mulla on vissiin erittäin isänsä näköinen poika :)
Kuulun erään yhdistyksen hallitukseen, ja mulla on joskus ollut kokouksissa mukana poikani, 11kk. Mieheni tuli äsken töistä ja kertoi terveisiä eräältä tutultani, jonka siis tunnen tuon yhdistyksen hallituksen kautta. Mieheni ei ole tätä ihmistä koskaan aiemmin tavannut, nyt oli ollut samassa kokouksessa hänen kanssaan. Minä ihmettelin tietysti, kun tietääkseni mies ja tämä tuttuni eivät ole tavanneet eivätkä edes toistensa kuvia ole nähneet tai tiedä toistensa nimiä, eikä heidän näin ollen pitäisi mitenkään toisiaan tunnistaa. No, mies kertoi, että tämä tuttuni oli esitellyt itsensä oikein leveästi hymyillen ja todennut, että "sähän oot xxx:n (tähän siis minun nimeni) mies, mä tunnen sun vaimosi xxx:n (yllä mainitun yhdistyksen) hallituksen kautta." Mieheni oli tähän todennut, että juu, on hän minun mieheni, mutta mistä tämä ihminen sen tiesi. Tuttuni tokaisi, että "no teidän poika on kyllä niin sinun näköinen ettei mitenkään voi isästä erehtyä!"
Kommentit (7)
Mulla on melkein samanlainen kokemus :)Olin esikoisen kanssa kaupassa, kun tuli vastaan tuttu, jonka olin nähnyt kauan kauan sitten. On myös mieheni tuttu. Tokaisi pojan nähdessään että taidatte olla nykyään yhdessä kun poika on aivan samannäköinen kuin xxxx.
Silloin emme tosiaankaan oltu yhdessä mieheni kanssa kun näin tätä tuttua viimeksi.
Voihan se kyllä olla että joltakin kuullut asiasta yms. ja kohteliaisuutena sanoi :) Mutta muutkin sanoneet ettei pojassa äitinsä näköä ole :) Minikopio miehestä.
ihanan hyväntuulinen viesti näin vaihteeksi tällekin foorumille!
Poika peri isänsä nenänmallin yks yhteen. Vauvana oli ihan sileä minikopia isistään.
Joskus huonekalukaupasta huilin soffalla, kun isi ja poika (alle 1 v) tutkivat jotain mööpeliä. Vanhempi pariskunta meni ohi, ja vaimo totesi, että onpa isänsä näköinen lapsi. Kuulin, kun olin kohdalla. Tottahan se olikin.
Kai se on evoluution keino pitää huoli siitä, että isäänsä muistuttavat poikaset varmistavat isyyden?
Nyt poika on jo 8 v, ja omaakin näköä on jo.
Mieheni ei ole pojan isä.
Jos se on sitten ne ympäristövaikutukset...
Mun poika on myös miltei isänsä kopio, naamasta ja ruumiinrakenteeltaan. Kaikki sanovat ettei isästä voi mitenkään erehtyä. Totta se kyllä onkin..
ja sinne tuli joku täti (anopin tuttu) ja tokas, että ton täytyy olla Harrin poika. Se täti ei siis tuntenut mua mitenkään, eikä ollut poikaakaan nähnyt, sille vaan tuli heti muistikuva että on samannäköisen lapsen nähnyt joskus 25 vuotta sitten.
minä olin poikani kanssa tk:n päivystysjonossa ja hoitsu oli poissa sieltä lasikopistaan. Edellä oleva vanhempi mies vilkaisi meihin ja vitsailimme, että taitaa olla kahvitauko meneillään. Hetken päästä hän kääntyi uudestaan ja kysyi olemmeko "Virtasia" (nimi muutettu)? Vastasin hämmästyneenä kyllä ja hän totesi pojan olevan niin isänsä ja vaarinsa näköinen, että oli ollut pakko kysyä.
Edelleenkään en tiedä kuka tuo kysyjä oli, asumme n. 10 000 asukkaan kunnassa.