen on vielä harjoittelun alla...
Koiran kanssa on leikitty myös etsi-leikkiä ja lapset lääräävät koiran kanssa kaikenlaisia leikkejä pallon heitosta lyhytkestoisiin vetoleikkeihin (joiden tilalle olen pyrkinyt tarjoamaan etsintäleikkejä.
Asumme ok-talossa ja koira ulkoilee päivittäin kolmesti: aamulla 1/2 h, päivällä vanhimman lapsen kanssa 1/2 h ja illalla 1 h. Minä ja vanhin lapsi huolehdimme ulkoilutukset, koulutuksen ja leikitykset. Mies käyttää koiran korkeintaan pari kertaa päivässä pissalla pihan perälle määritellyllä vessapaikalla.
Koira sitoo kyllä enemmän, kuin arvasin ja eläinlääkärikulut ovat ylittäneet meillä jo koiran hankintahinnan reilusti. Aiomme myös leikkuuttaa koiramme, ettei kaipuu tyttöjen luo käy liian kovaksi.
Meillä on muuten mennyt koiran kanssa erinomaisesti ja uskon, että koirastamme tulee oikein yhteiskuntakelpoinen, mutta emme alusta alkaen ymmärtäneet aloittaa koiran kanssa yksinoloharjoituksia riittävällä intensiivisyydellä. Koiramme kärsii meidän näkökulmastamme melkoisen kovasta eroahdistuksesta, josta eroon opetteleminen on nyt työn alla. Minulle tuo eroahdistus on ollut todella ahdistavaa, sillä koira luonnollisesti on eniten juuri minun perääni, annanhan minä ruoan ja ulkoilen sekä leikin eniten koiran kanssa.
Jännitän myös jonkin verran sitä millaiseksi koiramme kokee uuden perheenjäsenen muuttavan perhetilanteemme.
Jos teillä on asia vielä kahden vaiheilla, niin älkää ottako koiraa, vaikka se huomiota ja aikaa saadessaan ihana perheenjäsen onkin.
Tuo mitä joku kirjoitti sekarotuisten terveydestä verrattuna rotukoiriin, on täyttä p***aa. Koira saa geenit vanhemmiltaan, ei rodultaan. Sekarotuisia tutkitaan vähemmän, joten niiltä ei sairauksia niin paljon löydetä.
Pieni koira jaksaa lenkkeillä myös aivan hyvin, kunhan valitsee normaalisti liikkuvan rodun. Oma rotuni on pieni (25-30 cm säkä) ja hyvin jaksavat tämän rotuiset 10-20 km lenkin. Jopa vanha koiramme vaelsi kesällä 8 km lenkin. Ikää siis 14 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koira ei raahaa emäntää lenkille, vaan emännän tehtävä on liikuttaa ja viriköittää koiraa.
ennen kuin otat koiran ettei tule yllätyksiä..
koiraa ei tosiaan kannata ottaa vain siksi, että se toisi laiskalle ihmiselle syytä liikkua.. kyllähän se niin on, että koiran on saatava lenkkinsä ja sen kanssa tulee väkistenkin liikutta, mutta kyllä koiran hankinnalle on minusta oltava muukin motiivi.
suosittelisin teille, siis jos haluatte päästä helpommalla, aikuista koiraa, jolle etsitään uutta kotia esim allergian takia. myös rotuun kannattaa kiinnitää huomiota. kultaiset noutajat esimerkiksi ovat mahtavia perhekoiria ja jaksavat ulkoilla vaikka millä mitalla.
itse olen sitä mieltä, että koirasta on vaivaa ja siihen menee rahaa, mutta kaikki on sen arvoista.. en voisi olla ilman koiria.
Meillä on ollut aina koira tai kaksi, paitsi nyt. Eikä tule uutta koiraa ennenkuin kolmesta muksusta nuorinkin pärjää hetken ilman äitiä (eskari-ikäinen?). Kun mietit, niin ajattele hetkeä, että miehesi on työreissussa, sinulla on kaksi kipeää lasta, ei apujoukkoja ja ulkona pakkasta 25 astetta. Ja tätä kestää viikon. Kuka ulkoiluttaa koiran? Jos ei ole sinulle ongelma, ota vaan. Minä jään vielä odottamaan. Tai muista se, että koirakin voi sairastua. Se hoito maksaa, sitä täytyy hoitaa yöllä, sen oksennuksia ja kakkoja siivoilla. Jos edelleen ok, ota koira. Ne ovat ihania.
Meilläkin odotetaan, että kuoipus menee eskariin/kouluun. Vanha koira kuoli muutama kuukausi sitten ja varmaan juuri minun eniten tekisi mieli uutta koiraa, mutta onneksi välillä tulee niitä päiviä, jolloin tajuan, että se ei vain onnistu juuri nyt.
Muista myös, että niinäkin päivinä, kun on hirveästi menoja aamusta iltaan, se koira on hoidettava. Ja pentuvuosi vaatii aika paljon!
Ja vaikka koko perheessä jylläisi noro-epidemia, koira on hoidettava. Vaikka sillekin tulisi ripulitauti samaan aikaan.
Mutta ota ihmeessä koira muutaman vuoden kuluttua, kun lapset ovat jo itsenäisemmin pärjääviä!
Yksi syy, että en todellakaan halua nousta ja nostaa lapsia mukaan tuntia ennen normaaliherätystä koiran pissitykseen. Mä en jättäisi yksin, meillä 5 ja 2-vuotiaat. Mies lähtee usein jo aiemmin aamulla töihin, että pääsee hakemaan aiemmin iltapäivällä.
Ei oo koiralle kiva, jos vaan nopsasti käytät pihan perällä.
Koirasta on vaivaa, rahanmenoa, sille pitää olla paikka loma-ajaksi.
Jos välttämättä haluat, odota kunnes lapset ovat koulussa. Silti se koira on pääasiassa aikuisten vastuulla vielä murrosikäistenkin lasten kanssa.
Koira elää kauan, joten on tärkeää että harkitset sen hyvin.
Ota mielummin kausikortti kuntosalille ja pyydä joku kaveri mukaan :).
Sitten makaat sohvalla ja LISÄKSI tunnet vielä syyllisyyttä siitä, ettet jaksa lähteä viemään koiraa lenkille.
Koiraa täytyy myös kouluttaa, ettei siitä tule täysi riiviö ja peräti ongelmakoira.
Ja tosiaan ne oksentelut, ripuloinnit, karvat, kurat, siinä on laiskalle emännälle lisää hommia!
Kissat on teille varmasti sopivat lemmikit!
Jos haluat liikkua, niin lupaudu vaikka jollekin vanhuksen koiralle lenkkikaveriksi säännöllisesti.
Meille tuli pentu vaikka nuorinmainen vasta 4kk. Ja hetkeäkään ei olla kaduttu. On tässä kotona ollessa ollut aikaa opettaa sisäsiistiksi, eikä yhtään huonekalua tai kenkää ole jyrsinyt koska ei tarvi olla yksin pitkiä aikoja. Lenkillä käydään vaunutellen.