Oletko koskaan saanut palautetta, että lapsesi olisi kiusannut? Miten reagoit siihen?

poika oli vuosia sitten mukana luokan kiusauskierteessä ja kerran sitten kävivät porukalla yhden kimppuun. Vein pojan pyytämään anteeksi ja soitin opettajalle, joka järkkäsi koko luokan vanhempien tapaamisen.



Sain loppumaan, mutta koska mukana oli koko luokka ja muutama vanhempi luokalla oli kuistenki nsitä mieltä, että heidän kullanmurut ei ole mihinkään syyllisiä, se ei lopunut vielä noin helpolla. Vaan vaati aika paljon aikaa ja tuskaa.

kiusattu tuli itse kertomaan asiasta leikkipuistossa (olivat jo kouluikäisiä) ja kun kysyin asiaa tytöltä tämä myönsi asian. kävimme pitkän keskustelun kiusaamisesta ja seuraavana päivänä soitimme ja kysyimme josko voimme tulla tämän kiusatun tytön luokse juttelemaan. vietimme perheen luona varmasti lähemmäs nelisen tuntia ja voin kertoa, että jokainen meistä (minä, mieheni, tyttö, kiusattu tyttö ja tämän äiti ja isä) itkimme vuorollamme jossain vaiheessa.



tuosta on aikaa jo toistakymmentä vuotta, mutta silti se on uskomattoman koskettavan tuntuinen muisto. tiedän, että tuota lasta on jälkeenkinpäin kiusattu, mutta tiedän myös sen, että oma lapseni on häntä puolustanut kun on ollut tarve.

Itselläni oli kaveri,joka kiusasi ja varasti kerran tärkeän leluni.Hänen vanhempansa yrittivät ensin maksaa minut hiljaiseksi mutta kun se ei onnistunut,kutsuivat meidät kylään ja mielistelivät vanhempiani.Vanhempani olivat hömelöitä ja asiaa ei koskaan sovittu.Tämän kiusaajan äiti oli myös kärppänä paikalla haukkumassa,jos oli jotain lasten välisiä konflikteja.Yleensä nekin oli hänen lapsensa aloittamia,mutta muut saivat syyt niskoilleen.