Miksi 16v ei sais antaa muuttaa yksin asumaan?

No, jos teidän vanhempien mielestä esikoinen pärjää, niin miksi ei?

Onhan se tietenkin helpompaa nuorellekin, jos muuten joutuisi kulkemaan kauas.

Kyllä minä antaisin muuttaa yksin, puhuisivat tutut mitä tahansa. Loppujen lopuksi, ainahan voi kotiin tulla takaisin asumaan!

hienoa että sulla on fiksu ja kypsä lapsi. Ei hän ensimmäinen ole joka muuttaa kotoa pois, parempi niin kuin että roikkuu vanhempien helmoissa kaksikymppisenä vielä. Mun kaveri muutti aikoinaan 16 vuotiaana ruotsista suomeen yksin ja on pärjännyt mainiosti. Nyt mun 18v muuttamassa pois, epäilen kyl miten hän pärjää rahallisesti mutta - eiköhän elämä opettaa...?! Mun 16v tyttö pärjäisi ihan hienosti jos muuttaisi huomenna vaikka toiseen kaupunkiin, olen hänestä tosi ylpeä kun on niin fiksu ja vastuuta kantava, on töitäkin viikonloppuisin. Siitä vain, jos se on teille hyvä ratkaisu.

Meidän esikoinen on lähdössä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja samalla muuttaa yksin asumaan samalla, mutta jotkut tutut ovat tätä ihmetelleet, että miksi. Minusta se on järkevämpää, koska opiskelupaikka tulee olemaan kauempana ja kulkeminen bussilla olisi hankalaa ja joutuisi lähtemään aamulla aikaisin ja olisi takas illalla myöhään. Esikoinen on ikäisekseen todella kypsä ja tiedän, että hän kyllä pärjää. Ihmetyttää vaan lähipiirin kommentit

Onneks asutaan Helsingissä. Ei tartte miettiä tollaisia. Miksi sun lapsi ei mennyt lukioon, vai eikö siellä ole lukiotakaan? Olis ainakin saanut muutaman lisävuoden aikaa kasvaa asua kotona, eikä se lukion käyminen muutenkaan huono juttu ole.

tulin kyllä viikonlopuiksi usein kotiin. silloin ei ollut kännykkää, sain ekan kännyn siinä paikkeilla aika pian. ja isän erikson oli lainassa aluksi. välillä ahdisti olla yksin, mutta sitten tutustuin muihin. nyt jo kaipaa sitä aikaa.

ja joo tuli sitten ekat baarireissut yms. mutta olin aika kiltti tyttö muuten. sunnuntaisin voisi olla että porukat toi sinne, ettei tarvinnut bussilla lähteä maanatai aamulla. siellä oli kulkuyhteydet aika huonot. ja sitten loppu vuosina poikakaveri tuli lomallaan viikoksi esim. ja hakemaan aikaisemmin pois.

joka täältä löytyy.

Eihän tämä muille kuulu ja tottakai tarvittaessa esikoinen voi muuttaa takas kotiin, mutta olin aika ihmeissäni toisten kommenteista kun tästä on tullut puhetta.

ap

Meidän esikoinen on lähdössä opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja samalla muuttaa yksin asumaan samalla, mutta jotkut tutut ovat tätä ihmetelleet, että miksi. Minusta se on järkevämpää, koska opiskelupaikka tulee olemaan kauempana ja kulkeminen bussilla olisi hankalaa ja joutuisi lähtemään aamulla aikaisin ja olisi takas illalla myöhään. Esikoinen on ikäisekseen todella kypsä ja tiedän, että hän kyllä pärjää. Ihmetyttää vaan lähipiirin kommentit

Onneks asutaan Helsingissä. Ei tartte miettiä tollaisia. Miksi sun lapsi ei mennyt lukioon, vai eikö siellä ole lukiotakaan? Olis ainakin saanut muutaman lisävuoden aikaa kasvaa asua kotona, eikä se lukion käyminen muutenkaan huono juttu ole.

Jos ei opiskelujen takia tarvitse muuttaa, ja kotona tilaa, miksi pitäisi muuttaa pois heti 18 vuotiaana? Itse muutin 21v kun sain halvan asumisjärjestelyn. Ihan kiva kun ei jäänyt hirveitä velkoja opiskeluvuosilta.

..., parempi niin kuin että roikkuu vanhempien helmoissa kaksikymppisenä vielä. ....

edes 30-vuotiaina.

opiskelemaan ns. "erikoislukioon" 90-luvun puolivälissä, ja jälkikäteen ajateltuna olin kyllä oikeasti niiin nuori ja pieni vielä, että on kyllä jälkikäteen ihan hirvittänytkin. Lukioaika oli toisaalta mahtavaa aikaa, kun niin nuorena sai tehdä mitä huvitti eikä kukaan enää voinut vahtia mihin aikaan illalla tulit kotiin ja missä olit sitä ennen, ja mitä ostat kaupasta ruoaksi ja miten sisustat pienen kotisi. Asuin opiskelija-asuntosäätiöltä vuokratussa kämpässä ja tuntuu, että varmaan joka toisessa kämpässä oli kiljuämpärit käymässä, mikä kuvastaa hyvin koko meininkiä.

Mutta toisaalta aika oli ihan järkyttävän raskasta, ihan kamalaa. Mutta selvisihän tuosta... Olisi silti voinut helpompaakin olla.

Kaikesta huolimatta suosittelen kokemusta, jos vanhemmat kerran uskovat lapseen. (omat lapseni ovat niin pieniä, etten osaa eläytyä vielä oikein vanhemman rooliin tuossa tilanteessa.) :)

peruskoulun jälkeen. Omillaanhan siellä asuttiin soluasunnoissa.

Mäkin muutin heti yläasteen jälkeen toiselle paikkakunnalle erityislukioon, ja kyllä meiän tuppukylässä varmasti riitti arvostelijoita. Äitini oli kuitenkin käsittääkseni vain ylpeä minusta eikä välittänyt muiden puheista. Puheet varmaan johtuu aika paljon myös kateudesta, ja väittäsinkin että oon kyllä pärjännyt elämässä paremmin kuin moni sinne tuppukylään jääneistä... Eli älä välitä niistä puheista vaan kuuntele lastasi ja varsinkin itseäsi!



Itselleni oli silloin tärkeää se, että pääsin joka viikonloppu kotonakotona käymään, ja tietysti tarvitaan vanhempien taloudellista tukea.

Kyseessähän kuitenkin on alaikäinen?



Kaverin tyttö lähti opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle ja lopulta huostaanotettiin. Ei tullut kyseesenkään että oli kotiin päässyt jo senkin takia että asiaa hoisivat tytön kotipaikkakunnan sossut jotka oli tietty eri kuin vanhempien kotipaikkakunnan. Tyttö asui lastenkodissa ja kävi koulun loppuun, mikä oli hienoa. Kaverikin luuli että tyttö on vastuullinen ja osaa olla yksikseen, no ei se vaan aina niin ole. Kun kissa on poissa niin hiiret hyppii pöydällä.