minä, Äiti ja Vaimo, olen ihastunut työkaveriin

ja yrität siirtää kaiken ihanan ihastumis- ja seksuaalienergian oman miehesi suuntaan sitten aikanaan kun tuo ihastus lopahtaa. Jos nyt ihastuksissasi teet jotain tyhmyyksiä niin sitten niitä ei ole todellakaan kiva muistella jälkeenpäin. Sen sijaan jos pidät suusi supussa ja housut jalassa, niin ihastuksen tunteita ja kohteita on hauska vino hymy huulilla muistella myöhemminkin.



Kyllä se nimittäin on ihan luonnollista että joskus ihastuu ihmisiin, joskus oikein tulisestikin, ei siinä mitään hävettävää ole.

lapsia meillä ei tosin ole, mutta olen rakastunut tuttuuni. Ja minä myös vielä puoli vuotta sitten olisin tuominnun moisen, nyt kun olen itse tilanteessa, kaikki on muuttunut. Harkitsen jopa eroa miehestäni.



Tsemppiä!!

ja mahdollisesti ihastuisi toiseen oikeasti ja jättäisi perheensä, niin mikäs siinä sitten.



Anna kun arvaan: "totta kai mun mies saisi bylsiä ketä haluaa mut mä olen sataprosenttisen varma siitä että mun mies rakastaa vain mua eikä vilkaisekaan vieraisiin jne. jne."

Ja etenkin se työkaveri sitten meni todella myös rakastumaan.. Mutta näin kahden vuoden harkinnan jälkeen sekin laantunu ja arkistunu. Molemmilla edelleen oma perhe, toisissa olosuhteissa siitäkin olisi voinut tulla hyvä suhde mutta olen todella tyytyväinen että maltoin ja annoin ajan kulua. Muutaman kuukauden tai puolenvuoden tai edes vuoden perusteella on turha tehdä mitään liikkeitä..

kiitos ajatuksistasi, viisaita ovat. yritänpä tätä seuraavaksi. kyseessä siis ei ole mikään hetkellinen juttu, olemme tunteneet ihastukseni kanssa toisemme jo useita vuosia ja kipinä tai kemia on ollut läsnä alusta saakka. Eikä oikein auta asiaa, että mieheni on tavalllaan tietoinen asiasta ja "antaa" minun tuntea näin...sanoo antavansa anteeksi jos jotain tapahtuu, kunhan häneltä ei salata mitään...

enkä ole koskaan aiemmin edes harkinnut pettämistä, mutta nyt kaikki käy. Olen kyllä harkinnut eroa silti jo aiemmin.

Ymmärrän sinua, täysin ymmärrän...



Minulle on tärkeää, että perhe ei kärsi. Toisin sanoen siis nimenomaan lapset.



Varsinaista suhdetta en toisen kanssa halua, mutta läheisyys, lämpö, kemiat, ja se himo..! Niistä en halua luopua.



Minua ei haittaisi vaikka oma mieheni harrastaisi vastaavaa. Kunhan perhe olisi hänelläkin tärkeysjärjestyksessä ykkönen, niin se riittäisi minulle.



Puhu pelisäännöt selviksi miehesi kanssa! Jos seikkailusi on hänelle ok, niin kokeile ihmeessä. Miettisin silti vielä sitä mitä miehellesi voi kertoa ja mitä ei. Tarkoitus ei kai kuitenkaan ole loukata toista? Yksityiskohtaiset kertomiset voinet kai unohtaa...



Tsemppiä!!!

Tai melkein samassa, koska me ollaan kyllä työmatkalla kerran vähän pussailtu, halailtu ja puristeltu, mutta ei mitään missä olisi vaatteita vähennetty.



Nyt tuntuu etten ajattele mitään muuta töissä, ja pelkään että heti tilaisuuden tullen hyppäisin riemuissani jatkamaan siitä mihin jäätiin.



Tuntuisi oudolta sanoa että olen naimisissa vain lasten takia, kun kuitenkin olen mieheni kanssa ihan hyvissä väleissä. Mutta aitoa intohimoa häntä kohtaan en kyllä ole tuntenut moneen vuoteen... sanoisinko kuuteen. Harrastamme seksiä harvakseltaan mutta kuitenkin harrastamme, ja lähes aina minun aloitteestani - en tiedä onko syy se että mies ei halua tulla torjutuksi vai onko hänellä yhtä vähän seksuaalisia tunteita minua kohtaan. Meillä on kuitenkin ihan hyvä ihmissuhde, ja haluamme elää perheenä.



Olisi hirveä riski ruveta ehdottamaan miehelle sitä että saisimme molemmat tapailla muita ihmisiä, sillä jos mies ei olisikaan samalla kartalla, siitä voisi tulla tavallaan "tarpeeton" ero. Sanoisin että mahdollisuudet minun ja (niinikään naimisissa olevan) ihastukseni väliseen vakavaan suhteeseen ovat tasan 0%.



Musta on kuitenkin ihanaa huomata että tämän erittäin pitkän haluttomuuden jälkeen yhtäkkiä pystynkin tuntemaan voimakkaita seksuaalisia tunteita. Vaikka en koskaan työkaverini kanssa sänkyyn pääsisikään (enkä usko että koskaan niin tuleekaan tapahtumaan) niin haluan ottaa kaiken ilon irti tästä ihastumisesta...



Tulella leikkimistä varmasti, joo.

että ihastuminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Minä ihastun yllättävänkin usein toisiin miehiin, mutta jätän ne "tunteet" omaan arvoonsa ja säilytän itsehillintäni etten tee mitään peruuttamatonta, koska tiedän, että ajan kanssa tunne menee ohi. Omaa miestäni kuitenkin rakastan, enkä haluaisi vaarantaa hyvää avioliittoa jonkun hetkellisen ihastumisen aikana tehdystä virheestä.

Olen aika varma, että kaikki pitkässä suhteessa olevat ihastuvat joskus ohimenevästi johonkin toiseen kuin omaan puolisoon. Pointti tässä onkin nimenomaan se, miten asian käsittelee.

joka ei onneksi ollut kuin vähän kiinnostunut. Ja ajan myötä ihastuminen meni ohitse. Tosi kiva tyyppi se on edelleenkin...

Ja oma suhde on vaivannäöllä saatu paremmalle mallilleen.



Kovin herkästi en sinuna lähtisi sekoittamaan elämääni...

ja meneillään jo reilu 8kk kestänyt sivusuhde varattuun työkaveriin..Oman miehen kanssa kaikki kuollutta, käytännön syistä yhdessä..mutta en tästä varatusta miehestä uutta kumppania itselleni havittele..suhdetta vain..

Näemme harvakseltaan ja kyllä edelleen meidän välillä on jotain kipinöintiä, mutta se, että pettäisin miestäni... ei, en halua.



Meillä on miehen kanssa kaikki hyvin. Ja hän on se joka tukee minua, kun on vaikeaa, tuntee minut, osaa lohduttaa ja rakastaa, monen vuoden jälkeen.



En halua aloittaa kaikkea alusta vain ihastumisen takia. Ihastukset menee ohi. Toki niistä saa voimaa jatkaa välillä niin tylsää arkea, mutta samalla huomaa, että oikeasti se oma mies on ihan huippu tyyppi.

Minulla on oma ketju vetämässä, jossa poden sitä, että mies on ihastunut työkaveriin. Mies on sanonut, ettei ole päättänyt mitään - hänellä on tunteita sitä naista kohtaan ja hän tietää, että rakkautemme ei ole ollut järin kukoistavaa parin viime vuoden ajan. Elämämme on ollut helppoa arkielämää.



Mutta minä päätin. Olen tänä iltana heittänyt miehelle allekirjoitetun avioerolomakkeen. Koska minun pullastani ei kukaan pelkkiä rusinoita syö. Ja kun näin totuuden taakse, ettei mieheni olekaan se, minkä luulin olevan - omat ennen niin lämpimät tunteeni väljähtyivät nopeammin kuin koskaan olisin uskonut.



Miettikää tarkkaan,mitä teette.

työkaveriin ja hänkin minuun, ikinä meille ei tullut mahdollsuutta muuhun kuin läheiseen tanssiin, mutta luulen, että silloin kynnys muuhunkin olisi ollut aika matala.



Mulla on mieheni kanssa vähän vaihteleva suhde, toisinaan tullaan hyvin juttuun ja seksikin sujuu, toisinaan elämä on pelkkää riitaa ja eroakin olen harkinnut useaan kertaan. Kolme lasta pitää meidät kuitenkin yhdessä. Tällä hetkellä asumme tilapäisesti työkuvioiden takia eri paikkakunnilla. Mä en ole tippaakaan mustasukkainen mun miehestä, hän on kyllä minusta. Lapset ovat tärkeintä elämässäni, joten heidän elämäänsä en halua järkyttää, mutta muuten pieni ihastuminen tai jopa kevyt suhde olisi ihan piristävää.

Kuinka kauan olet tuntenut tämän työkaverin? Entä kuinka pitkään noita tunteita on ollut? Sekin voi vaikuttaa, kuinka tiiviisti teette yhteistyötä.