Lue keskustelun säännöt.
Mitä kaikkea 1-vuotiaasi syö/mitä annat/mitä et antaisi?
16.03.2010 |
Nyt kun lapsi siis yhtäkkiä, yhden vuoden korkean iän saavutettuaan saa syödä IHAN KAIKKEA (??)
Missä sulla menee rajat?
Itse en antaisi esim pitsaa/karkkia/en oikein vielä keksejäkään 1v 2kk lapselleni. Olenko niuho?
Kommentit (30)
kaikkea TERVEELLISTÄ saa syödä, herkkuja sitten harkiten. Esim. juustoja saa maistella, samoin jäätelöä tai pullaa. Karkkia, sokerisia jugurtteja, mehuja tms. ei lainkaan. Ei saanut esikoinenkaan ja ihan hyvin kasvoi ilmankin, hän sai maistaa karkkia ekan kerran 3-vuotiaana, kun ensimmäisen keran taisi pyytää, limsaa tai sipsejä ei ole saanut vieläkään (nyt 4 v.). Ei ole koskaan pyytänyt, vaikka meillä joskus niitä aikuiset syövätkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli meidän tapauksessamme pääsääntöisesti luomu-raaka-aineista valmistettua ei-einestä, joka on vielä vähäsuolaista (minä kun en saa syödä sairauden takia paljon suolaa). Mutta se ei tarkoita sitä, etteikö joskus saisi suklaata (meillä syödään erityisesti tummaa suklaata), kakkua/keksiä tai pizzaa, jos muutkin niitä syövät. Olen myös antanut hiukan päälle 1 v:lle Thai-curryä (en kuitenkaan sitä ihan tulisinta) riisin kanssa, ja tykkäsi kovasti. Nakkeja/makkaraa vähän kavahdan yleensäkin koska itselleni tulee niistä todella paha olo runsaan suolan takia, ja lapset juovat yleensä yökaudet vettä kun ovat syöneet nakkeja. Limsaakin meillä juodaan vain poikkeustilanteissa. Mutta siis jos annan 6 v:n tai 4 v:n syödä jotain niin paha sitä on 1 v:ltäkään kieltää.
lapsi, joten niissä rajoissa mitä ruokavalio antaa myöden annan maistella ihan mitä vain. Muutenkin ruoka on kuitenkin aina sitä samaa. Mutta ei lapsi silti aina ole äidin kanssa samaa mieltä siitä, mikä olisi herkkua. Esim. erikoismunkit eivät kelvanneet millään, sama juttu kekseissä. Sen sijaan mauttomat riisikakut ovat herkkua.
Jos lapsi ei olisi noin allerginen, varmaan en edes tarjoaisi jotain munkkia, mutta nyt yritän löytää ihan mitä tahansa vaihtelua edes joskus syömisiin.
joten en anna niitä puolitoistavuotiaallekaan. Lapsi syö itse tekemiäni kotiruokia, mutta usein otan hänelle annoksen erikseen ennen kuin lisään suolaa. Jos muu perhe syö jotain lisäaineellista ruokaa, pienimmäinen syö valmista lasten purkkiruokaa.
Eli en anna siis oikeastaan mitään, missä on lisäaineita, natriumglutamaattia tms. Tosin annan tavallista leipää, siinä saattaa olla jauhonparannetta.
Ei sokerisia tuotteita, eli en anna esim. tavallisia jogurtteja. Niitä eivät meillä syö muutkaan. Luomuviilistä pieni tykkää kovasti esim. marjojen tai vauvoille tarkoitetun marja- tai hedelmäsoseen kanssa.
Juhlatilanteessa saatan antaa vähän kakkua tai keksiä, juhla on kuitenkin juhla. Meillä ei niitä syödä muutenkaan arkisin.
Karkkipäivät on isommilla lapsilla, muttei vielä pienimmäisellä.
mistä näitä lihavia lapsia oikein tulee..huh huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli en anna siis oikeastaan mitään, missä on lisäaineita, natriumglutamaattia tms. Tosin annan tavallista leipää, siinä saattaa olla jauhonparannetta.
Oletko tietoinen että mm. luomuvehnäjauho sisältää tuota jauhonparannetta. Eli sitä on melko vaikea välttää ellei osta viljelijältä suoraan viljan jyviä ja jauha niitä itse...
mistä näitä lihavia lapsia oikein tulee..huh huh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä näitä lihavia lapsia oikein tulee..huh huh!
Itse olen saanut lapsena syödä kaikkea, on ollut namipäivää ja herkkuja muulloinkin. En ole koskaan joutunut kamppailemaan painoni kanssa, päinvastoin olen lähes aina ollut alipainoinen. Olen sitä mieltä että minulle on kehittynyt hyvin realistinen käsitys ruoan suhteen ja arvostan ruokaa enkä mässäile sillä. Minusta on tärkeää että lapsille opetetaan terve suhtautuminen ruokaan - kaikki ruoka on sallittua mutta kohtuus kaikessa. Ja mitä monipuolisempi ruokamaailma sen parempi! Mutta myös liikunnalla ja muulla elämäntyylillä on tärkeä merkitys ylipainon kanssa. Olen liikkuvaa sorttia ja tulen aina puuhastelemaan omien lapsieni kanssa kaikkea aktiivista mitä taivaan alta löytyy. Mutta en voisi kuvitellakaan kieltäväni lapselta hattaraa Linnanmäellä tai kakkua synttäreillä. Ne ovat mielestäni osa elämää! :)
ei se mitä syö, vaan se miten paljon.
ei kauheasti syödä herkkuja, itse syön tummaa suklaata eikä se lapsien mielestä oikein ole herkkua, ei kannata antaa 1v ikäiselle.
Jos meillä on täytekakkua tai pullaa joskus, niin tietysti lapsikin niitä saa, meillä ei syödä niitä kovin usein ja mielestäni lapsilla ei ole mitään erityistä tarvetta saada herkkuja jatkuvasti jo 1-vuotiaasta asti, joten ei osteta erikseen karkkeja tms.