Onko kellekään käynyt niin, että lapsen nimi
on alkanut mietityttämään ristiäisten/nimiäisten jälkeen? Eli olisiko sittenkin se toinen vaihtoehto ollut kivempi tai olisiko kutsumanimenä parempi ollutkin nimi joka annettiinkin toiseksi nimeksi.
Äh, tyhmää pohdintaa mutta mietityttää pojan nimi, että onko sittenkään se minkä olisin halunnut.
Kai siihen sitten kuitenkin tottuu, kun nimeä vaan käyttää?
Kommentit (3)
Mulla kaksi lasta ja molempien kanssa kesti jossittelua muutaman kuukauden, sitten nimeen tottui eikä näin vuosia myöhemmin enää voisi kuvitella niitä vaihtoehtonimiä.
että eräs toinen nimi olisi ollut parempi tai jotenkin sopivampi lapselle. Nykyinen nimi kuitenkin oli hiukan kompromissi. Kai tähänkin tottuu ja on se jo astetta sopivamman tuntuinen...mutta silti olen sitä mieltä, että vaikka nätti ja ihana nimi onkin niin silti se toinen (-kin) olisi sopinut härkäpäiselle tyttöselle...
Poika sai todella tavallisen ja yleisen nimen, sillä se oli ainut josta päästiin yhteisymmärrykseen miehen kanssa. Pitkään olin pahoillani siitä, että pojalla on juuri se nimi. Nyt poika on 2v ja olen jo tottunut nimeen. Minulla oli niin vahva mielikuva siitä minkäniminen pojan pitäisi olla, että oli vaikea luopua siitä.